Ammattikorkeakoulujen yhteistyö poiki ideoita regeneratiiviseen kaupunkiin

Ilmastokriisin myötä kaupungit kohtaavat yhä suurempia haasteita – lämpötilat nousevat ja sään ääri-ilmiöt voimistuvat. Samalla viherrakentamisessa täytyy huomioida uusia vaatimuksia. Miten kaupunkitiloista saadaan kestävämpiä, viihtyisämpiä ja ilmastoystävällisempiä? Vastauksia etsittiin kahden ammattikorkeakoulun välisessä yhteistyössä, jossa viherrakentamisen ja muotoilun opiskelijat työskentelivät tiimeissä ideoiden ratkaisuja urbaaniin viherrakentamiseen.

Kirjoittaja: Mervi Koistinen

Mini-Diili – viherrakentamisen innovaatiohaaste

LAB-ammattikorkeakoulun MUOKS-hankkeen ja Hämeen ammattikorkeakoulun HAMKin yhteistyönä toteutui kaksipäiväinen innovaatiohaaste eli Mini-Diili. MUOKS-hankkeen (2024–2025) tavoitteena on luoda uusia viherrakentamisen ratkaisuja hyödyntämällä muotoilua sekä orgaanisia materiaaleja. Hankkeen keskiössä on hillitä ilmastokriisiä kaupungeissa regeneratiivisen suunnittelun avulla (LAB 2025).

MUOKSin tehtävänanto haastoi opiskelijat kehittämään uudistavia viherrakentamisen konsepteja kaupunkiympäristöön – erityisesti paikkoihin, joissa perinteiset istutukset maahan eivät ole mahdollisia. Tällaiset viherrakentamisen ratkaisut voivat olla väli- ja vertikaalitiloihin luotuja viherelementtejä, esimerkiksi viherseiniä, viherkattoja tai muita rakenteita. Ratkaisujen toivottiin myös huomioivan käyttäjien tarpeita ja parantavan kaupunkilaisten ja muunlajisten elämää.

HAMKin fasilitoima Mini-Diili perustui muotoiluajattelusta tuttuun runkoon: eläydy, määritä, ideoi, prototypoi ja testaa. Kaksipäiväisessä toteutuksessa jokaiselle vaiheelle oli varattu oma aikansa. Mini-Diilissä testaamisvaihe tarkoitti idean pitchaamista ”Leijonanluolassa”. (HAMK 2025) Haasteen aikana opiskelijaryhmiä kannustettiin ajattelemaan laatikon ulkopuolelta ja luottamaan prosessiin.

Kuva 1. Lepaan kampuksella järjestettyyn Mini-Diiliin osallistui LAB muotoilun ja HAMK viherrakentamisen opiskelijoita yhteisen viherrakentamisen haasteen äärelle. (Kuva: Mervi Koistinen)

Regeneratiivisuus viherrakentamisessa

Regeneratiivista ajattelua voidaan määritellä esimerkiksi termein luontoa matkiva, luontoa palauttava ja uutta synnyttävä (Siintoharju 2025). Kestävän kehityksen mukainen toiminta pyrkii minimoimaan ja kompensoimaan ympäristöhaittoja, mutta regeneratiivisuuden ajatus vie askeleen pidemmälle: sen tavoitteena on ympäristön uusiutumisen mahdollistaminen. Kaupunkien ekosysteemit ovat muuttuneet urbanisaation ja ilmastokriisin myötä entistä haavoittuvaisemmiksi, mikä ilmenee esimerkiksi hulevesien aiheuttamina tulvina sekä luonnon monimuotoisuuden heikkenemisenä (McPhearson ym. 2018).

Regeneratiivisuus on uudistavaa ajattelua: sen tavoitteena ei ole pelkästään negatiivisten vaikutusten minimointi tai yksittäisiin ympäristöhaasteisiin reagoiminen, vaan aktiivinen luonnon ekosysteemien elvyttäminen sekä uusien elämisen tapojen luominen, jotka ovat tasapainossa luonnon kanssa (Wahl 2016). Kaupunkiympäristön suunnittelussa ja rakentamisessa tarvitaan kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa, jotta voidaan integroida ihmisen toiminta ja luonto yhdeksi elämää ylläpitäväksi, regeneratiiviseksi systeemiksi (Mang & Reed 2020).

