Puhummeko kestävyysmurroksesta samaa kieltä?

Kestävyysmurros nostaa esiin uusia näkökulmia ja käsitteitä, mutta murroksen merkitystä käytännön työssä ei ole aina helppoa hahmottaa. Keskustelussa nousee esiin systeeminen ajattelu, regeneratiivisuus, planetaariset rajat ja kestävä arvonluonti. Käsitteet eivät kuitenkaan avaudu samalla tavalla eri alojen ammattilaisille tai välttämättä kerro, mitä käytännössä pitäisi tehdä toisin.

Kirjoittaja: Mervi Koistinen

Kyse ei ole vain vaikeista käsitteistä. Kestävyysmurros on itsessään monimutkainen ilmiö. Se ei tarkoita pelkästään ilmastokriisiin vastaamista, vaan kokonaisvaltaista yhteiskunnallista muutosta. Muutos koskee esimerkiksi asumisen, energian, liikkumisen, ruokaketjun ja tuotannon järjestelmiä sekä niiden sovittamista planeetan kantokyvyn raameihin. (Suomen ympäristökeskus 2026.)

Eri ammattialat tarkastelevat näitä kysymyksiä omista lähtökohdistaan ja käyttävät osin erilaista sanastoa. Muotoilija voi puhua käyttäjälähtöisyydestä ja kiertotalouden mukaisesta suunnittelusta, kestävyysasiantuntija elinkaarivaikutuksista tai vastuullisuusraportoinnista, ja yritysjohto kilpailukyvystä ja uudistumisesta. Kestävyysmurros tuo yhteen asiantuntijoita, joiden käsitteet, näkökulmat ja tavat hahmottaa muutosta voivat poiketa toisistaan. Zhang ym. (2025) osoittavat, että tieteenalojen erilaiset teoriat ja terminologiat voivat johtaa käsitteiden erilaisiin tulkintoihin ja siten vaikeuttaa viestintää ja yhteistyötä. Monialaisessa työssä yhteisen kielen merkitys korostuu.

Muutos näkyy myös muotoilussa. Kestävän muotoilun näkökulma on laajentunut yksittäisten tuotteiden ympäristövaikutuksista kohti laajempia ja monimutkaisia järjestelmiä. Teknisten kestävyyskysymysten rinnalle ovat nousseet aiempaa vahvemmin käyttäjät, yhteisöt sekä järjestelmien eri toimijat ja niiden väliset suhteet. (Ceschin & Gaziulusoy 2016). Samalla muotoilun ammattikentällä käytettävä käsitteistö laajenee. Systeemisen ja regeneratiivisen muotoilun kaltaiset käsitteet eivät ole samalla tavalla tuttuja muotoilun eri alueilla työskenteleville ammattilaisille.

Muotoilun ammattikenttä on laaja: se ulottuu digitaalisesta rakennettuun ympäristöön, strategiasta konkreettisiin tuotteisiin tai palveluihin. Kestävyyskysymykset tulevat vastaan eri tavoin muotoilun eri alueilla, ja myös mahdollisuudet vaikuttaa niihin vaihtelevat tehtävästä toiseen. Yhteistä kieltä tarvitaan siis paitsi eri ammattialojen välillä, myös muotoilun oman moninaisen kentän sisällä.

Kuva 1. Muotoilun kentälläkin tarvitaan yhteistä kieltä, jotta kestävyysmurros voidaan yhdistää käytännön suunnittelutyöhön. (Kuva: Ornamo; Burrows 2021, muokannut Mervi Koistinen)

Käsitteistä toimintaan

Selkeä kieli saatetaan ymmärtää sisällön yksinkertaistamiseksi. Todellisuudessa taidokas yleistajuistaminen vaatii aiheen perusteellista ymmärtämistä: mikä on olennaista, mitä käsitteitä tarvitaan ja miten niiden merkitys liittyy lukijaan? Myös tutkimuksessa on havaittu yleistajuisten tiivistelmien olevan tieteellisiä abstrakteja ymmärrettävämpiä, jolloin tietoa ymmärretään myös useammin oikein (Kerwer ym. 2021). Kestävyysviestinnässä ymmärrettävyys ei siten ole pelkkä tyylivalinta, vaan se vaikuttaa siihen, pystyykö lukija sisäistämään ja soveltamaan tietoa. Vaikeita käsitteitä ei tarvitse pelätä. Mitä laajemmasta ja monimutkaisemmasta ilmiöstä puhutaan, sitä tärkeämpää on käyttää täsmällistä, mutta ymmärrettävää kieltä.

Yhteisen kielen rakentaminen voidaan aloittaa käsitteiden määrittelyllä. Yksi konkreettinen tapa rakentaa yhteistä ymmärrystä on sanaston laatiminen. Monialaisessa yhteistyössä sanasto auttaa tunnistamaan käsitteitä, joita eri alojen asiantuntijat käyttävät tai tulkitsevat eri tavoin. Ensin käsitteille muodostetaan yhdessä ymmärrettävät määritelmät ja tarvittaessa sovitaan, mitä ne tarkoittavat juuri kyseisessä yhteistyössä. Sanastoa voi myös testata muiden alojen asiantuntijoilla – näin voidaan tehdä näkyväksi sellaisia oletuksia ja tulkintaeroja, jotka muuten jäisivät ymmärtämättä. (EBRAINS 2026.)

