Vesistöt ja valuma-alueet ovat tärkeä osa ilmastonmuutokseen sopeutumista

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät vesistöissä yhä selvemmin. Sopeutumisen näkökulmasta katse kannattaa kääntää yhden rehevöityneen järven tai tulvivan pellon sijasta koko valuma-alueelle, jossa monet vesistöongelmien juurisyyt syntyvät ja jossa myös ratkaisuja voidaan toteuttaa tehokkaimmin. LAB-ammattikorkeakoulun Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Etelä-Karjalassa –hanke käsitteli syksyllä 2026 vesistöjen sopeutumista ilmastonmuutokseen.

Kirjoittajat: Jenni Bajo & Kaisa Tuominen

Ilmastonmuutoksesta on todettu sen olevan suurelta osin myös veden muutosta. Suomessa sademäärä lisääntyy erityisesti talvisin. Valunnan vuodenaikaisvaihteluiden sekä sään ääri-ilmiöiden ennustetaan lisääntyvän. (OECD 2013, 13; Ympäristöministeriö 2016, 22.) Myös Etelä-Karjalassa on havaittu monia veteen liittyviä ilmastonmuutoksen vaikutuksia: lisääntyneet rankkasateet ja hulevesitulvat, talvenaikaiset tulvat, kuivuusjaksot ja muuttuneista sadeolosuhteista johtuva, poikkeuksellisen alhainen Saimaan pinta.

Rankkasateiden ja yhä useammin lumettomiin peltoihin iskevien talvisateiden myötä vesistöjä kuormittavat ravinnehuuhtoumat lisääntyvät. Ravinnekuormitus lisää rehevöitymistä, ja vaikutukset näkyvät Itämeressä asti. VEMALA-mallin mukaan 45 % Suomen Itämereen päätyvästä fosforikuormasta on peräisin peltoviljelystä, ja kuormituksen ennustetaan kasvavan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Voimistuvien virtaamien sekä tulvimisen seurauksena myös kiintoainesta huuhtoutuu maastosta aiheuttaen uomaeroosiota, vesistöjen tummumista ja virkistyskäyttöarvon heikentymistä. (Luodeslampi 2025; Luomaranta ym. 2025; Syke 2021a; Syke 2026; Veijalainen ym. 2020.)

Koska vesi on keskeinen elementti, jonka kautta ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät, myös sen rooli ilmastonmuutokseen sopeutumisessa on merkittävä. Sopeutumisella tarkoitetaan varautumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, sekä ennakoivia ja havaittuihin muutoksiin reagoivia toimia, joilla vähennetään muutoksesta aiheutuvia haittoja ja tartutaan mahdollisiin hyötyihin. Sopeutumisen tarve kasvaa, sillä ilmasto tulee muuttumaan vielä pitkään hillintäpyrkimyksistä huolimatta. Vesistöjen sopeutumisen näkökulmasta sään ääri-ilmiöiden yleistyminen voi muodostua suuremmaksi haasteeksi kuin ilmaston keskimääräisten olosuhteiden muutokset. (Maa- ja metsätalousministeriö 2014; Pietola ym. 2026, 5; OECD 2013, 9, 13).

Katse sinne, mistä ongelmat alkavat

Järvi rehevöityy, sinilevät kukoistavat, jokien alajuoksut tulvivat pelloille. Monet vesistöihin kohdistuvat ongelmat eivät kuitenkaan synny vesistöissä itsessään, vaan vesistöjen kunto on pitkälti riippuvainen toimista koko valuma-alueella. Siksi sopeutumistyössä on kiinnitettävä huomio yhden järven tai virtaveden sijasta koko alueelle, jolta kyseinen vesistö kerää vetensä. (Huuskola ym. 2025a; Lappalainen & Hakkarainen 2025; Syke 2021b).

Valuma-aluelähtöinen suunnittelu vastaa niin ilmastonmuutokseen sopeutumisen kuin hillinnän haasteisiin. Suuntaviivat valuma-aluesuunnittelulle on koottu ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön laatimaan valuma-aluesuunnittelun tiekarttaan. Toisiinsa liitetyillä toiminnoilla varaudutaan ääri-ilmiöihin sekä parannetaan pinta- ja pohjavesien tilaa ja monimuotoisuutta. Valuma-aluesuunnittelun vaikutukset ylettyvät myös maankäyttösektorille hilliten ilmastopäästöjä ja parantaen maan kasvukuntoa. (Rytkönen ym. 2024.)

