Vauvalla on syntyessään luonnollinen kyky sekä tarve olla vuorovaikutuksessa, minkä kautta hän havainnoi itseään sekä muita. Ensimmäisten vuorovaikutussuhteiden perusteella lapsi oppii huomaamaan, miten häntä kohdellaan ja miten hänen tarpeisiin vastataan. Varhaisen lapsuuden kokemukset muovaavat myös aivojen kehitystä sekä jättävät jäljen keskushermostoon. Jotta lapsi kasvaa ja kehittyy suotuisalla tavalla, hän tarvitsee ympärilleen läheisiä ja pysyviä ihmissuhteita sekä katkeilemattomia vuorovaikutushetkiä. Onkin tärkeää, että mahdolliset ongelmat äidin ja vauvan välisessä vuorovaikutuksessa huomataan ajoissa, jolloin ennaltaehkäistään suurempien ongelmien syntyminen.

Kirjoittajat: Eskedar Söderström, Marianna Wieckowska & Riitta Airola

Varhaislapsuuden vuorovaikutussuhteet – voimavara vai haavoittuvuus?

Viime vuosien aivo- ja geenitutkimukset ovat osoittaneet loppuraskauden ja erityisesti ensimmäisten elinvuosien merkityksen elämänmittaiselle mielenterveydelle. Varhaislapsuudessa toistuvat ihmissuhdekokemukset ovat vahvasti kytköksissä mielen muodostamiin toimintamalleihin sekä tiettyjen geenien aktivoitumiseen ja inaktivoitumiseen. Vauvana opitut toimintamallit jäävät lähes poikkeuksetta laadusta riippuen mielen voimavaroiksi tai haavoittuneeksi alueeksi, jotka ohjaavat lapsen ja nuoren psyykkistä kehitystä myöhemmin elämässä.  Edellisten lisäksi varhaislapsuuden vuorovaikutussuhteiden laatu heijastuu myös tuleviin läheisiin ihmissuhteisiin sekä tunnesäätelyyn. (Tamminen 2009.) Toimiva ja vastavuoroinen vuorovaikutussuhde on välttämätön lapsen tunne-elämän, sosiaalisten taitojen sekä neurobiologian kehittymiselle (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019).

Vuorovaikutus alkaa jo raskausaikana

Vuorovaikutus lapseen alkaa jo raskausaikana, joten äidin hyvinvointiin ja jaksamiseen on kiinnitettävä erittäin paljon huomiota. Suotuisissa oloissa äiti on vahvassa vuorovaikutuksessa vauvaan vielä sen ollessa kohdussa, esimerkiksi puhumalla sille tai koskettelemalla vatsaa. Näiden ärsykkeiden avulla syntyvät vauvan ensimmäiset kokemukset hoivaajastaan. Hyvin sujuvan raskauden aikana mielikuvien luominen lapsesta on luontevaa ja ne ovat laadultaan positiivissävytteisiä. Voimakkaat kielteiset tunteet ovat yllättävän kauaskantoisia ja saattavat vaikeuttaa äidin ja lapsen kiintymyssuhteen kehittymistä. (Puura ym. 2018, 1345.)

Raskaus asettaa äidin täysin uuteen tilanteeseen. Uusi elämäntilanne edellyttää äidiltä sopeutumista niin fyysisellä, sosiaalisella kuin psyykkisellä tasolla. Positiiviset ja negatiiviset tunteet saattavat yllättää voimakkuudellaan ja äitiys voi tuntua arvaamattomalta ja pelottavalta. Päihteiden käyttö, alakuloisuus tai masentuneisuus, heikko sosiaalinen tuki tai äidin negatiiviset kokemukset ihmissuhteista tai omasta lapsuudestaan voivat heikentää kiintymystä syntyvään vauvaan. Kiintymyssuhdetta voidaan vahvistaa neuvolan tukitoimin raskausaikana. (Lindroos ym. 2015, 143-147.)

Vauvan Taikaa – äitiyden rakentumisen tuki

Söderströmin ja Wieckowskan opinnäytetyössä (2020) tarkasteltiin Hoivaa ja leiki- varhaisen lyhytintervention vaikutuksia äitiyden vahvistumiseen. Matalan kynnyksen interventiota toteutetaan Vauvan Taika -ryhmissä Lahden Diakonialaitoksella ja sen tarkoituksena on vahvistaa äidin ja lapsen välistä vuorovaikutussuhdetta. Tulokset osoittivat intervention olevan voimaannuttava tekijä äitiyden rakentumisessa ja raskausajan tukemisessa.  Tutkimustuloksissa ilmeni, että neuvolassa saatava tuki ei haastavien tunteiden kanssa painivalle äidille ole aina riittävä. Olisi siis äärettömän tärkeää, että odottaville äideille pystyttäisiin tarjoamaan entistä enemmän matalan kynnyksen ennaltaehkäisevää tukea äitiyshuollon lisäksi. Tällä varmistettaisiin äidin jaksaminen sekä lapsen turvallinen kasvu ja kehitys.

