Vaaralliset pesäpuut – kuinka havaita eläinten pesintä keskeltä kasvillisuutta

Vaarallisia puita kaadetaan asukkaiden turvallisuuden varmistamiseksi ympäri vuoden Helsingin kaupungin luonnonmukaisilla viheralueilla. On kuitenkin varmistuttava siitä, että puun kaataminen ei vaaranna esimerkiksi lintujen ja liito-oravien pesimärauhaa. Kuinka siinä voidaan onnistua?

Kirjoittajat: Sami Pulkkinen & Paul Carroll

Metsäisten reuna-alueiden turvallisuus täytyy varmistaa

Metsäisten viheralueiden turvallisuutta varmistetaan pääosin turvallisuusperusteisen reuna-alueiden tarkastelun kautta. Tarkastelu tarkoittaa käytännössä sitä, että ennen puunkaatotoimenpiteisiin ryhtymistä puut tarkastetaan 25 metrin etäisyydeltä tontin rajasta, tiestä tai ulkoilureitistä. (Helsingin kaupunki 2024.) Helsingin kaupungin metsäisistä viheralueista noin 52 % kuuluu turvallisuuden vuoksi tarkastettavien reuna-alueiden joukkoon.

Laki kulutuspalvelujen turvallisuudesta185/2025, 2 luvun 4§., velvoittaa seuraavaa; palveluntarjoajan on huolehdittava siitä, että kulutuspalvelu on turvallinen sen käyttäjille ja muille sen välittömässä vaikutuspiirissä oleville. Vaarallisiksi todetut puut kaadetaan ja valtaosa kaadetuista rungoista jätetään maastoon lahopuuksi. Vaihtoehtoisesti puista voidaan tehdä niin sanottuja tekopökkelöitä, jolloin puun latvaosa poistetaan ja pystyyn jätetään muutaman metrin pituinen rungon tyviosa. Ulkoilureittien reunoilla kasvavia nuoria puita sekä vesakkoa on myös tarpeen poistaa, jota reitti säilyy turvallisena ja nuoret puut eivät kaarru reitille. Samalla avataan ulkoilureittien risteysalueiden näkemäsektoreita turvallisuuden lisäämiseksi. (Helsingin kaupunki 2024.)

Luonnon monimuotoisuus huomioidaan kaikissa puunkaatoon liittyvissä toimissa

Turvallisuusperusteisessa reuna-alueiden tarkastelussa otetaan huomioon harvinaiset ja uhanalaiset lajit sekä edistetään puuston monilajisuutta, eli sekametsärakennetta. (Helsingin kaupunki 2024.) Kesäaikana aikavälillä 1.4–31.7 on otettava huomioon lintujen pesimärauha (BirdLife Suomi 2026), jolloin turvallisuuteen perustuvia puunkaatotoimenpiteitä ei pääsääntöisesti osoiteta linnustollisesti arvokkaimmille alueille. Välitöntä vaaraa aiheuttavat puut tulee kuitenkin kaataa turvallisuuden ylläpitämiseksi (Helsingin kaupunki 2024). Pulkkinen (2026) opinnäytetyössään käsitteli kuinka turvallisuusperusteisen reuna-alueiden tarkastelun voisi kehittää Helsingin kaupungin luonnonmukaisilla alueilla, ja eläinten pesinnän huomioiminen oli yksi keskeinen seikka, joka nousi esiin.

Muilla luonnonmukaisilla alueilla turvallisuuteen perustuvia toimenpiteitä voidaan suorittaa ympäri vuoden. Silloin on kuitenkin ehdottomasti varmistuttava siitä, että lintujen pesät eivät tuhoudu puunkaadon seurauksena. (Direktiivi 2009/147/EY, 5 artikla). Helsingin kaupungin alueelta on tunnistettu 156 kappaletta liito-oravalle tärkeitä elin- ja ydinalueita (Lammi ym. 2024).

Liito-oravien ydinalueella ei saa kaataa kolopuita lainkaan, eikä liito-oravan lisääntymiselle ja levähdykselle tarkoitettuja paikkoja saa heikentää. (Luonnonsuojelulaki 9/2023, 8. luku 77§.)

Kuinka lintujen ja liito-oravien havainnointia voitaisiin tehostaa?

Yleensä lintujen pesät havainnoidaan ihmissilmällä ja perinteisillä kiikareilla. Yksi kokeilemisen arvoinen tuote silmämääräisen tarkastelun ja kiikaroinnin lisäksi ovat lintubongareille suositeltavat lämpökiikarit. Herkän lämpöilmaisimen sekä kuvan tarkkuutensa ansiosta lämpökiikarit soveltuvat erinomaisesti lintujen sekä liito-oravien havainnointiin. Niillä voidaan havaita eläimiä jopa pesäkoloistakin, koska eläimen tuottama lämpö heijastuu pesäkolon suulle saakka. Hinta on odotetusti perinteisiä kiikareita korkeampi, tarkastelussa olleet kiikarit maksavat noin 4000 euroa. (Focus Nordic 2026) Kuvassa 1. liito-orava erottuu erittäin selkeästi vaaleana hahmona haavan runkoa vasten.