Rakennetun ympäristön kontekstissa materiaalivalintojen merkitys korostuu ja regeneratiivinen suunnittelu edellyttää myös kiertotalousajattelua. Kiertotalouden tarkoitus on vähentää neitseellisten luonnonvarojen käyttöä ja tukea materiaalien elinkaariajattelun mukaista hyödyntämistä (EU 2023). Kiertotalous siis keskittyy materiaalien uudelleenkäyttöön ja resurssitehokkuuteen, kun regeneratiivisuus pyrkii vahvistamaan luonnon toimintaa ja ekosysteemejä.

Kuva 2. Siintoharju (2025) havainnollistaa, miten ajattelumallit kehittyvät perinteisistä vihreistä arvoista kohti regeneratiivista ajattelua. (Visualisointi: Mervi Koistinen, pohjautuen Siintoharju 2025)

MUOKS-hankkeen tavoitteena on kehittää kasvualustamateriaaleja, joissa hyödynnetään paikallisesti syntyviä orgaanisia jäte- ja sivuvirtoja (LAB 2025). Orgaaninen vaihtoehto voisi korvata viherrakentamisessa käytettäviä, muovia sisältäviä kasvualustoja. Yksi yhteistyön keskeisistä tavoitteista oli ideoida jätevillan hyödyntämistä viherrakentamisen materiaalina. Suomessa tuotetaan vuosittain noin 300 000 kg lampaanvillaa, josta 70 % päätyy jätteeksi (Nurminen 2025). Villa on potentiaalinen vaihtoehto viherrakentamiseen, sillä sen vedensitomiskyky edistää kasvien kasvua eikä se orgaanisena materiaalina lisää ympäristön mikromuovikuormaa. Mini-Diilissä opiskelijat ideoivat tapoja, joilla jätemateriaalia voisi hyödyntää esimerkiksi kasvualustana, katemateriaalina tai viherrakenteiden osana.

Monialaisesta koulutusyhteistyöstä vihreiksi piloteiksi

Regeneratiivisessa suunnittelussa korostetaan paikallisten ratkaisujen merkitystä sen sijaan, että nojattaisiin pelkästään yleismaailmallisiin parhaisiin käytänteisiin. Ruohonjuuritason innovaatiot heijastuvat myös systeemiselle tasolle. Olennaista on tarkastella ratkaisujen vuorovaikutusta kokonaisvaltaisesti yksittäisten ongelmien sijaan. Yhteisöllisyyden ja eri sidosryhmien yhteistyön vahvistaminen syventää ihmisten suhdetta omaan ympäristöönsä, mikä luo edellytyksiä uusille toimintamalleille ja kestävämmille käytännöille. (Wahl 2016) Mini-Diilin monialaisen koulutusyhteistyön tavoitteena oli yhdistää muotoiluajattelua, ekologisia materiaaliratkaisuja ja viherrakentamisen asiantuntemusta innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseksi. Muotoiluajattelun periaatteiden mukaisesti opiskelijat eläytyivät käyttäjien tarpeisiin ja määrittelivät keskeisiä haasteita, jotta ratkaisut tukisivat sekä kaupunkilaisten että ympäristön hyvinvointia.

Haasteen lopputuloksena syntyi viherrakentamisen konsepteja kahdesta eri näkökulmasta: työmaa-alueiden viherrakentamisessa ja kampuspuiston elävöittämisessä. Ensimmäisessä haasteessa tarkasteltiin mahdollisuuksia integroida tilapäisiä viherrakentamisen ratkaisuja työmaaympäristöön, joissa kasvillisuuden käyttö on vähäistä. Opiskelijat kehittivät muun muassa modulaarisia ja siirreltäviä viherelementtejä, joilla voidaan parantaa mikroilmastoa, vähentää muovin käyttöä ja luoda viihtyisyyttä karuun ympäristöön. Toisen näkökulman keskiössä oli jätevillan hyödyntäminen viherrakentamisessa, erityisenä kehittämiskohteena oli Lepaan kampuspuisto. Opiskelijat ideoivat muun muassa villaa hyödyntäviä komposiittimateriaaleja, kuten sammal-villaharkkoja, seinään ruiskutettavaa sammal-villa-betonia ja roikkuvia viherrakenteita. Eri ympäristöillä on omat ainutlaatuiset olosuhteensa, resurssinsa ja ekosysteeminsä, joiden vahvuuksia voidaan hyödyntää regeneratiivisten ratkaisujen suunnittelussa.

