Innovaatioiden pullonkaulana ei aina ole osaamisen puute

Osaamista, kehittämispalveluita ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) verkostoja on tarjolla runsaasti. Silti kaikki yritysten kehittämisideat eivät etene ideasta käytäntöön. Suomessa ja Euroopassa pyritään vahvistamaan TKI-toimintaa ja lisäämään erityisesti pk-yritysten osallistumista siihen. Tavoitteen saavuttaminen ei kuitenkaan riipu ainoastaan uuden osaamisen tuottamisesta, vaan myös siitä, miten olemassa oleva osaaminen saadaan yritysten käyttöön.

Kirjoittaja: Kati Korhola

Kohtaan omassa työssäni yrityksiä, joilla on kasvutavoitteita, halua uudistua ja usein myös vahvaa oman alansa osaamista. Silti seuraavan kehitysaskeleen ottaminen voi olla vaikeaa. Yritys saattaa tietää, mitä se haluaisi saavuttaa, mutta ei välttämättä tiedä sitä, mistä tarvittavaa osaamista, kumppaneita tai kehittämispalveluita löytyisi. Entä jos innovaatioiden pullonkaulana ei aina olekaan osaamisen puute, vaan vaikeus löytää ja yhdistää sitä oikeaan tarpeeseen?

Samaa teemaa käsittelemme artikkelissamme Bridging Regional Innovation Gaps: The Innovation Bridge Model for SME Support and Cross-Regional Competence Sharing (Hotokka ym. 2026), joka esiteltiin syksyllä 2026 European Conference on Innovation and Entrepreneurship (ECIE) -konferenssissa Lissabonissa. Artikkelissa kuvataan alueiden välistä innovaatioyhteistyötä ja keinoja helpottaa pk-yritysten pääsyä TKI-palveluiden ja asiantuntijuuden äärelle.

Yritysten kehittämistarpeet eivät aina kohtaa tarjolla olevia palveluita

Innovation Bridge -mallin taustalla on Etelä-Savossa toteutettu 50 pk-yrityksen innovaatiokyvykkyyden arviointi. Siinä tarkasteltiin yritysten kehittämistarpeita sekä uusien ratkaisujen kaupallistamiseen liittyviä tukitarpeita (South-Eastern Finland University of Applied Sciences 2024; Hotokka ym. 2026).

Arviointi osoitti, että yritykset olivat kiinnostuneita kehittämään toimintaansa ja kaupallistamaan uusia ratkaisuja. Käytännön esteiksi nousivat kuitenkin ajan, resurssien ja osaamisen rajallisuus sekä vaikeus löytää sopivia kehittämiskumppaneita ja tukipalveluita. Tarpeita tunnistettiin erityisesti tuotteistamisessa, pilotoinnissa, markkinoille pääsyssä ja kaupallistamisessa (South-Eastern Finland University of Applied Sciences 2024; Hotokka ym. 2026).

Palvelun olemassaolo ei vielä takaa, että yritys löytää sen helposti. Jos yrityksen on itse selvitettävä, mistä sopivaa palvelua saa ja kehen ottaa yhteyttä, kehittämisen aloittaminen voi jäädä muiden kiireiden jalkoihin. Ratkaisu ei siis aina ole uusien palveluiden lisääminen, vaan se, miten jo olemassa oleva osaaminen ja resurssit saadaan paremmin vastaamaan yritysten tarpeisiin.

Osaaminen ei tunne aluerajoja mutta yhteistyö vaatii yhdistäjiä

Yrityksen kehittämistarve ei välttämättä ratkea sen omalla alueella. Tarvittava asiantuntijuus, teknologia tai kehittämisympäristö voi löytyä toisesta korkeakoulusta, tutkimusorganisaatiosta tai yritysverkostosta, jopa toiselta puolelta Suomea tai Eurooppaa. Pk-yritysten innovointia koskevassa tutkimuksessa on havaittu, että yhteistyöhön perustuva innovointi voi tukea yritysten taloudellista suorituskykyä. Hyötyjen saavuttamisessa merkitystä on myös yritysten kyvyllä hyödyntää tietoa ja uudistaa toimintaansa (Mata ym. 2024). Tämä korostaa tarvetta paitsi osaamisen saatavuudelle myös toimiville yhteyksille, joiden kautta yritykset voivat löytää ja ottaa käyttöön tarvitsemansa tiedon.

Innovation Bridge -malli pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen yhdistämällä eri alueilla toimivien Digital Innovation Hubien (DIH) osaamista ja palveluita. Tavoitteena ei ole luoda uutta palvelujärjestelmää olemassa olevien rinnalle, vaan vahvistaa yhteistyötä ja helpottaa yritysten pääsyä niiden tarvitsemien resurssien äärelle (Hotokka ym. 2026).

Yrityksen näkökulmasta olennaista ei lopulta ole se, minkä organisaation kautta palvelu tarjotaan tai missä se sijaitsee. Ratkaisevaa on, löytyykö oikea asiantuntija tai kumppani silloin, kun yritys sitä tarvitsee. Mitä sujuvammin yhteys syntyy, sitä helpompi yrityksen on viedä kehittämistyötään eteenpäin. Tämä edellyttää kuitenkin muutakin kuin palvelutietojen kokoamista tai verkostojen olemassaoloa. Tarvitaan toimijoita, jotka tuntevat yritysten tarpeet ja erilaiset kehittämismahdollisuudet ja osaavat yhdistää ne toisiinsa.

