Paikka luonnolle, ikkuna ihmiselle – monimuotoista lähivirkistysaluetta kehittämässä

Ilmastonmuutos on globaali uhka, ja viime vuosina ilmastonmuutoksen hillinnän ohella on alettu puhumaan ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Aihe on monilla yhteiskunnan kentillä uusi. Suomessa niin kesä- kuin talvilämpötilat tulevat nousemaan ja sateisuus tulee lisääntymään. Talvisin näemme yhä useammin lumettomia leutoja jaksoja, kesäisin koemme pitkiä helteitä, kuivuusjaksoja ja rankkasateita. Osana LAB-ammattikorkeakoulun Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Etelä-Karjalassa -hanketta kehitetään Luumäen kunnassa sijaitsevaa Palolammen lähivirkistysaluetta vastaamaan tuleviin ilmasto-olosuhteisiin.

Kirjoittajat: Kaisa Tuominen ja Siiri Keurulainen

Kaupunkimetsien, puistojen, viheralueiden ja lähivirkistysalueiden merkitys ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa on merkittävä. Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuusjaksot ja rankkasateet tulevat lisääntymään. Kaupungeissa ja taajamissa puistojen ja muiden viheralueiden rooli tulee korostumaan esimerkiksi hulevesien hallinnassa ja lämpösaarekeilmiön lieventämisessä. Monimuotoiset viheralueet ja lähivirkistysalueet vastaavat luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen haasteisiin ja sopeutuvat paremmin muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin. (Ilmasto-opas 2025).

Luonnon monimuotoisuutta erilaisilla viheralueilla voidaan lisätä erityisesti hallitulla hoitamattomuudella. Erilaiset niityt, lahon puu- ja kasviaineksen lisäys, kosteikot, vanhojen puiden säästäminen ja eliöiden pesäpaikkojen lisäys ovat perinteisiä, mutta toimivia keinoja monimuotoisuuden lisäämiseen. Isot puuyksilöt varjostuksineen, erilaiset vesiaiheet, kuten kosteikot ja painanteet sekä monipuolinen ja peittävä kasvilajisto auttavat kaupunkiympäristöä sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin imeyttämällä hulevesiä, viilentämällä ja varjostamalla kaupunki-ilmastoa ja estämällä maanpinnan eroosiota. (Ahlvik ym. 2021, 8–9; Helsingin kaupunkikasviopas 2022.)

Yhteiskehittämistyöpajassa eri asiantuntijoiden näkemykset ja ideat kuuluviin

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Etelä-Karjalassa -hanke järjesti työpajan monimuotoisista ja ilmastonmuutokseen sopeutuvista lähivirkistysalueista Luumäen kunnassa toukokuussa 2025. LAB-ammattikorkeakoulun ja Luumäen kunnan lisäksi työpajaa olivat järjestämässä Maaseudun Sivistysliiton ja Suomen ympäristökeskuksen Lumoava-hanke. Työpajan ohjelma keskittyi erityisesti Luumäen keskustassa sijaitsevan Palolammen ympäristön kehittämiseen luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen huomioiden. Alue sijaitsee Taavetin linnoituksen alueella ja lammen vesi tulee linnoituksessa sijaitsevasta lähteiköstä. Nykyisin alue on pusikoitunut ja osittain vieraslajien valloittama. Työpajan tavoitteena oli alueen kehittämisen lisäksi jakaa tietoutta ja oppia uutta luonnon monimuotoisuuden vaalimisesta, ilmastokestävistä puistoista ja viheralueiden kehittämisestä.

Työpajapäivä alkoi kierroksella Palolammen ympäristössä. Luumäen kunnan henkilöstö esitteli aluetta työpajan osallistujille, ja osallistujat tekivät alueesta huomioita. Työpajaan osallistui asiantuntijoita aina vesiensuojelusta kaavoitukseen ja varhaiskasvatukseen, ja keskustelu oli vilkasta heti päivän alusta alkaen. Maastokatselmuksen aikana alueelta havainnoitiin mahdollisia vesienhallinta- ja vesiensuojeluratkaisuja, luonnon monimuotoisuutta edistäviä ratkaisuja sekä alueen virkistysarvoja edistäviä ratkaisuja.

Iltapäivän osio aloitettiin luennoilla ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, erilaisista sopeutumisratkaisuista ja luonnon monimuotoisuuden lisäämisestä niin kaupunkiympäristössä kuin pihapiirissä. Ennen aamupäivällä syntyneiden ideoiden jakamista osallistujille esiteltiin vielä Luumäen kunnan sekä Luumäen kuntalaisten toiveita Palolammen alueesta. Alueelle toivottiin erityisesti kosteikkoa, esteetöntä polkua, niittyä, retkeilyrakenteita sekä roska-astioita. Kuntalaiset kokivat tärkeäksi, että alueen luonto säilytetään ja alueelle lisätään esimerkiksi linnunpönttöjä.