Valuma-aluelähtöisessä vesienhallinnassa on kyse kulttuurinmuutoksesta, jossa painopiste siirtyy kuivattamisesta veden pidättämiseen ja viivyttämiseen maastossa. Valuma-alueiden luontainen kyky pidättää vettä on heikentynyt maankäytöllä, esimerkiksi ojituksen sekä kuivatettujen soiden vuoksi. (Jyrkänkallio-Mikkola 2020; Luodeslampi 2025).

Vesienhallintarakenteita eri tilanteisiin ja tarpeisiin

Vettä pidättäviä ratkaisuita ja virtaamia hidastavia rakenteita voidaan tehdä valuma-alueella uomissa, pelloilla, metsissä ja taajamissa. Veden pidättämiseen ja tulvariskien hallintaan rankkasateiden ja sulamisvesien aikaan soveltuvat tulvaniityt, kosteikot sekä kaksitasouomat. Uomissa veden virtaamia voidaan hidastaa ja uomaeroosiota vähentää luonnontilaisilla mutkilla, pohjakynnyksillä ja –padoilla sekä eroosiosuojauksilla. (Lappalainen & Hakkarainen 2025; Syke 2023; WWF.)

Maataloudesta aiheutuvaa ravinne- ja kiintoaineskuormitusta voidaan hallita talviaikaisella kasvipeitteisyydellä, suojavyöhykkeillä, kosteikoilla, kaksitasouomilla sekä säätösalaojituksella. Metsätalouden toimia ovat jatkuvapeitteinen metsänkasvatus, kosteikot, pintavalutuskentät, lasketusaltaat sekä turhien ojitusten välttäminen. (Kaasonen & Jyrkänkallio-Mikkola 2024, 11–14; Kotanen ym. 2023; WWF; Ympäristöministeriö 2016, 23.)

Yhteistyö valuma-aluesuunnittelussa

Valuma-alueet ylittävät maanomistus-, kunta- ja maakuntarajat, mutta samaan aikaan valuma-alueen vesi yhdistää asukkaat, elinkeinot ja toiminnot vahvasti toisiinsa. Valuma-aluesuunnittelun onnistumisessa keskeistä on eri toimijoiden, kuten kuntien, maanomistajien, yritysten, asukkaiden, ojitusyhteisöjen, yhdistysten ja metsäyhtiöiden välinen yhteistyö. Monitavoitteisen ja -hyötyisen valuma-aluesuunnittelun vaikuttavuus, kustannustehokkuus, hyväksyttävyys ja oikeudenmukaisuus kaikki lisääntyvät yhteistyön myötä. Kaikille avoin Valuma-aluesuunnittelun ABC-verkkokoulutus ohjaa vaiheittain, miten lähteä työssä liikkeelle. (Huuskola ym. 2025a; Huuskola ym. 2025b; Lappalainen & Hakkarainen 2025.)

Esimerkiksi Raaseporinjoen valuma-alueella tulvivat pellot tunnistettiin yhteiseksi ongelmaksi, jota lähdettiin ratkaisemaan yhteistyössä kaupungin, maanomistajien ja viljelijöiden kanssa toteuttaen yli 20 erilaista vesienhallintarakennetta, joilla tulvimista saatiin hallintaan. Hanke osoittaa, että valuma-aluetasoinen yhteistyö voi tuottaa hyötyjä kaikille osapuolille. (Syke 2023; Vaskio 2025).

Etelä-Karjalassa edistetään vesistöjen sopeutumista

Euroopan unionin osarahoittamassa Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Etelä-Karjalassa –hankkeessa edistetään ja osin käynnistään maakunnallista sopeutumistyötä. Keväällä 2025 pienten kuntien sopeutumistyöpajoissa saadun palautteen perusteella Etelä-Karjalan kuntia kiinnostaa vesistöjen sopeutuminen ilmastonmuutokseen. Hankkeessa vastattiin kuntien tarpeeseen järjestämällä aiheesta webinaari lokakuussa 2026.

Webinaarissa kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomen vesistöihin, valuma-aluelähtöisyydestä sopeutumistyössä, ravinnekuormituksesta Kaakkois-Suomen alueella sekä näkemyksiä siitä, miten ilmastonmuutos huomioidaan vesiensuojeluhankkeiden toteuttamisessa.

