Tulevaisuuden oppimisalusta, missä olet?

Pandemia-ajan digiopettamisesta selviytymisen jälkeen on siirrettävä fokus siihen, millainen on nykyaikainen alustariippumaton oppisisältö. Tai miten nykyisiä oppimisalustoja voidaan hyödyntää fiksummin.

Kirjoittaja: Harri Heikkilä

Jo ennen epidemiaa käytiin keskustelua opettajien kyvystä hyödyntää digitaalisuutta. Oltiin myös huolissaan sähköistymisen vaikutuksesta oppimiskokemukseen: pysyvätkö heikoimmatkin mukana? Miten oppikirja toimii sähköisenä? Tarvitaanko ylipäätään oppikirjoja ”käänteisessä luokassa” vai riittääkö digitaalisten lähteiden virta luomaan koherentin kokemuksen? (Heikkilä 2015.) Ja kuten usein aiemminkin, lääkkeeksi ehdotettiin lisää koulutusta ja perehdytystä. Harvemmin katse osui itse järjestelmiin. Kuinka niiden design-ratkaisut tukevat hyvää oppimista ja sen mahdollistamista?

Epidemian aikana koettiin pakon edessä suuri digiharppaus. Sen seurauksena etäopetus ja asynkronisuus ovat tulleet osin jäädäkseen. Siksi nyt olisi syytä avata uudelleen keskustelu siitä, ovatko nykyset sähköiset ratkaisut optimaalisia. Lähtökohdaksi olisi otettava se, että meidän on tietoisesti ja aktiivisesti pyrittävä muotoilemaan digitaalisen pedagogian tulevaisuutta – eikä vain tyytyä kuluttamaan kulloinkin tarjolla olevaa ja paikkailla sitä pienillä laastareilla. Muuten teknologia ei edisty.

”Moodle on niin ysäriä”

Moodle on maailman yleisin oppimisalusta eli Learning Management System (vastedes LMS). Mutta se tarjoaa oikeastaan vain tyhjän taulun. Riippuu oppilaitoksesta, kuinka Moodlea on kehitetty ja opettajasta, miten hän käyttää sen satoja ominaisuuksia.

Kun Moodle News haastatteli e-learning-ammattilaisia muutama vuosi sitten siitä, missä Moodle on mennyt vikaan ja mihin suuntaan sen tulisi mennä, kävi ilmi, että sen monimutkaisuus ja vanhanaikaisuus ovat varsin yleisesti tunnistettuja. ”Moodle ei ole seurannut aikaansa. (…) Sen käyttöliittymä on auttamatta vanhentunut. (…) Yksinkertaisuus ja käytettävyys ovat ristiriidassa monipuolisuuden kanssa. (…) Se ei ole oppilaskeskeinen vaan opettaja- ja kurssikeskeinen. (…) Sen tulisi tarjota aivan toisen tasoista mobiilia oppimiskokemusta, jossa rikas sisältö. (…) Aihoiden tulisi olla modulaarisesti jaettavissa”. (Thibault 2017.)

Mielenkiitoisen tulevaisuuden avaisi jo esitetty aihioiden jaettavuus. Sellaista tavoiteltiin vuosituhannen alussa SCORM-standardilla.

SCORM on kuollut, kauan eläköön SCORM

LMS:ien suuri lupaus on ollut SCORM, Shareable Content Object Reference Model. Tämän standardin ideana oli tehdä kurssisisällöt modulaarisiksi, siirrettäviksi ja jaettaviksi. SCORM-paketit voivat sisältää erilaisia oppimisaihioita, tekstisisältöjä, tehtäviä ja testejä. Valitettavasti SCORM ei koskaan valtavirtaistunut, vaan verkosta on yhä hankala löytää SCORM-paketteja, vaikka teknologia täyttää kohta 20 vuotta. Saattaa olla aika tunnustaa, että aika on ajanut sen ohi – mutta vain teknisenä ratkaisuna. SCORMin idea on juuri se mitä tarvitsemme: alusta- ja teknologiariippumaton sekä uudelleenkäytettävä sisältö, jonka opettaja voi rakentaa itse ja siirtää halutessaan systeemistä toiseen. Ehkä tarvitsemme ketterämmän SCORMin, joka on myös niin helppokäyttöinen, että se houkuttelee tekemään sisällöt.