Iltapäivän pääpaino oli kuitenkin varsinaisessa työpajatyöskentelyssä, jossa osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään. Ryhmät kiersivät vuorollaan kolmessa eri pisteessä, joissa käsiteltiin vesienhallintaa ja ilmastonmuutokseen sopeutumista, luonnon monimuotoisuutta sekä alueen viihtyvyyttä ja asukkaiden huomioimista.

Kuva 1. Jokaisella pienryhmäpisteellä keskusteltiin aiheeseen liittyvistä ideoista, joita aamupäivän maastokatselmuksen aikana osallistujille nousi mieleen. (Kuva: Kaisa Tuominen)

Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen yhteisenä tahtotilana

Osallistujat korostivat ideoissaan erityisesti alueen monimuotoisuuden säilyttämistä ja alueen hyödyntämistä opetuksellisena kohteena. Pääasiana alueen kehittämisessä haluttiin pitää luonto ihmisten viihtyvyyden sijaan. Osallistujien ideoissa toistui vanhojen ja lahojen puiden säästäminen, tiheikköjen ja pajukoiden säästäminen, eliöiden pesimämahdollisuuksien lisääminen ja alueen kerroksellisuuden sekä varjoisuuden säilyttäminen. Alueella kasvuun lähteneet tammet ehdotettiin säilytettäviksi, sillä tammi on niin sanottu tulevaisuuden puu, joka hyötyy kasvukauden pitenemisestä. Alueen läpi kulkevan puron ja lammen monimuotoisuuden lisäämiseksi esitettiin mm. kivien ja syvänteiden lisäämistä, puuaineksen lisäämistä mikrobitoiminnan parantamiseksi ja suojakaistojen lisäämistä. Myös retkeilyrakenteissa ilmastokestävyys ja saavutettavuus korostuivat. Alueelle kaavailtiin selkeää polkua, jonka varrella olisi opetuksellisia infokylttejä, sekä levähdyspaikkoja luonnon tarkkailuun.

Työpaja koettiin järjestäjien ja osallistujien keskuudessa onnistuneeksi, ja työpajan tuloksena ajatus Palolammen alueen kehittämisestä rakennettuna taajamaympäristönä sai uutta perspektiiviä – jalustalle nostettiinkin olemassa olevan, jo nykyiselläänkin monimuotoisen luonnon säilyttäminen ja luonnon monimuotoisuutta tukevat kehitystoimenpiteet. Myös opetuksellisuus luonnon monimuotoisuudesta tuli selkeäksi osaksi tulevaa aluetta.

Työpajan perusteella kaivataan myös asennekasvatusta ja -muutosta siihen, millainen luonto koetaan kauniina. Esimerkiksi lahopuiksi kaadetut kuuset voidaan asukkaiden puolesta kokea rumina, tai voi olla vaikea hyväksyä sitä, miksi puita kaadetaan. Opetukselliset infotaulut lahopuiden merkityksestä monimuotoisuudelle vähentäisivät vastarintaa.

Lähteet

Ahlvik L., Boström C., Bäck J., Herzon I., Jokimäki J., Kallio K., Ketola T., Kotiaho J., Kulmala L., Lehikoinen A., Nieminen T., Oksanen E., Pappila M., Pöyry J., Saarikoski H., Sinkkonen A. & Sääksjärvi I. 2021. Luonnon monimuotoisuus ja vihreä elvytys. Suomen luontopaneeli. Viitattu 28.5.2025. Saatavissa https://luontopaneeli.fi/wp-content/uploads/2021/04/luontopaneelin-kannanotto-1-2021-luonnon-monimuotoisuus.pdf

Helsingin kaupunkikasviopas. 2022. Viheralueiden monipuolistaminen torjuu luontokatoa. Helsingin kaupunki. Viitattu 28.5.2025. Saatavissa https://kaupunkikasviopas.hel.fi/kortti/viheralueiden-monipuolistaminen-torjuu-luontokatoa/

Ilmasto-opas. Metsät ja puistot – sopeutuminen. Viitattu 28.5.2025. Saatavissa https://www.ilmasto-opas.fi/artikkelit/metsat-ja-puistot-sopeutuminen

Kirjoittajat

Kaisa Tuominen työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja toimii Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Etelä-Karjalassa -hankkeen projektipäällikkönä.

Siiri Keurulainen Siiri Keurulainen opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa ympäristöteknologian insinööriksi ja on suorittanut osan opinnoistaan osana Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Etelä-Karjalassa -hanketta.

Artikkelikuva: Palolampi on padottu 1950-luvulla palokunnan sammutusvesien turvaamiseksi. (Kuva: Kaisa Tuominen)