Yhteisen kielen tarve on tullut konkreettisesti vastaan myös Muotoiluosaaminen 5.0 -hankkeen kehittämistyössä, jossa kootaan sanastoa kestävyysmurrokseen liittyvistä keskeisistä käsitteistä. Hankkeen tavoitteena on tuottaa kestävän suunnittelun maturiteettimalli yrityksille sekä systeemisen ja uudistavan muotoilun koulutusta ammatissa toimiville muotoilijoille (LAB 2026). Työ on osoittanut, ettei sanoittamista tehdä vain ulkoista viestintää varten. Myös hankkeen asiantuntijaryhmän sisällä on tärkeää pysähtyä kysymään, mitä vaikkapa regeneratiivisella ajattelulla tässä yhteydessä tarkoitetaan.

Yhteisen kielen rinnalla merkitystä on sillä, miten asioista puhutaan ja mistä näkökulmasta niitä lähestytään. Viestinnän sävyllä eli tone of voicella voidaan tietoisesti määritellä, millaisella äänellä eri kohderyhmiä puhutellaan. Muotoiluosaaminen 5.0 -hankkeessa on valittu asiantunteva, mutta helposti lähestyttävä tapa puhua, jossa abstraktien käsitteiden rinnalle tuodaan niiden käytännön merkitys. Esimerkiksi sen sijaan, että ensimmäisenä esitellään kestävän suunnittelun maturiteettimalli, voidaan puhua työkalusta, joka auttaa organisaatiota arvioimaan nykyisiä kestävän suunnittelun käytäntöjään ja tunnistamaan kehittämisen paikkoja.

Sanoittaminen ei ole kehittämistyön päälle liimattu viestinnän vaihe. Design Councilin systeemisen muotoilun viitekehyksessä yhteyksien rakentaminen ja tarinankerronta kulkevat mukana muotoiluprosessissa (Design Council 2021). Yhteinen kieli auttaa rakentamaan yhteistä ymmärrystä siitä, mitä tavoitellaan ja mitä muutos tarkoittaa käytännössä. Muutoksen sanoittaminen on osa muutoksen tekemistä.

Muotoiluosaaminen 5.0 on LAB Muotoiluinstituutin ja Ornamon yhteinen, Euroopan unionin osarahoittama hanke, joka toteutetaan 1.4.2026–30.9.2028.

Lähteet

Burrows, M. 2021. A woman examines fashion sketches on a desk, showcasing creativity in a design studio. Pexels. Viitattu 21.10.2026. Saatavissa https://www.pexels.com/photo/crop-faceless-dressmaker-drawing-sketches-before-sewing-garments-7147661/

Ceschin, F. & Gaziulusoy, I. 2016. Evolution of design for sustainability: From product design to design for system innovations and transitions. Design Studies. Vol. 47, 118–163. Viitattu 20.10.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.destud.2016.09.002

Design Council. 2021. Systemic Design Framework. Viitattu 21.10.2026. Saatavissa https://www.designcouncil.org.uk/resources/systemic-design-framework/

EBRAINS. 2026. Building Shared Understanding Across Disciplines. EBRAINS Handbook. Viitattu 21.10.2026. Saatavissa https://handbook.ebrains.eu/working-together/ebrains-interact/building-shared-understanding/

Kerwer, M., Chasiotis, A., Stricker, J., Günther, A. & Rosman, T. 2021. Straight From the Scientist’s Mouth: Plain Language Summaries Promote Laypeople’s Comprehension and Knowledge Acquisition When Reading About Individual Research Findings in Psychology. Collabra: Psychology. Vol. 7 (1), 18898. Viitattu 20.10.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1525/collabra.18898

LAB-ammattikorkeakoulu. 2026. Muotoiluosaaminen 5.0 – Muotoilijat kestävyysmurroksen muutosvoimana. Viitattu 21.10.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/muotoiluosaaminen-50-muotoilijat-kestavyysmurroksen-muutosvoimana

Ornamo. Valokuvaaja tuntematon. Ornamon kuvapankki.

Suomen ympäristökeskus. 2026. Muutamme yhteiskuntaa kestävämmäksi. Viitattu 21.10.2026. Saatavissa https://www.syke.fi/fi/tutkimus/yhteiskunnan-muutos

Zhang, J., Salomon, H., Huber, M. N., Bugmann, H., Dölker, J. E., König, L., Krähenbühl, J., Lieberherr, E., Logar, I., McArdell, B., Molnar, P., Quatrini, S., Schick, V., Schlunegger, F., Schmidt, C., Zabel, A. & Hoffmann, S. 2025. Developing a conceptual framework for interdisciplinary communication, collaboration, and integration: A structured approach. Ambio 54, 2118–2134. Viitattu 21.10.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s13280-025-02210-z

Kirjoittaja

Mervi Koistinen (muotoilija YAMK) työskentelee LAB Muotoiluinstituutissa TKI‑asiantuntijana muotoilun, viestinnän ja digitaalisen kehittämisen parissa. Hänen erityisosaamistaan ovat visuaalinen viestintä, käyttäjälähtöisyys sekä muotoiluajattelun soveltaminen TKI-toiminnassa. Muotoilijana hän on kirkastaja, joka jäsentää monimutkaisia kokonaisuuksia ja tekee tiedosta ymmärrettävää ja merkityksellistä. Häntä kiinnostavat erityisesti kestävyys, tekoäly ja ihmislähtöisten ratkaisujen kehittäminen.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/crop-faceless-dressmaker-drawing-sketches-before-sewing-garments-7147661/ (Pexels Licence)