Välittäjätoimijat tekevät yhteistyöstä käytännön toimintaa

Yksi Innovation Bridge -mallin keskeisistä näkökulmista on välittäjätoimijoiden merkitys. Osaaminen ei siirry automaattisesti organisaatiosta toiseen, vaikka sitä olisi saatavilla. Alueiden välinen yhteistyö edellyttää toimivia rakenteita ja käytäntöjä, jotka helpottavat tiedon, osaamisen ja resurssien jakamista (Karanikolova ym. 2024).

Mallissa erityinen rooli on DIH-koordinaattoreilla. Heidän tehtävänsä ei rajoitu palveluista viestimiseen, vaan siihen kuuluu myös yritysten tarpeiden tunnistaminen ja yhteyksien rakentaminen yritysten, korkeakoulujen, asiantuntijoiden ja muiden kehittämistoimijoiden välille. Välittäjäorganisaatioiden merkitys korostuu myös innovaatioekosysteemejä koskevassa tutkimuksessa, jossa niiden roolia yhteistyön mahdollistajina pidetään tärkeänä (Sultana & Turkina 2023).

INKA-hankkeen kehittämistyössä tämä ajattelu on konkretisoitunut uusina alueiden välisinä tapahtumina, teemakohtaisina verkostoina ja yhteistyömuotoina, jotka ovat edistäneet osaamisen jakamista organisaatio- ja aluerajojen yli (LAB 2026). Samalla kehittämistyö on tehnyt näkyväksi sen, ettei yhtä toimintamallia voi sellaisenaan siirtää kaikkialle. Alueiden elinkeinorakenne, yrityskanta ja innovaatioympäristöt poikkeavat toisistaan. Siksi toimivan yhteistyön on perustuttava sekä yhteisiin tavoitteisiin että paikallisten tarpeiden ymmärtämiseen.

Mielestäni tässä on yksi alueiden välisen yhteistyön olennaisista kysymyksistä: miten rakennetaan riittävän yhtenäisiä toimintatapoja, jotta yhteistyö on sujuvaa, mutta samalla säilytetään kyky vastata erilaisten yritysten ja alueiden todellisiin tarpeisiin?

Kilpailukyky rakentuu myös kyvystä yhdistää

Euroopassa on paljon osaamista, teknologiaa ja kehittämisresursseja. Niiden määrä ei kuitenkaan yksin ratkaise sitä, kuinka hyvin yritykset pystyvät uudistumaan ja viemään uusia ratkaisuja käytäntöön. Tarvitaan myös kykyä tunnistaa, missä osaamista on, rakentaa yhteyksiä sen äärelle ja tehdä yhteistyöstä yrityksille aidosti hyödyllistä.

Lissabonissa käydyt keskustelut vahvistivat käsitystäni siitä, että nämä kysymykset ovat ajankohtaisia myös Suomen ulkopuolella. Yritysten, tutkimusorganisaatioiden ja kehittämispalveluiden välisen yhteistyön vahvistaminen edellyttää resurssien lisäksi myös uudenlaista tapaa hyödyntää niitä. Alueiden ei tarvitse tehdä kaikkea itse, jos ne pystyvät jakamaan osaamistaan ja rakentamaan toimivia yhteyksiä toistensa välille.

Innovation Bridge -malli tarjoaa yhden tavan tarkastella tätä mahdollisuutta. Sen keskeinen ajatus ei ole lisätä uutta palvelua jo olemassa olevien joukkoon, vaan kytkeä alueiden osaaminen paremmin yhteen ja tuoda se lähemmäs yritysten arkea.

Lopulta kysymys on varsin käytännöllinen: miten varmistamme, että yritysten kehittämistarpeet ja niitä vastaava osaaminen kohtaavat? Tulevaisuuden kilpailukyky ei rakennu ainoastaan uuden tiedon ja osaamisen tuottamisesta, vaan myös kyvystä ottaa olemassa olevat resurssit käyttöön. Joskus ratkaiseva innovaatioaskel ei vaadikaan uuden osaamisen luomista, vaan sen löytämistä, joka on jo olemassa.

Lähteet

Karanikolova, T., van der Molen, S. and Butter, M. 2024. Interregional innovation corridors: Introduction to structural interregional collaborations on innovation. Project report, TNO.

Hotokka, H., Kiukas, A-M., & Korhola, K. 2026. Bridging Regional Innovation Gaps: The Innovation Bridge Model for SME Support and Cross-Regional Competence Sharing. Teoksessa Matos, F. (toim.) Proceedings of the 21st European Conference on Innovation and Entrepreneurship (ECIE 2026). Academic Conferences and Publishing International Ltd. 371-378. Viitattu 8.10.2026. Saatavilla https://papers.academic-conferences.org/index.php/ecie/article/view/493

LAB. 2026. INKA – Pk-yritysten Innovaatioiden ja Kasvuedellytysten Vahvistaminen Kansainvälistyvissä Ekosysteemeissä. Hanke. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.10.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/inka-pk-yritysten-innovaatioiden-ja-kasvuedellytysten-vahvistaminen-kansainvalistyvissa

Mata, M. N., Martins, J. M. & Inácio, P. L. 2024. Collaborative innovation, strategic agility, and absorptive capacity adoption in SMEs: The moderating effects of customer knowledge management capability. Journal of Knowledge Management. 28(4), 1116–1140. Viitattu 8.10.2026. Saatavilla https://doi.org/10.1108/JKM-10-2022-0803

South-Eastern Finland University of Applied Sciences. 2024. INNOCOM – Supporting the Commercialisation of Innovations. Project background study.

Sultana, N. & Turkina, E. 2023. Collaboration for Sustainable Innovation Ecosystem: The Role of Intermediaries. Sustainability. 15(10), 7754. Viitattu 8.10.2026. Saatavilla https://doi.org/10.3390/su15107754