Suomessa kotitaloudet heittävät vuosittain ruokaa roskiin 120-160 miljoonaa kiloa, mikä tekee 20-25 kg jokaista suomalaista kohden. Jokaisen ruokakilon tuottaminen vaatii maapinta-alaa, kuluttaa vettä, aiheuttaa vesistöjä ja maaperää rehevöittäviä päästöjä sekä lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Lisäksi ilmasto- ja ympäristövaikutuksia kertyy mm. kuljetuksista ja pakkauksista. Vaikka ruoantuotannon ympäristövaikutukset ovat merkittäviä, suurimmat ajurit ruokajätteen vähentämiseen ovat kuitenkin melko itsekkäitä; ruokajätteen mukana hukkaan heitetty raha ja ruoan pois heittämisen aiheuttama syyllisyyden tunne.

Kirjoittaja: Kimmo Heponiemi

Ruokajäte vai ruokahävikki?

Usein kuullaan puhuttavan ruokahävikistä, hävikkiruoasta ja ruokajätteestä. Tässä artikkelissa ruokajätteellä (engl. avoidable food waste) tarkoitetaan sitä jätettä, joka syntyy kotitalouksissa ja jossa elintarvike on jossain vaiheessa ollut syöntikelpoinen. Merkityksellistä ei ole, onko elintarvike pois heitettäessä syöntikelpoinen, vaan että jätteen syntyminen olisi voitu jossain vaiheessa estää. Ruokahävikillä (engl. unavoidable food loss) tarkoitetaan sitä kotitalouksissa muodostuvaa biojätettä, jonka muodostumista ei juurikaan voida estää. Siihen kuuluvat mm. kanamunien ja hedelmien kuoret ja kahvinporot. Ruokajätteen määrään voidaan usein vaikuttaa toimintatapojen muutoksilla, kun taas hävikin määrään ei juurikaan. (Luukkanen 2017)

Turhan ruoan tuottaminen rasittaa ympäristöä

Ruoan osuus kulutuksemme ympäristökuormasta on yli kolmannes (LUKE 2020). Eri lähteiden mukaan ihmisten ravinnoksi tarkoitetusta ruoasta 30 – 50% päätyy jätteeksi, suurin osa kotitalouksissa (Luukkanen 2017). Ruokajätteen myötä ei hukata ainoastaan poisheitettävää elintarviketta vaan myös sen tuottamiseen sitoutuneita tuotantopanoksia, kuten vettä, maata, polttoaineita, lannoitteita sekä elintarvikkeen tuottamiseen käytettyä aikaa ja inhimillisiä ja taloudellisia resursseja (Luukkanen 2017). Ruoantuotanto vähentää myös luonnon monimuotoisuutta ja aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä (de Waal 2017).

Miksi ruokaa heitetään pois?

Kotitalouksissa syntyy ruokajätettä varastoinnin, ruoanvalmistuksen ja kuluttamisen yhteydessä (kuvio 1). Ruokajätteen syntymisen syyt ovat kuitenkin monitahoisia, kun asiaa tarkastellaan systeemisesti. Jätteen syntymiseen vaikuttavat henkilökohtaiset syyt, kuten elämäntyyli, asenteet, tietämättömyys ja osaamattomuus. Myös tuotteiden ominaisuudet, kuten säilyvyys ja pakkaukset, vaikuttavat ruokajätteen määrään. Näiden lisäksi ruokajätteen syntymiseen vaikuttavat voimakkaasti ihmisten käyttäytyminen, tietoisuus ja osaaminen eri vaiheissa aina ruokaostosten suunnittelusta ruoan kuluttamiseen. (Fogliano ym. 2017)

Systeemisesti tarkasteltaessa ruokajätteen syntymiseen vaikuttavat niin sosiaaliset, henkilö- ja tuotekohtaiset kuin käyttäytymistekijät. Nämä tekijät heijastuvat toimintaketjuun, joka alkaa suunnittelusta ja päättyy kuluttamiseen. Ruokajätettä syntyy varastointi-, valmistus- ja kulutusvaiheessa, mutta syyt jätteen syntymiseen voidaan johtaa erilaisiin tekijöihin ja käytäntöihin.
Kuvio 1. Käsitteellinen viitekehys ruokajätteen muodostumiselle (Fogliano ym. 2017)

Ruokaa heitetään yleisimmin pois, koska se on pilaantunutta tai vanhentunutta (kuvio 2). Useimmiten heitetään pois kotona valmistettua ruokaa, hedelmiä, vihanneksia, juureksia ja leipää (LUKE 2020). Myös maito-, liha- ja kalatuotteita, joiden ympäristö- ja ilmastovaikutukset ovat suuria jo tuotantovaiheessa heitetään paljon pois ruokajätteenä.

