Sosiaalipedagoginen työote yhteisöllisen resilienssin vahvistajana

Yhteisöllinen resilienssi ja taide työpaikoilla -hankkeessa tuotettiin kolmen työpajan taidelähtöinen elämysmatka työyhteisöille, jotka halusivat vahvistaa työntekijöidensä hyvinvointia ja yhteisöllistä resilienssiä eli kykyä selviytyä muutoksista. Tämä artikkeli kuvaa hoivatyöntekijöiden työpajasarjaa sosiokulttuurisen innostamisen prosessina.

Kirjoittaja: Sanna-Leena Mikkonen

Sosiaalipedagoginen teoria ja työote

Sosiaalinen ja pedagoginen näkökulma yhdistyvät sosiaalipedagogiikassa, jonka perustehtävä on tukea persoonallista ja sosiaalista kasvua, yhteisöjä ja yhteisöllisyyden vahvistumista, sekä yhteiskunnallista osallisuutta ja toimijuutta.

Sosiaalipedagogisessa työotteessa korostuvat erityisesti kohtaamisen, vuorovaikutuksen, dialogin, osallisuuden ja yhteisöllisyyden periaatteet. Lisäksi korostetaan taiteen ja kulttuurin sekä luovien menetelmien ja luovuuden mukaanottoa ihmisten parissa tehtävään työhön. Sosiaalipedagogisen näkökulman soveltaminen on Ryynäsen (2023) mukaan mahdollista monenlaisissa työyhteisöissä ja ihmistyössä. Sosiaalipedagoginen viitekehys sopiikin yhteisöllisen resilienssin vahvistamisen teemaan ja tavoitteeseen luontevasti.

Työpajaprosessin vaiheet sosiokulttuurisen innostamisen prosessina

Sosiokulttuurinen innostaminen on sosiaalipedagoginen työmuoto, käytäntö ja toiminnallinen orientaatio yhteisöjen kehittämiseksi ja yhteisöllisyyden vahvistamiseksi. Resilienssityöpajasarja eteni Nivalan & Ryynäsen (2024, 261) esittämien innostamisen vaiheiden mukaisesti:

Todellisuuden tutkimus eli sen yhteisön tilanteen, olosuhteiden ja tarpeiden tuntemiseen tähtäävä tutkiminen, jossa projekti toteutuu.
Alkuhaastettelut toteutettiin kolmen hoivayksikön esihenkilöille ja hoivakotien työntekijöille tehtiin anonyymi kysely. Haastelujen ja kyselyn avulla kerättiin tietoa työyhteisön tilanteesta, olosuhteista ja tarpeista. Samalla selvitettiin työntekijöiden näkemyksiä työyhteisön hyvinvointiin ja resilienssikokemuksiin liittyen.

Tutkimuksen pohjalta tehtävä analyysi ja yhteisön sosiokulttuuristen olosuhteiden ja tarpeiden tulkinta.
Taustatiedon analysointi antoi ymmärrystä hoivatyön arjesta ja olosuhteista. Työn suurimmiksi haasteiksi vastaajat arvioivat kuormittavuuden, kiireen ja stressin hallinnan. Työtä tehdään kolmessa vuorossa. Työtiimeissä tapahtuu paljon muutoksia mm. sijaisuusjärjestelyjen vuoksi. Haastattelun ja kyselyn tuloksia hyödynnettiin työpajaprosessin suunnittelussa ja organisoinnissa.

Projektin tavoitteiden asettaminen edellisten pohjalta. Käytettävissä olevien voimavarojen kartoittaminen ja toiminnan suunnittelu.
Esihenkilöt ja alkukyselyyn vastanneet toivoivat yhteisöllisyyden, tiimiajattelun, positiivisen vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin vahvistumista. Kahden tunnin pituiset työpajat toteutettiin yhden hoivakodin tiloissa, työvuorojen taitteeseen ajallisesti sijoitettuna.

Toiminnan eli erilaisten aktiviteettien ja toimenpiteiden toteuttaminen.
Työpajoihin osallistui yhteensä yhdeksän hoivatyöntekijää, kolme jokaisesta mukaan ilmoittautuneesta hoivayksiköstä. Pienryhmä toteutui suljettuna. Näin haluttiin tukea ryhmän prosessia ja luottamuksen rakentumista. Työpajoissa konkreettiset työmenetelmät olivat luovia, toiminnallisia, kehollisia, elämyksellisiä ja taidelähtöisiä. Työhyvinvoinnin ja yhteisöllisen resilienssin teeman yhteinen tarkastelu kulki punaisena lankana läpi suunnittelu- ja toteutusprosessin.

Toteutetun toiminnan ja tavoitteiden saavuttamisen arviointi.
Jokaisessa työpajassa osallistujilta pyydettiin palautetta sekä kirjallisin kyselyin että sanallisesti toiminnan ohessa. Lisäksi kirjoitettiin havaintopäiväkirjaa. Viimeisessä työpajassa kerättiin nimettömällä lomakkeella koko työpajasarjan palautetta.

Saavutusten juhlistaminen yhdessä, minkä jälkeen katse käännetään tulevaisuuteen. Jokaisessa työpajassa juhlistettiin kahvitellen ja herkutellen yhteistä toimintaa ja prosessia. Viimeisessä työpajassa käytiin yhdessä ihastellen läpi työpajakokemuksia ja muisteltiin yhteisen työskentelyn antia.

Innostamisen elementit työpajatoiminnassa

Sosiokulttuurinen innostaminen rakentuu sosiaalisen, kasvatuksellinen ja kulttuurisen toiminnan elementeistä. (Nivala & Ryynänen 2024, 258-263). Nämä kaikki kolme elementtiä olivat mukana hoivatyöntekijöiden työpajaprosessissa.

