Tutkittua tietoa käänteisestä oppimisesta

Kirjoittaja osallistui kesä-heinäkuun 2024 vaihteessa toteutuneeseen EDULEARN2024-konferenssiin. Tässä artikkelissa esitellään ja pohditaan konferenssin käänteiseen oppimiseen liittyneen keynote-puheenvuoron oppeja sekä kirjoittajan omia kokemuksia käänteisen oppimisen hyödyntämisestä.

Kirjoittaja: Pasi Juvonen

Käänteinen oppiminen

Toinen konferenssin avauspuheenvuoroista keskittyi käänteiseen oppimiseen (flipped learning) ja miten siihen liittyvä pedagogiikka tutkimusten mukaan tulee rakentaa. Puheen taustalla oli aiheeseen liittyvä laaja metatutkimus, yli 170 tutkimusta sekä kymmenien (46) aiempien metatutkimusten analyysi. Laajan metatutkimuksen tulosten perusteella käänteinen oppiminen toimii parhaiten silloin, kun eri vaiheiden järjestys on seuraava:

Kehitetään turvallista, uusien asioiden kokeilemiseen kannustavaa kulttuuria. Tehdään kokeiluja, joiden avulla oppijoiden nykyisten tietojen ja taitojen rajat löytyvät. Rajallisten tietojen ja taitojen vuoksi epäonnistuminen kokeiluissa on todennäköistä. (Fail)
Tarjotaan oppijoille aiemman kokeilun aiheeseen liittyvää lukemista, videoita ym. aineistoa sekä niihin liittyviä ennakkotehtäviä (Flip).
Yhdistetään oppijoiden aiemmat kokemukset uuden tiedon kanssa jakamalla kokemuksia ja käsittelemällä sekä kokemusten että aineiston nostattamat kysymykset yhdessä. Oleellista on valita oppijoita aktivoivia menetelmiä, eli tavanomainen luento ei sovi tähän vaiheeseen (Form / Fix).
Annetaan oppijoille rakentavaa palautetta ja vinkkejä seuraaviin kokeiluihin. Palaute voi olla tilanteen mukaan yksilöllistä tai ryhmälle annettavaa ja sitä voidaan toteuttaa kasvokkain tai digivälineitä hyödyntäen. Säännöllinen ja toistuva palaute on kriittinen osa prosessia (Feed).

Yhdessä nämä edellä kuvatut vaiheet muodostavat 4F (Fail, Flip, Form, Feed) -mallin. Puhujan esittämien tutkimustulosten perusteella epäonnistumisen kokemukset ennen käänteistä oppimista opettavat enemmän kuin prosessin aloittaminen käänteisestä oppimisesta ennen kokeiluja.

Kirjoittajan kokemuksia käänteisestä oppimisesta

Artikkelin kirjoittajalla on tiimivalmentajana toimimisen aikana saatuja havaintoja, jotka ovat saman suuntaisia tutkimuksissa saatujen tulosten kanssa. Oppija on saatujen havaintojen perusteella enemmän avoin uuden oppimiselle, kun pohjalla on kokemus, jossa omien tietojen ja taitojen (osaamisen) rajoja on jo koeteltu. Edelleen, kun intoa päästä tekemään on usein alkuvaiheessa paljon, on hyvä saada pohjalle kokemuksia, joita voi sitten yhdessä tiimin kanssa reflektoida. Näin tekeminen muuttuu tekemällä oppimiseksi ja seuraavan kerran kentälle mennessä on usein jo mielessä mitä kokeilun tai käytäntöön soveltamisen avulla haluaa oppia.

Esimerkkinä onnistuneesta käänteisen oppimisen kokeilusta voidaan pitää joitakin vuosia sitten toteutettua treeniä, jonka tavoitteena oli harjoitella asiakaskohtaamisia. Treenin aiheeksi tuli vaihtokauppa. Kirjoittaja toimi tuolloin tiimivalmentajana markkinoinnin osuuskunnalle ja osti lähtötilanteeksi pari karkkipussia, pari tölkkiä energiajuomaa ja yhden suklaalevyn. Oppijat jaettiin viiteen ryhmään ja jokainen ryhmä sai itselleen yhden tuotteen. Tavoitteena oli vaihtokauppaa tekemällä koota mahdollisimman arvokas ”saalis”. Jokainen vaihtokauppa tuli raportoida sitä varten perustettuun Facebook-ryhmään kuvan kanssa niin, että kuvassa näkyi mitä oli vaihdettu ja mihin. Toteuttamisen jälkeen luettiin kirjallisuutta asiakaskohtaamisista ja myynnistä, ja lopuksi reflektoitiin sekä itse vaihtokaupan toteutumisesta saatuja kokemuksia että kirjoista luettua tietoa asiakaskohtaamisista. Osallistujille tämä oli huikea onnistumisen kokemus. Moni ylitti kohtaamiseen liittyviä omia raja-aitojaan ja kiinnostui siten oppimaan aiheesta lisää ja reflektoimaan treenin antia yhdessä.

Pohdittavaksi

Myös käänteisessä oppimisessa on syytä pitää tasapainoisesti mukana kolme toisiaan tukevaa osa-aluetta: käytäntö, teoria ja reflektio yksin ja yhdessä.

Käänteisessä oppimisessa teoriatiedon käsittelyä ja ymmärryksen rakentamista sen pohjalta toteutetaan usein dialogisesti, esim. kirjatreenien avulla. Tällainen toteutustapa antaa paljon mahdollisuuksia tehdä oppimistilanteesta osallistujia aktivoiva.

Käytännössä, esim. projektia tehdessä, oppijan mielessä voi olla muutama havainnoitava asia, joihin sillä kerralla pyrkii erityisesti kiinnittämään huomiota. Havainnoitavien asioiden sopiva määrä löytyy kokeilemalla.

Reflektiota ja palautteen antamista tulee harjoitella, sillä nämä harvoin onnistuvat suoraan. Dialogin kulmakivet: kuuntelu, kunnioitus, suora puhe ja ennenaikaisista johtopäätöksistä pidättäytyminen toimivat hyvänä ohjenuorana tähän. Opettajan, fasilitaattorin tai valmentajan kannattaa valmistautua reflektiotilanteisiin muutamilla avoimilla kysymyksillä ja sinnikkäästi toistaa samaa.

Palautteen osalta on hyvä muistaa, että suomalaisille varsinkin positiivisen palautteen antaminen ei käy ihan luonnostaan. Mikäli tunnistaa, että omalla kohdalla tämä pitää paikkansa, niin harjoittelun voi aloittaa pienistä asioista kuten ”kiitos, hyvin hoidettu” -tyyppisistä palautteista. Aidon ja täsmällisen positiivisen palautteen määrää kannattaa lisätä, sekä suunnata korjaava palaute tai kritiikki aina tulevaan, esim. ”Toivoisin, että jatkossa kiinnittäisit enemmän huomiota…”.