Yhteistyön tuloksena osa konsepteista valitaan pilotointiin HAMKin kampusalueella kesällä 2025, joten ideoita testataan myös aidossa ympäristössä. Wahl (2016) korostaa, että regeneratiivinen ajattelu ei voi jäädä vain teorian tasolle – sen on siirryttävä myös kokeiluihin. Monialainen koulutuskokeilu tarjosi tavan kehittää uusia innovaatioita, samalla kasvatettiin asiantuntijoiden ja tulevien ammattilaisten ymmärrystä regeneratiivisen ajattelun soveltamisesta. Opiskelijat kokivat haasteen innostavana ja uskoivat ideoidensa potentiaaliin, vaikka ideoiden kaupallistaminen edellyttäisi jatkokehitystä. Mini-Diili onnistui välittämään osallistujille merkityksellisyyden kokemuksen – oivalluksen siitä, että heidän työnsä voi vaikuttaa luonnon ja kaupunkiekosysteemien hyvinvointiin.

Lähteet

Euroopan parlamentti. 2023. Mitä kiertotalous on ja miksi sillä on merkitystä? Viitattu 11.3.2025. Saatavissa https://www.europarl.europa.eu/topics/fi/article/20151201STO05603/mita-kiertotalous-on-ja-miksi-silla-on-merkitysta

HAMK. 2025. Mini-Diili: viherrakentamisen innovaatiohaaste. Esitys Mini-Diilissä, Lepaa 4.–5.3.2025.

LAB-ammattikorkeakoulu. 2025. Muotoilulla uudistavaa kasvua: Orgaaniset jätekuidut ja sivuvirrat luontopohjaisten ratkaisujen perustana – MUOKS. Viitattu 11.3.2025. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/MUOKS

Mang, P. & Reed, B. 2020. Regenerative Development and Design. Teoksessa Loftness, V. (eds). Sustainable Built Environments. Encyclopedia of Sustainability Science and Technology Series. New York: Springer. 115–141. Viitattu 1.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/978-1-0716-0684-1_303

Nurminen, P. 2025. Villan ja karvan käyttö viherrakentamisessa. Esitys Hortianna-webinaarissa 6.3.2025.

McPhearson, T., Karki, M., Herzog, C., Santiago Fink, H., Abbadie, L., Kremer, P., Clark, C. M., Palmer, M. I., and Perini, K. 2018. Urban ecosystems and biodiversity. Teoksessa: Rosenzweig, C., W. Solecki, P. Romero-Lankao, S. Mehrotra, S. Dhakal, and S. Ali Ibrahim (eds.). Climate Change and Cities: Second Assessment Report of the Urban Climate Change Research Network. New York: Cambridge University Press. 257–318. Viitattu 1.4.2025. Saatavissa https://uccrn.ei.columbia.edu/sites/default/files/content/pubs/ARC3.2-PDF-Chapter-8-Ecosystems-and-Biodiversity-wecompress.com_.pdf

Siintoharju, S-M. 2025. Regeneratiivisuus arkkitehtuurissa ja muotoilussa. Esitys Kädenjälkiä – uudistavaa muotoilua -seminaarissa Lahdessa 3.2.2025.

Wahl, D C. 2016. Designing regenerative cultures. England: Triarchy Press.

Kirjoittaja

Mervi Koistinen (muotoilija, AMK) toimii LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana. Hänen monipuolinen osaamisen painottuu visuaaliseen viestintään. TKI-projekteissa hänen vastuullaan on viestinnän ja visuaalisen vaikuttavuuden, muotoiluajattelun soveltaminen käytännön toteutukseen. Sydäntä lähellä hänellä on kestävän kehityksen teemat ja käyttäjälähtöisyys.

Artikkelissa on hyödynnetty ChatGPT-tekoälyä tekstin ideoinnissa ja stilisoinnissa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/620432 (CC0)