Sosiaalinen toiminta tukee ja vahvistaa yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä, ja kannustaa osallistumiseen. Työpajoissa panostettiin erityisesti rentoon, osallistavaan yhdessä tekemiseen ilman suorituspaineita. Osallistujia rohkaistiin keskusteluun, ajatusten ja tuntemusten jakamiseen. Luottamuksellisuutta ja avoimuutta rakennettiin mm. asemoinnilla (aloitus ja virittäytyminen piirimuodostelmassa) ja toiminnallisilla työtavoilla. Keskeistä oli yhdessä tekeminen, rakentava vuorovaikutus ja yhteistyö, jotka kaikki toimivat yhteisöllisyyttä vahvistavina tekijöinä prosessissa.

Kasvatuksellinen toiminta näyttäytyi työpajoissa siten, että toiminnan ohessa käytyjen keskustelujen ja reflektoinnin kautta tuettiin sekä osallistujien henkilökohtaista että yhteisöllistä kasvua. Kokemusten ja elämysten reflektio teki työpajoista kasvatuksellisesti merkityksellisiä, sillä kokemuksista oppiminen perustuu reflektioon. Prosessin edetessä osallistujat rohkaistuvat omien ajatusten ilmaisemiseen. Tutkittiin yhdessä tilanteita ja olosuhteita, jotka työssä haastavat hyvinvointia ja yhteisön resilienssikykyä. Toiminnan ohessa pyrittiin tukemaan vahvuuksia ja voimavaroja, joiden avulla hankalista tilanteista on voitu selvitä. Yhteistä oppimista ja tiedostamista tuettiin käsittelemällä ja reflektoimalla asioita yhdessä. Näin asioihin löytyi uusia näkökulmia, joka vahvisti yhteisöllistä kasvua. Samalla vahvistettiin valmiuksia myönteiseen vuorovaikutukseen ja yhteistoimintaan. Myös ohjaajien ymmärrys kasvoi työskentelyn ja reflektion myötä vastavuoroisesti.

Kulttuurinen elementti näkyi työpajoissa vahvasti menetelmien kautta. Luovuus ja kehollisuus ovat sosiaalipedagogisen työn ominaispiirteitä (Nivala ja Ryynänen 2024, 251-258). Taidetoiminnan on myös todettu voivan auttaa ja edistää kehittämään muuttuvassa työelämässä hyvin tarpeellisia luovia ongelmanratkaisutaitoja, kommunikaatiota ja tiimityötä (Houni ym. 2020, 131).

Taidelähtöisen, toiminnallisen, ilmaisullisen ja kehollisen toiminnan avulla heräteltiin luovuutta ja kannustettiin leikillisyyteen ja heittäytymiseen. Käytettyihin työmenetelmiin osallistujat saivat itse vaikuttaa. Yhdessä työpajassa tanssittiin värikkäiden huivien kanssa, musisoitiin rytmiorkesterina ja jaettiin kokemuksia resiliessiin liittyvistä tekijöistä janatyöskentelyn virittämänä. Yhteisöllisen maalaamisen, resilienssikorttien (Juures 2025) ja resilienssikäden avulla haettiin uusia näkökulmia ja keinoja resilienssihaasteista selviytymiseen.

Työpajat vahvistivat yhteisöllisyyttä ja resilienssikykyä

Resilienssityöpajojen palautteen perusteella osallistujat kokivat toiminnan vahvistaneen

myönteistä vuorovaikutusta (86 % vastaajista)
ymmärrystä yhteisöllisen resilienssin merkityksestä (86 % vastaajista)
yhteisöllisyyttä (71 % vastaajista)

Osallistujat tunsivat olleensa etuoikeutettuja saadessaan osallistua työpajoihin. Työmuodot ja tehtävät koettiin mukaviksi ja innostaviksi. Taidelähtöisen työskentelyn ja toiminnan ohessa syntynyt yhteisöllinen keskustelu ja vertaistuki nähtiin erityisen tärkeänä ja merkityksellisenä. Keskeistä oli sosiokulttuurisen innostamisen prosessi: yhdessä tekeminen ja kokeminen, joka vahvisti ja ruokki uusien näkökulmien löytämistä ja mahdollisti ymmärryksen kasvamista yhteisöllisestä resilienssistä ja sen merkityksestä työyhteisössä.

Yhteisöllinen resilienssi ja taide työpaikoilla -hanke toteutui LAB ammattikorkeakoulussa 2024-2025 Etelä-Karjalan liiton rahoittamana.

Lähteet

Houni, P., Turpeinen, I. & Vuolasto, J. 2020. Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus (TAIKE).

Juures, E. 2025. Muotoilun voima. Resilientti ja joustava työyhteisö. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, Muotoilija (AMK) Palvelumuotoilu. Lahti. Viitattu 4.6.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503224764

Nivala, E. & Ryynänen, S. 2024. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillistä yhteiskuntaa ja kestävää elämää. Helsinki: Gaudeamus.

Ryynänen, S. 2023. Tuhat ja yksi sosiaalipedagogiikan työkenttää. Viitattu 4.6.2025. Saatavissa https://blogs.uef.fi/jatkuvaoppiminen/2023/05/02/tuhat-ja-yksi-sosiaalipedagogiikan-tyokenttaa/

Kirjoittaja

Sanna-Leena Mikkonen toimii lehtorina LAB ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa sekä Yhteisöllinen resilienssi ja taide työpaikoilla -hankkeessa kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijana.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/910524 (CC0)