Kuva 1. Moodlen kilpailijan Canvasin käyttöliittymä on selkeä (ruutukaappaus: Harri Heikkilä)

Millainen olisi uusi ”MOODLE”?

Jos on totta, että Moodlesta on hankala rakentaa modernia, koherenttia ja kaiken yhdistävää hubia, niin miksi ei ole syntynyt kilpailevaa, parempaa alustaa?

Polkuriippuvuus lienee yksi syy, mutta haastajia kyllä on. Niiden vertailu on haasteellista, sillä eri alustoilla on hyvin erilainen toiminnallisuuspaletti. Kaupallisista alustoista voi kuitenkin yhteisesti päätellä, mihin suuntaan kehitys on menossa. Esimerkiksi Canvas, Teachable, Coursera, Sensei, Brightspace, Blackboard, Pagely, eMill ja iSpring ovat kaikki omalla tavallaan kiinnostavia. Monet niistä tarjoavat varsin modernin käyttöliittymän (kuva 1). Monet ovat myös satsanneet templaatteihin, jotka ohjaavat visuaaliseen laatuun ja hierarkioihin. Toisilla tämä on viety niin pitkälle, että tarjolla on looginen sarja ”placeholdereita”, johon opettaja vain pudottaa opetusvideot, tekstit, ohjeet ja tehtävät. Jotkut ovat edenneet kohti julkaisualustaa siten, että opettajien PowerPoint-aineistot tuodaan vuorovaikutteistettuina osaksi HTML-sivustoa. Joissain koko oppiminen on rakennettu opettajan tekemän ”kirjan” ympärille. Muutamat osaavat integroida jopa Zoomin toiminnot itseensä. Näkyvissä on myös trendi kohti itsenäiseen opiskeluun tarkoitettua mobiilia PLE:tä (Personal Learning Environment), joka on toteutettu pilvipalveluna (Radwan ym. 2014).

Kaikki tämä edellyttäisi monialaista ja johdonmukaista tarkastelua. Vaatimusmäärittelyä ja kokeilua – sekä tuekseen oman hankkeen joka tarkastelee asiaa juuri tästä kulmasta. Kokeilu ei tässä tulisi tarkoittaa MOOC-videon sijoittamista Moodleen vaan jotain kunnianhimoisempaa. Tekninen kysymys: voiko Moodleen rakentaa teeman, joka huomioi uusia tarpeita vai täytyykö katse kohdentaa muualle? Muotoilukysymys: millainen alusta tukisi parhaiten opiskelijaa ja kuinka kaikki toimisi mobiilissa?

Millaisia ajatuksia tämä Sinussa herätti, tulisiko tehdä jotain? Entä millainen olisi Sinun unelmiesi digitaalinen opetus- ja oppimispaikkasi?

Lähteet

Heikkilä, H. 2015. Digitoidusta digitaaliseen : oppikirja 2.0:a etsimässä. Helsinki: Aalto Media Factory. Aalto-yliopiston julkaisusarja TAIDE + MUOTOILU + ARKKITEHTUURI nro 9. Viitattu 27.5.2022. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-6589-2

Thibault, J. (ed). 2017. Moodle 2032 – A look at the past, present, and future of Moodle, the world’s leading open source education platform. Moodlenews. Viitattu 10.5.2022. Saatavissa https://www.lmspulse.com/wp-content/uploads/Moodle-2032-from-MoodleNews.com_.pdf

Radwan, N.M., Senousy, M.B. ja Alaa El Din, M., 2014. Current trends and challenges of developing and evaluating learning management systems. International Journal of e-Education, e-Business, e-Management and e-Learning. Vol. 4 (5), 361-375. Viitattu 29.5.2022. Saatavissa http://dx.doi.org/10.7763/IJEEEE.2014.V4.351

Kirjoittaja

Harri Heikkilä, TaT, VTM, toimii LAB-ammattikorkeakoulussa Visuaalisen viestinnän yliopettajana ja on sitä mieltä, että korkeakoulun tärkein asiakas on opiskelija. Siksi LAB:n asiakaskokemukseen keskittyvällä CX-kasvualustallakin on intressi oppimisympäristöjen kehittämiseen.

Artikkelikuva: Vlada Karpovich. Saatavissa https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/naine-kuppi-alypuhelin-kirjat-4050315/ (Pexels Licence)

Julkaistu 3.6.2022