Yli puolet tuottamastamme ruokajätteestä johtuu siitä, että ruoka on ehtinyt pilaantua tai vanhentua ennen sen käyttämistä tai ruokaa ei varmuuden vuoksi uskalleta syövä mahdollisen pilaantumisen vuoksi. Yli kolmannes ruokajätteestä johtuu taas siitä, että ruokaa jäi syömättä tai sitä ei enää haluttu syödä.
Kuvio 2. Ruokajätteen syiden jakautuminen prosentteina (Jalkanen ym. 2012)

Rutiinit ohjaavat ihmisten toimintaa

Vaikka ihmisillä olisi motivaatiota ja hyvä aikomus vähentää kotona syntyvää ruokajätettä, hyvät aikeet eivät usein siirry toimintaan. Selityksenä tähän on esitetty, että ruokajätteen muodostuminen ei monesti ole tietoisen toiminnan tulosta, vaan seurausta kotitalouksien rutiineista ja käytännöistä. Näitä rutiineja ovat mm. ostosten suunnittelu, ruoan ostaminen, ruoanvalmistus ja syöminen. (Dobernig ym. 2018)

Rutiineilla, käytännöillä ja tavoilla on suora yhteys käyttäytymiseen, mikä selittää niiden suuren merkityksen myös ruokajätteen muodostumiseen (kuvio 3). Mahdollisuuksia rikkoa tapoja ja tottumuksia pyritään hyödyntämään mm. kohdistamalla kampanjoita henkilöille, jotka elävät jonkinlaista murrosvaihetta ja ovat siten herkempiä muuttamaan rutiinejaan. Näitä ovat esimerkiksi opiskelemaan ja eläkkeelle siirtyvät (Marsh ym. 2012).

Tavat ja tottumukset ovat usein automaattisia toimintoja, ja niillä on suora yhteys ihmisten käyttäytymiseen. Tämän vuoksi ne ohjaavat usein toimintaamme. Mikäli käyttäytymiseen pyritään vaikuttamaan uskomusten, normien, itsekäsityksen tai tunteiden kautta on niitä vahvistettava, jotta ne siirtyisivät käyttäytymiseen. Olosuhteiden muuttuessa on käyttäytymiseen helpompi vaikuttaa.
Kuvio 3. Ihmisten käyttäytymisen muodostuminen (Marsh ym. 2012)

Nykyisin ruokajätteen vähentämistä lähestytään usein tietoisuuden lisäämisen ja tiedon tarjoamisen tasolla (Dobernig ym. 2018). Pelkkä tietoisuuden lisääminen ja tiedon tarjoaminen ei kuitenkaan todennäköisesti riitä aiheuttamaan merkittävää käyttäytymisen muutosta (Marsh ym. 2012). Samoin on asian laita tunteisiin, normeihin ja rooleihin vetoavan vaikuttamisen kanssa (kuvio 3). Haasteena on vaikuttaa riittävään määrään ihmisiä, jotta merkittäviä muutoksia saavutettaisiin suuressa mittakaavassa.

Itsekkäät motiivit ajavat ympäristövaikutusten yli

Rahansäästö on voimakkain motivoiva tekijä ruokajätettä vähennettäessä (Marsh ym. 2012). Toinen voimakas motiivi on ruoan pois heittämisestä syntyvä syyllisyydentunto (Marsh ym. 2012), joka aiheutuu menetetystä rahasta, ruoan valmistukseen kulutetusta ajasta ja siitä, että ruoan laittaminen jäteastiaan tuntuu pahalta ilman muuta erityistä syytä (Dobernig ym. 2018).

Se, että ympäristövaikutuksilla on vain vähäinen vaikutus ruokajätteen vähentämiseen osoittaa, että ruokajätteen ja ympäristövaikutusten välistä yhteyttä ei ole onnistuttu vakiinnuttamaan ihmisten mieliin saatikka siirtämään käyttäytymiseen (Marsh ym. 2012). Myöskin sosiaalisten motiivien, kuten maailmanlaajuisen köyhyyden, ruoanpuutteen tai nälänhädän motivoiva vaikutus ruokajätteen vähentämiseen on vähäinen (Dobernig ym. 2012).

Monitahoinen haaste vaatii yhteistyötä

Ruokajätteen muodostuminen kotitalouksissa on erittäin monimutkainen ja monitahoinen ongelma, joka johtuu useista eri syistä ja käyttäytymismalleista. Jos helppoja ratkaisuja olisi olemassa, niiden avulla ruokajätteen muodostumista olisi varmasti saatu jo vähennettyä.

