Mikroyritykset ovat keskeinen osa suomalaista elinkeinoelämää, mutta niiden kyky vastata toimintaympäristön muutoksiin riippuu pitkälti yrittäjän osaamisesta ja jatkuvasta oppimisesta. Oppimissuuntautunut yrittäjyys vahvistaa yritysten uudistumiskykyä, innovaatiotoimintaa ja kilpailukykyä sekä tukee samalla alueiden resilienssiä ja elinvoimaa. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten yrittäjän oppiminen, verkostot ja käytännön kehittämistyö voivat edistää sekä mikroyritysten menestystä että kestävää aluekehitystä.
Kirjoittaja: Heli Rantanen
Johdanto
Mikroyritykset ovat suomalaisen yrityskentän perusta. Niiden merkitys korostuu erityisesti maaseudulla ja pienissä kunnissa, joissa ne ylläpitävät palveluita, luovat työpaikkoja ja vahvistavat paikallista elinvoimaa (Kotavaara ym. 2024; OECD 2021). Samalla toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Digitalisaatio, teknologinen kehitys, vihreä siirtymä ja väestörakenteen muutokset haastavat yrityksiä uudistumaan ja kehittämään toimintaansa.
Mikroyrityksissä yrittäjä on usein yhtä aikaa johtaja, kehittäjä ja osaaja. Siksi yrityksen menestyminen riippuu pitkälti yrittäjän kyvystä oppia, omaksua uutta tietoa ja soveltaa sitä käytännössä. Oppiminen ei ole vain yksilön osaamisen kehittämistä, vaan sillä on vaikutusta myös yrityksen kilpailukykyyn, innovointiin ja selviytymiseen muuttuvissa olosuhteissa (Coetzer & Wallo 2024). Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten oppimissuuntautunut yrittäjyys tukee mikroyritysten uusiutumiskykyä sekä vahvistaa alueellista resilienssiä ja elinvoimaa.
Mikroyritykset elinvoiman ja resilienssin rakentajina
Monilla alueilla mikro- ja pk-yritykset muodostavat paikallisen palvelurakenteen selkärangan. Ne tarjoavat palveluita, joita suuremmat toimijat eivät välttämättä tuota, ja vaikuttavat samalla alueiden vetovoimaan, työllisyyteen ja yhteisöllisyyteen (Ayandibu & Houghton 2017; Nordregio 2023).
Alueellisella resilienssillä tarkoitetaan alueen kykyä sopeutua muutoksiin, selviytyä häiriöistä ja uudistua niiden jälkeen. Tässä mikroyrityksillä on merkittävä rooli. Kun yritykset pystyvät kehittämään toimintaansa ja reagoimaan toimintaympäristön muutoksiin, myös alueen kyky säilyttää palveluita, työpaikkoja ja elinvoimaa vahvistuu (OECD 2021; Nordregio 2023).
Yrittäjät osallistuvat usein aktiivisesti omien yhteisöjensä kehittämiseen, mikä lisää sosiaalista pääomaa ja vahvistaa alueiden hyvinvointia sekä resilienssiä (Suutari ym. 2023; Gandrup 2025).
Oppimissuuntautunut yrittäjyys
Oppimissuuntautuneessa yrittäjyydessä korostuu yrittäjän halu kehittää osaamistaan ja hyödyntää oppimaansa yrityksen toiminnan uudistamisessa. Mikroyrityksissä oppiminen tapahtuu harvoin muodollisissa koulutuksissa. Sen sijaan se on usein osa päivittäistä työtä: asiakaspalautetta, verkostoissa käytyjä keskusteluja, kokeiluja ja käytännön ongelmanratkaisua (Coetzer & Wallo 2024).
Oppimissuuntautunut yrittäjä ei tarkastele muutoksia pelkästään haasteina, vaan mahdollisuuksina kehittää toimintaa uusilla tavoilla. Tällainen ajattelutapa tukee yrityksen kykyä uudistua ja löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös epävarmoissa tilanteissa (Wallo & Coetzer 2026). Yrittäjän osaaminen rakentuu pitkälti kokemusten, reflektion ja käytännön kokeilujen kautta, jolloin oppiminen kytkeytyy suoraan yrityksen arkeen ja kehittämiseen (Yeh & Chang 2018).
