Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia tutkimassa

Kun maailma palaa ympärillä, tulevaisuus tuntuu helposti epävarmalta, pelottavaltakin. Monenlaiset kysymykset risteilevät mielessä: Pääsenkö opiskelemaan, saanko töitä, kestääkö hyvinvointiyhteiskunta, pysähtyykö luontokato, saadaanko maailmaan rauha? Sanotaan, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa, mutta miten se tehdään? Kuka tai mikä lopulta määrittää kehityksen suunnan?

Kirjoittaja: Mona Taipale

Tulevaisuuksientutkimus pyrkii ymmärtämään tulevaa kehitystä visioimalla erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Tulevaisuusvaihtoehdot voivat olla mahdollisia, todennäköisiä, toivottavia tai ei-toivottavia. Tulevaisuuksientutkimus osoittaa ja avaa näitä vaihtoehtoja ja auttaa tekemään haluttuun suuntaan johtavia päätöksiä niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla ja globaalisti. Tulevaisuuksientutkimuksen keskeinen viesti on, että voimme vaikuttaa tulevaisuuden suuntaan.

Minne tuuli kuljettaa?

Tulevaisuuksientutkimuksessa tulevaisuutta ei pyritä ennustamaan, vaan sen avulla tuotetaan epävarmaa tietoa mahdollisista tulevaisuuksista. Tulevaisuustieto koostuu menneisyyden ja nykyhetken faktoista ja tulkinnoista sekä tulevaisuutta koskevista näkemyksistä. Se pohjaa siis aina osittain oletuksiin, spekulaatioon ja mielikuvitukseen, koska tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut. Näin ollen tulevaisuustieto ei ole täysin objektiivista tai faktatietoa. (Kuusi & al. 2013)

Tulevaisuustietoa on kaikenlainen data, informaatio ja tietämys, joiden perusteella muodostetaan näkemyksellisiä käsityksiä tulevaisuudesta. Tulevaisuustietoa tuotetaan muun muassa tunnistamalla historiallisia analogioita, tekemällä aikasarja-analyyseja ja skenaarioita, analysoimalla nykytilaa ja ympäristötekijöitä sekä tunnistamalla kehityksen suuntaan vaikuttavia heikkoja ja vahvempia signaaleja. Tietoa tuotetaan myös erilaisten menetelmien, haastatteluiden ja havainnoinnin avulla. Intuitiollakin on rooli tulevaisuustiedon rakentamisessa. (Ollila & al. 2022)

Suomessa Sitra julkaisee vuosittain megatrendikatsauksen, joka tulkitsee laajoja globaaleja kehityskulkuja Suomen näkökulmasta. Megatrendien avulla ei voi ennustaa tulevaisuutta, mutta trendien kokonaiskuva toimii työkaluna ja keskustelupohjana ympäröivän maailman muutoksia analysoitaessa (Sitra 2026). Kriittinen, luova ja vaihtoehtoja näkevä tulevaisuusajattelu on tärkeä tämän päivän ja tulevaisuuden taito. Tulevaisuustaitoja voidaan myös kehittää, mutta miten se tehdään? Yksilötasolla oleellista on henkilökohtainen oivallus.

Tulevaisuusperintöverstaalla

Tulevaisuusperinnöllä tarkoitetaan ihmisten yhdessä kehittämiä taitoja ja tapoja, joiden avulla rakennetaan kestävää tulevaisuutta. Tulevaisuusperintö ei keskity menneisyyden säilyttämiseen vaan tulevaisuuden muokkaamiseen niin, että se säilyy luonnon kantokyvyn rajoissa. Tulevaisuusperintöverstas kehitettiin Sitran ja Museoviraston rahoittamassa Dynamo-hankkeessa, jossa luotiin museoille uutta toimintatapaa yhteisöllisinä kohtaamispaikkoina kestävän tulevaisuuden rakentajina. Museoiden kytkeminen tulevaisuuskontekstiin voi äkkiseltään tuntua oudolta, sillä ne mielletään yleensä ennemminkin menneisyystoimijoiksi. Museoilla on kuitenkin laajaa aikaulottuvuusosaamista ja muutosymmärrystä, joita ne voivat käyttää ajankohtaisten haasteiden ratkaisemiseen. (Paaskoski & al. 2022)

Menetelmänä tulevaisuusperintöverstas on viisivaiheinen. Ensimmäinen vaihe on johdanto, joka voi olla lyhyt alustus tai vaikkapa provokaatio teemaan. Teema voi liittyä esimerkiksi ympäristöön tai ilmastoon. Toisessa vaiheessa katsotaan teeman osalta menneisyyteen ja pyritään ymmärtämään sitä ja sen muutoskohtia aineistojen (esimerkiksi museokokoelmat) pohjalta. Kolmannessa vaiheessa tehdään tulevaisuushyppy, kuvitellaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja valitaan niistä toivotuimmat. Neljännessä vaiheessa palataan nykyhetkeen ja kiteytetään oivallukset, joita matka menneisyyteen ja tulevaisuushyppy tuottivat. Viidennessä vaiheessa jaetaan ajatuksia, kokemuksia ja oivalluksia. (Siivonen & al. 2022)