Ennaltaehkäisy – äidin, lapsen ja yhteiskunnan etu

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että varhainen interventio ja ennaltaehkäisevä työ on erittäin merkityksellistä. Parhaassa tapauksessa äidin varhaisen tukemisen avulla voidaan ehkäistä lapsen myöhempiä mielenterveysongelmia sekä erikoissairaanhoidoin tarpeita, jotka kuormittavat yksilön hyvinvointia ja yhteiskunnan taloudellista kustannuskykyä (Sourander ym. 2016). Äiti käy raskauden aikana useasti neuvolassa, joten se on otollisinta aikaa havaita äidin tuen tarve. Tuen ja palvelun piiriin pääsy on yksilölle merkittävä osa sosiaalista osallisuutta (Leemann & Hämäläinen 2015).

Vanhemmuus ja äitiys ovat herkkiä aiheita, eikä epäonnistumiselle anneta yhteiskunnassa tarpeeksi tilaa. Äidin voi olla vaikea myöntää, että hänellä on haasteita vuorovaikutussuhteen luomisessa vauvaan tai äitiyden rakentumisessa. Näistä syntyy helposti häpeän tunne. Stigman ja huonon äidin leiman pelossa äiti voi kokea haastavana avun hakemisen, minkä takia hän jää helposti tukipalveluiden ulkopuolelle. Äiti saattaa ajatella, ettei omat haasteet äitiydessä ole tarpeeksi suuria, jotta hän voisi saada tukea elämäntilanteeseensa. Kuitenkin sosiaalityön tärkein tehtävä on pyrkiä auttamaan jokaista apua ja tukea tarvitsevaa yksilöä.  Tätä kautta tehdään yhteiskunnallisesti merkittävää työtä ja ehkäistään suurempien ongelmien syntymistä. Diagnoosivapaita matalan kynnyksen palveluita tulisi järjestää enemmän jokaisella sosiaalialan osa-alueella sekä lisätä niiden näkyvyyttä, jotta ne tavoittaisivat tuen ulkopuolelle jäävät henkilöt. Tätä kautta lisääntyisi niin yksilön kuin yhteiskunnan hyvinvointi.

Lähteet

Leemann, L. & Hämäläinen, R.-M. (2015). Matalan kynnyksen palvelut. Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke (Sokra). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 16.4.2020] Saatavissa: https://thl.fi/documents/966696/3775621/Tietopaketti_Matalan_Kynnyksen_Palvelut.pdf/97b1aef8-b8ca-4ec3-ac4c-b80d3e754cec

Lindroos, A., Ekholm, E.& Pajulo, M. 2015. Raskaudenaikainen kiintymyssuhde sikiöön- äitiyshuollon mahdollisuus ja haaste. Aikakauskirja Duodecim. Vol. 2015(131), 143-149. [Viitattu 16.04.2020]. Saatavissa: https://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo12052.pdf

Puura, K. & Hastrup, A. 2019. Varhainen vuorovaikutus. Julkaisussa: Lastenneuvolakäsikirja. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. [Viitattu 15.4.2020]. Saatavissa : https://thl.fi/fi/web/lastenneuvolakasikirja/terveystarkastusten-menetelmat/psykososiaalinen-kehitys/vavu

Puura, K. Sannisto, T.& Riihonen,R. 2018. Mitä vauva haluaa? Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen neuvolassa. Lääkärilehti. Vol. 73(21), 1345-1350. [Viitattu 15.4.2020]. Saatavissa : https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/104312/mita_vauva_haluaa_2018.pdf?sequence=1

Sourander, A., Kankaanranta, M., Kankaanpää, E., McGrath, P., Kutcher, S., Kurki, M., Rousi, R. & Rissanen, R. (2016). Tietoisuus, ennaltaehkäisy ja varhaiset interventiot lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisessä (APEX-konsortio). Tilannekuvaraportti. Suomen Akatemia. [Viitattu 16.4.2020]. Saatavissa: https://www.aka.fi/globalassets/33stn/tilannekuvaraportit/stn2016-hankkeet/apex_tilannekuvaraportti.pdf

Söderström, E. Wieckowska, M. 2020. Hoivaa ja leiki -varhaisen intervention merkitys äitiyden vahvistumiseen: en osaa edes ajatella mimmosta olis, jos ei täällä Hoivaa ja leiki -ryhmässä olis käyny. AMK- opinnäytetyö. LAB- ammattikorkeakoulu, sosiaaliala. [Viitattu 16.4.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004074632

Tamminen. T. 2009. Varhaislapsuuden kokemukset ovat ratkaisevia. Lääkärilehti. Vol. 64(8), 675. [Viitattu 15.4.2020]. Saatavissa: https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset/varhaislapsuuden-kokemukset-ovat-ratkaisevia/

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/vauva-jalat-is%C3%A4-%C3%A4iti-pieni-lapsi-2717347/ (CC0)

Julkaistu: 23.4.2020

Kirjoittajat

Eskedar Söderström ja Marianna Wieckowska ovat LAB -ammattikorkeakoulusta valmistuvia sosionomiopiskelijoita.

Riitta Airola toimii lehtorina LAB -ammattikorkeakoulussa.

Viittausohje

Söderström, E.,Wieckowska, M. & Airola, R. 2020. Varhainen vuorovaikutus – merkityksellinen lapsen kehitykselle. LAB Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/varhainen-vuorovaikutus-merkityksellinen-lapsen-kehitykselle/