Osallistujat saivat myös ratkaisuja vesistöjen sopeutumistyöhön. Hankkeen puheenvuorossa nostettiin esiin näkökulma kuntien roolista valuma-aluesuunnittelussa paitsi suunnittelijoina myös maanomistajina. Kunnat voivat edistää vesistöjen sopeutumista esimerkiksi sisällyttämällä vuokrapeltosopimuksiin ehtoja, jotka tukevat vesienhallintaa ja vähentävät ravinnehuuhtoumia.

Keskustelua herätti myös Saimaan alhainen vedenkorkeus, jota on pyritty ehkäisemään laskemalla juoksutus poikkeuksellisen vähäiseksi. Vaikka Saimaata ei varsinaisesti säännöstellä, Vuoksen juoksutussäännön avulla voidaan tasata poikkeuksellisia vedenkorkeuksia sekä vähentää tulvista ja alhaisista vedenpinnoista aiheutuvia haittoja.

Vesistöjen sopeutumistyöhön vaikuttavat alueelliset erot, minkä vuoksi maakunnallinen tieto on tärkeää. Etelä-Karjalan sopeutumistyön tueksi on saatavilla alueellisia ilmasto-, sateisuus- ja tulvariskitarkasteluja esimerkiksi Ilmatieteen laitokselta sekä Suomen ilmastopaneelilta (Gregow ym. 2021; Luomaranta ym. 2025).

Vesistöjen sopeutuminen ilmastonmuutokseen ei tapahdu yksittäisissä järvissä tai jokiuomissa, vaan koko valuma-alueella. Mitä kokonaisvaltaisemmin sopeutumistyötä tehdään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, sitä paremmin voidaan vastata muuttuvan ilmaston vesistöhaasteisiin. Kunnilla on tässä työssä tärkeä rooli sekä valuma-aluesuunnittelun edistäjinä että maa- ja metsäalueiden omistajina.

Lähteet

Gregow, H., Mäkelä, A., Tuomenvirta, H., Juhola, S., Käyhkö, J., Perrels, A., Kuntsi-Reunanen, E., Mettiäinen, I., Näkkäläjärvi, K., Sorvali, J., Lehtonen, H., Hildén, M., Veijalainen, N., Kuosa, H., Sihvonen, M., Johansson, M., Leijala, U., Ahonen, S., Haapala, J., Korhonen, H., Ollikainen, M., Lilja, S., Ruuhela, R., Särkkä, J. & Siiriä, S-M. 2021. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen ohjauskeinot, kustannukset ja alueelliset ulottuvuudet. Suomen ilmastopaneelin raportti 2/2021. Viitattu 19.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.31885/9789527457047

Huuskola, R., Kuoppamäki, K. & Laitinen, T. 2025a. Vesiensuojeluyhdistyksen ja metsäyhtiön kannattaa etsiä yhteisiä tavoitteita. Aquarius. Vol. 2025–2026, 5–6. Viitattu 28.8.2026. Saatavissa https://vesiensuojelu.fi/aquarius/aquarius-2025-2026-2/

Huuskola, R., Laitinen, T. & Määttänen H. 2025b. Palosuolle palautettiin vedet yhdessä metsäyhtiön kanssa. Aquarius. Vol. 2025–2026, 7–8. Viitattu 3.9.2026. Saatavissa https://vesiensuojelu.fi/aquarius/aquarius-2025-2026-2/

Jyrkänkallio-Mikkola, J. 2020.Valuma-aluetasoiselle vesienhallinnalle on kasvava tarve. Viitattu 28.8.2026. Saatavissa https://www.mtk.fi/-/valuma-aluetasoiselle-vesienhallinnalle-on-kasvava-tarve

Kaasonen, V. & Jyrkänkallio-Mikkola, J. 2020. Toimenpidesuunnitelma Inkoon-, Ingarskilan- ja Siuntionjoen ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi. Viitattu 14.9.2026. Saatavissa https://wwf.fi/app/uploads/8/k/p/2zau2vbfua3q1ty1i09j2k/4k_toimenpidesuunnitelma_small.pdf

Kotanen, J., Muuri, L. & Roiha, T. (toim.) 2023. Vesienhoidon keskeiset kysymykset ja työohjelma Vuoksen vesienhoitoalueella 2028–2033. Etelä-Savon ELY-keskus. Viitattu XXX. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-398-214-7