Kuva 1. Liito-orava haavan rungolla (Kuva: Ilkka Airio)

Kuva 1. otettiin pakkassäässä ja aurinko lämmitti puun runkoa. Lämpimän puunrungon havaitsee vaaleasta värisävystä. Kylmää kuvaava väri on tumma, jonka vuoksi pakkaskelissä taivas näyttäytyy tummana oksiston takana.

Olihan se itsekin testattava lämpökiikareita

Lämpökiikareiden käyttöön tutustuminen suoritettiin pienellä metsäsaarekkeella aamupäivän aikana toukokuussa ilman lämpötilan ollessa noin +12 astetta. Lämmönlähteenä toimivat eläimet on helppo havaita etenkin viileällä ilmalla erittäin selvästi. Toki maastossa esiintyvät esteet, kuten kivet ja puunrungot, estävät lämmön havainnoinnin niiden takaa. Testitilanteessa lämpöjälkien havaitseminen onnistui myös puiden lehvästön takaa. Lämpökiikareiden ehdoton etu onkin havainnoinnin onnistuminen helposti myös kesäaikaan, jolloin silmämääräinen havainnointi on huomattavasti haasteellisempaa puiden lehvästön sekä pensas- ja kenttäkerroksen kasvillisuuden vuoksi.

Valmistaja lupaa lämpökiikareiden tarkasteluetäisyyden yltävän jopa 2600 metriin saakka. Kiikareilla pystyttiinkin helposti havainnoimaan reuna-alueiden tarkastelussa vaadittavien 25 metrin etäisyydeltä haluttuja kohteita. Lämpökiikareilla havaittuja mahdollisia eläinhavaintoja voi tarkastella zoomaamalla lähemmäs mahdollista kohdetta.

Lämpökiikareissa on myös ensikertaiselle käyttäjälle helposti valittavat toiminnot ja käytön oppii nopeasti. Värisävyjä voidaan muuttaa mustavalkoisesta värikylläisempään vaihtoehtoon. Miellyttävää on myös valokuvien ja videoiden ottamisen mahdollisuus. Kuvien lataaminen tietokoneelle sujuu vaivatta. Kuvassa 2 voidaan havaita liito-orava pesäkolossaan. Kolon suuaukko on lämpökiikareilla tarkasteltuna ympäristöään lämpimämpi.

Kuva 2: Liito-orava pesäkolossaan (Kuva: Ilkka Airio)

Pohdintaa testistä

Silmämääräistä havainnointia ja tavallista kiikarointia ei kannata lopettaa, niille on paikkansa havainnoinnissa tulevaisuudessakin. Lämpökiikareista saatuja kokemuksia kannattaa kuitenkin kerätä ja ottaa uudet laitteet ennakkoluulottomasti testattavaksi. Lämpökiikarit soveltuvat erityisen hyvin kolopesijöiden havainnointiin – siinä lämpökiikarit voittavat ihmissilmän ja tavalliset kiikarit, kun pesivää eläintä ei tarvitse edes nähdä.

Entä kuinka kiikarit toimivat kesällä, kun aurinko lämmittää niin puut kuin maanpinnankin? Yksi ratkaisu on suorittaa tarkastelu ja kuvantaminen puidenkaatokohteissa aikaisin aamulla, ennen kuin aurinko on noussut lämmittämään metsää säteillään. Tämä vaatii luonnollisesti työntekijöiden työaikoihin joustoa.

Muuttuvat lämpötilat haastavat lämpökiikareiden käyttäjän havainnointia, mutta lämpökiikareiden pidempiaikainen käyttö opettaa käyttäjänsä tunnistamaan lämmönlähteet toisistaan ja havainnointi nopeutuu. Lämpökiikari on havaituista haasteista huolimatta erinomainen laite lintujen ja liito-oravien havainnointiin.

Lähteet

BirdLife Suomi. 2026. Lintujen pesimärauha. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa https://www.birdlife.fi/suojelu/vaikuttaminen/lintujen-pesimarauha/

Direktiivi 2009/147/EY. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Viitattu 26.5.2026. Saatavissa http://data.europa.eu/eli/dir/2009/147/oj

Focus Nordic. 2026. Pimeänäkökiikarit. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa https://www.focusnordic.fi/tuotteet/kiikarit/pimeanakokiikarit/thermal-binoculars/hikmicro-habrok-pro-hq50ln-multi-spectrum-binocular

Helsingin kaupunki. 2024. Luonnonhoidon periaatteet, osa 1: Metsät. Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2024:19. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/asuminen-ja-ymparisto/luonto/luonnonhoidon-periaatteet-tiivistetty-240909-digi-ac.pdf

Laki kulutuspalvelujen turvallisuudesta 185/2025. Finlex. Viitattu 27.5.2026. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2025/185

Lammi, E., Routasuo, P. & Vauhkonen, M. 2024. Liito-oravan levinneisyys Helsingissä 2022–2023. Helsingin kaupunki / Kaupunkiympäristön toimiala. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2024:8. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-08-24.pdf

Luonnonsuojelulaki 9/2023. Finlex. Viitattu 26.5.2026. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2023/9

Pulkkinen, S. 2026. Turvallisuusperusteisen reuna-alueiden tarkastelun kehittäminen Helsingin kaupungin luonnonmukaisilla alueilla. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, kestävän kaupunkiympäristön ala. Lahti. Viitattu 12.6.2026 Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026060321155