Menetelmässä keskeistä on liikkuminen ajassa: Siirtymä nykyhetkestä menneeseen, menneestä tulevaan ja taas takaisin tähän päivään. Aikamatka menneisyyden kautta tulevaisuuteen voi muuttaa osallistujien havaintoja ja käsityksiä ympäröivästä todellisuudesta ja auttaa ymmärtämään, mitä voimme tänään tehdä toisin, jotta tulevaisuus olisi kestävämmällä pohjalla. Työskentely on yhtä aikaa henkilökohtaista ja kollektiivista. Tavoitteena on, että verstaan lopuksi jokaisella on ajatus siitä, mitä juuri minä ja toisaalta osallistujat yhdessä voivat tehdä paremman tulevaisuuden eteen.

Tulevaisuusperintöverstasmenetelmän käyttö vaatii fasilitoijalta hyvää suunnittelua, aiheen rajaamista, sitoutumista ja keskittymistä. Fasilitoijan tulee pystyä pitämään verstas eri vaiheineen aikataulussa, mutta kiireettömänä. Osallistujien omille oivalluksille ja keskustelulle tulee olla aikaa. Osallistujille verstaaseen osallistumisen tulee olla vapaaehtoista ja heidän on tärkeää olla mukana koko senhetkisellä elämänkokemuksellaan. Mahdolliset ongelmat menetelmän käytössä liittyvät yllä mainittujen asioiden laiminlyöntiin. Verstas on onnistunut, mikäli osallistujien tulevaisuusajattelu on sen aikana vahvistunut ja he ovat löytäneet tapoja toimia kestävyysmurroksen edistämiseksi.

Kestävyysmurrosta edistämässä

Ammattikorkeakoulussa menetelmää voidaan hyödyntää opiskelijoiden ja henkilökunnan kestävyysosaamisen ja tulevaisuustaitojen vahvistamisessa. Menetelmä yhdistää menneisyyden arvot nykyhetken valintoihin ja tulevaisuuden visiointiin ja auttaa tunnistamaan omaa roolia ja mahdollisuuksia tulevaisuuden rakentamisessa.

Tulevaisuusperintöverstas soveltuu myös ennakoivan kehittämisen välineeksi. Sen avulla vahvistetaan osallistujien reflektointi-, ennakointi- ja yhteiskehittämistaitoja, joita tarvitaan työelämässä. Parhaimmillaan verstas vahvistaa osallistujiensa tulevaisuususkoa ja antaa heille kokemuksen siitä, että tulevaisuuteen todella voi vaikuttaa.

Tulevaisuusperintöverstas on konkreettinen ja havainnollinen tulevaisuustyökalu. Se on kehitetty museokontekstissa, mutta soveltuu hyödynnettäväksi myös korkeakoulujen opetus- ja tki-toiminnassa tulevaisuustaitoja rakennettaessa. Museot ja korkeakoulut voivat tässä myös yhdistää voimansa: Museoilla on kyky katsoa tulevaisuuteen menneisyystietoa hyödyntäen ja tätä kautta potentiaalia nousta näkyviksi ja yhteiskunnallisesti vaikuttaviksi tulevaisuustoimijoiksi korkeakoulujen rinnalle.

Lähteet

Kuusi, O., Bergman, T. & Salminen, H. (toim.) 2013. Miten tutkimme tulevaisuuksia? Acta Futura Fennica No 5. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry, Helsinki.

Ollila J., Miettinen S, & Jokinen L. 2022. Tulevaisuusohjaus: välineitä tulevaisuusajattelun ja -taitojen kehittämiseen. Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus.

Paaskoski, L., Siivonen, K., Vähäkari, N., Latvala-Harvilahti, P., Pelli, P., Granlund, M. & Hujala, T. 2022. Dynaaminen museo ja tulevaisuusperintöverstas – käsikirja museoiden ekososiaaliseen sivistystyöhön. Luston julkaisuja 6. Suomen Metsämuseo Lusto.

Siivonen, K., Latvala-Harvilahti, P., Vähäkari, N., Paaskoski, L. & Pelli, P. 2022. Tulevaisuusperintöverstas kestävän tulevaisuuden edistäjänä. Tulevaisuudentutkimus tutuksi – perusteita ja menetelmiä, 238─247. Toim. Hanna-Kaisa Aalto, Katariina Heikillä, Pasi Keski-Pukkila, Maija Mäki & Markus Pöllänen. TVA-julkaisuja 1/2022. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia: Turku.

Sitra. 2026. Megatrendit 2026. Viitattu 14.2.2026. Saatavissa https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2026/

Kirjoittaja

Mona Taipale toimii LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä TKI-asiantuntijana sekä projektipäällikkönä Kookos – Kokemuksesta osaajaksi -hankkeessa (1.3.2026-31.5.2027).

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1080572 (CC0)