Lappalainen, M. & Hakkarainen, A-K. 2025. Minne vesi kulkee? – Valuma-aluesuunnittelun abc. eOppiva. Viitattu 20.8.2026. Saatavissa https://www.eoppiva.fi/kurssit/minne-vesi-kulkee-valuma-aluesuunnittelun-abc/#/lessons/TQtv-zB5xm3f3EfmrOgcHiYtT5NOBGsY

Luodeslampi, P. 2025. Valuma-aluelähtöisellä suunnittelulla tehoa vesienhallintaan. Aquarius. Vol. 2025–2026, 12–13. Viitattu 20.8.2026. Saatavissa https://vesiensuojelu.fi/aquarius/aquarius-2025-2026-2/

Luomaranta, A., Virman, M., Rantanen, M., Hautala, J., Ruosteenoja, K. & Mäkelä, A. 2025. Sateisuuden havaittuja ja ennakoituja muutoksia Suomen maakunnissa. Ilmatieteen laitos. Viitattu 31.7.2026. Saatavissa https://doi.org/10.35614/isbn.9789523362055

Maa- ja metsätalousministeriö. 2014. Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2022. Viitattu 19.8.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-860-2

OECD. 2013. Water and Climate Change Adaptation: Policies to Navigate Uncharted Waters. OECD Studies on Water. Viitattu 30.7.2026. Saatavissa http://dx.doi.org/10.1787/9789264200449-en

Pietola, L., Torniainen, T. & Turkki, V. 2026. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Suomessa – Ehdotuksia ennakoivaan toimeenpanoon taustahaastattelujen pohjalta. Sitra. Viitattu 31.7.2026. Saatavissa https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2026/01/32844900_Ilmastonmuutokseen_sopeutuminen_muistio_web.pdf

Rytkönen, A-M., Ahopelto, L., Helkimo, J., Olin, S., Keto, A., Leinonen, A., Häggblom, O. 2024. Valuma-aluesuunnittelun tiekartta vuoteen 2030. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:6. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-727-0

Syke. 2021a. Ilmastonmuutos lisää vesistöjen kuormitusta. Viitattu 19.8.2026. Saatavissa https://www.vesi.fi/vesitieto/ilmastonmuutos-lisaa-vesistojen-kuormitusta/

Syke. 2021b. Järvien kunnostus. Viitattu 19.8.2026. Saatavissa https://www.vesi.fi/vesitieto/jarvien-kunnostus/

Syke. 2023. Kaksitasouomat – viljelijän ja ympäristön hyödyksi. Viitattu 4.9.2026. Saatavissa https://www.youtube.com/watch?v=yhVPI_7AikM

Syke. 2026. WSFS-Vemala. Viitattu 20.8.2026. Saatavissa https://www.syke.fi/fi/palvelut/mallinnus-ja-laskenta/vesi-ja-merimallinnus/vemala

Vaskio, S. 2025. Raaseporinjoki-hanke. Viitattu 4.9.2026. Saatavissa https://www.minunmereni.fi/post/115-raaseporinjoki-hanke

Veijalainen, N., Rytkönen, A-M. & Parjanne, A. 2020. Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelu vuosille 2022–2027. Ilmastonmuutoksen huomioon ottaminen vesienhoitotyössä. Viitattu 31.7.2026. Saatavissa https://www.ymparisto.fi/sites/default/files/documents/TPO_ilmastonmuutoksen_huomioon_ottaminen_vesienhoitoty%C3%B6ss%C3%A4_ohjeistus_vuosille_2022_2027_Final.pdf

WWF. Valuta-hankkeiden kohteet. Viitattu 2.9.2026. Saatavissa https://wwf.fi/valuta-hankkeen-kohteet/

Ympäristöministeriö. 2016. Ympäristöhallinnon ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimintaohjelma 2022. Ympäristöministeriön raportteja 25/2016. Viitattu 20.8.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4629-9

Kirjoittajat

Jenni Bajo opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa ympäristöteknologian insinööriksi ja on ollut harjoittelijana Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Etelä-Karjalassa –hankkeessa.

Kaisa Tuominen työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja käsittelee työssään monia sopeutumiseen liittyviä aiheita, toimien Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Etelä-Karjalassa –hankkeen projektipäällikkönä.

Artikkelikuva: Monet vesienhallintaratkaisut ovat monihyötyisiä ja parantavat samalla vesiluonnon monimuotoisuutta. Kuva: Jenni Bajo 2026