Kotitalouksien tai yksittäisten ihmisten on hyvin vaikea vähentää ruokajätettä yksinään. Sen vähentämiseksi tarvitaan monien sidosryhmien yhteistoimintaa. Ongelmana on, että näillä toimijoilla on usein erilaiset näkökulmat ruokajätteeseen. (de Waal 2017.) Esimerkiksi tiukassa taloudellisessa tilanteessa oleville ruoantuottajille ja kaupoille jokainen ostettu elintarvike merkitsee tuloja, meni se sitten ravinnoksi tai jäteastiaan.

Ruoan arvostus avainasemassa

Suurin este ruokajätteen vähentämiselle on nykyinen kiireinen elämäntahti. Ajanpula johtuu monimutkaisesta työ-, perhe- ja vapaa-ajan aikatauluista, jolloin ruoasta huolehtimiseen ja ruokailun suunnitteluun ei ole aikaa. Niinpä arkea eletään samojen rutiinien ja toimintamallien kautta päivästä ja vuodesta toiseen. Vaikka ajankäytöllisillä syillä on suuri merkitys jätekäytäntöihin, on siitä tehty tutkimusta vain vähän. (Dobernig ym. 2018)

Muiden syiden taustalla on viime kädessä kuitenkin arvostus ruokaa kohtaan. Ruoka nähdään usein vain polttoaineena. Syödään kiireessä mitä sattuu ja milloin sattuu. Itse ruokaa ja siihen sitoutuneita tuotantopanostuksia ja resursseja tulisikin arvostaa enemmän. Kun arvostamme ruokaa enemmän, sen hankinnan ja käytön suunnitteluun, ruoan valmistukseen ja myös tähteiden hyödyntämiseen löytyy varmasti aikaa. Samalla pienennämme ruokajätettämme.

Lähteet

Dobernig, K. Gözet, B., & Schanes, K. 2018. Food waste matters – A systemic review of household food waste practices and their policy implications. Journal of Cleaner Production. Vol. 182, 978-991. [Viitattu 18.5.2021]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2018.02.030

Fogliano, V., Luning, P.A., Roodhuyzen, D.M.A. & Steenbekkers, L.P.A. 2017. Putting together the puzzle of consumer food waste: Towards an itegral perspective. Trends in Food Science & Technology. Vol. 68, 37-50. [Viitattu 18.5.2021]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.tifs.2017.07.009

Jalkanen, L., Katajajuuri J-M., Koivupuro, H-K., Reinikainen, A. & Silvennoinen, K. 2012. Ruokahävikki suomalaisessa ruokaketjussa. Foodspill 2010-2012 -hankkeen loppuraportti. Jokioinen: MTT. [Viitattu: 18.5.2021]. Saatavissa: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/438248/mttraportti41.pdf?sequence=1&isAllowed=y

LUKE. 2020. Ruokahävikki ja ruokajärjestelmän kiertotalous. Helsinki: Luonnonvarakeskus (LUKE). [Viitattu 17.5.2021]. Saatavissa: https://www.luke.fi/wp-content/uploads/2020/03/12487_Luonnnonvarakeskus-Luke_web.pdf

Luukkanen, R. 2017. Ruokahävikin synty kotitalouksien arjessa – huolenpitoa, unohtumista ja ennakoimattomuutta. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos. Helsinki. [Viitattu 18.5.2021]. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/229807

Marsh, E., Parry, A.D., Quested, T.E. & Stunell, D. 2012. Spaghetti soup: The complex world of food waste behaviours. Resources, Conservation & Recycling. Vol 79, 43-51. [Viitattu 18.5.2021]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.resconrec.2013.04.011

de Waal., J-W. 2017. Wastin food on the level of a household. Master’s thesis. Delft University of Technology, Systems Engineering, Policy Analysis and Management (SEPAM). [Viitattu 17.5.2021]. Saatavissa: http://resolver.tudelft.nl/uuid:1f82f7d6-ede0-454b-ba8d-9ac2e4dd99a1

Kirjoittaja

Kimmo Heponiemi työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana. Hän toimii Biosykli-hankkeessa biokiertojen asiantuntijana.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/967255 (CC0)

Julkaistu 28.5.2021

Viittausohje

Heponiemi, K. 2021. Ruokajätteen vähentäminen on monitahoinen haaste. LAB Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/ruokajatteen-vahentaminen-on-monitahoinen-haaste/