Tynjälän (2013) työpaikalla oppimisen 3-P-malli kuvaa tätä prosessia hyvin. Oppimiseen vaikuttavat sekä yksilölliset lähtökohdat, kuten osaaminen ja motivaatio, että toimintaympäristö ja käytännön työssä tapahtuva oppimisprosessi. Oppimisen tuloksina syntyvät uusi osaaminen, toimintatapojen kehittyminen ja parempi kyky vastata muutoksiin. (Tynjälä 2013).
EK-Inno-hankkeen havainnot
LAB-ammattikorkeakoulun toteuttamassa EK-Inno-hankkeessa tarkasteltiin Etelä-Karjalan mikro- ja pk-yritysten innovaatiotoiminnan haasteita. Tulosten perusteella osaamisen kehittäminen muodostaa yhden keskeisimmistä yritysten uudistumisen pullonkauloista (LAB-ammattikorkeakoulu 2026).
Yrityksissä tunnistettiin erityisesti liiketoiminnan kehittämiseen, digitalisaatioon, asiakasymmärrykseen ja verkostoyhteistyöhön liittyviä osaamistarpeita. Kehittämisen esteenä ei kuitenkaan ollut motivaation puute vaan ennen kaikkea ajan, henkilöstöresurssien ja sopivien kehittämisympäristöjen rajallisuus (LAB-ammattikorkeakoulu 2026).
Hankkeessa toteutetut osaamisverstaat osoittivat, että yrittäjät hyötyvät erityisesti vertaisoppimisesta, käytännönläheisistä kehittämistehtävistä ja yritysten välisestä tiedonvaihdosta. Myös korkeakouluyhteistyö nähtiin arvokkaana, sillä se toi yritysten käyttöön uusia näkökulmia, menetelmiä ja tietoa, joita arjen liiketoiminnassa ei aina ehditä etsiä tai hyödyntää (LAB-ammattikorkeakoulu 2026).
Havainnot tukevat aiempaa tutkimusta, jonka mukaan epämuodollinen oppiminen, verkostot ja yhteistyö ovat keskeisiä mikroyritysten uudistumisen mahdollistajia (Coetzer & Wallo 2024; Yeh & Chang 2018). Tulokset viittaavat siihen, että innovaatiokyvykkyyden vahvistaminen edellyttää osaamisen kehittämisen nivomista osaksi yrityksen jokapäiväistä toimintaa sekä mahdollisuuksia osallistua matalan kynnyksen yhteiskehittämiseen. Tällöin oppimisesta muodostuu paitsi yrityksen uudistumisen myös alueellisen elinvoiman vahvistamisen väline (LAB-ammattikorkeakoulu 2026).
Johtopäätökset
Oppimissuuntautunut yrittäjyys on tärkeä osa mikroyritysten kilpailukykyä, innovaatiokyvykkyyttä ja uusiutumista. Yrityksen kehittäminen perustuu pitkälti yrittäjän kykyyn hankkia, jakaa ja hyödyntää uutta tietoa sekä oppia omista ja muiden kokemuksista (Coetzer & Wallo 2024; Wallo & Coetzer 2026).
Mikroyritysten merkitys ulottuu kuitenkin yksittäisiä yrityksiä laajemmalle. Kun yrittäjät kehittävät osaamistaan ja uudistavat toimintaansa, vaikutukset näkyvät myös paikallisessa elinvoimassa, palvelujen säilymisessä ja alueiden kyvyssä sopeutua muutoksiin (Suutari ym. 2023; Gandrup 2025). EK-Inno-hankkeen kokemukset osoittavat, että yrittäjien oppimista voidaan tukea tehokkaasti käytännönläheisten oppimisympäristöjen, vertaisverkostojen ja korkeakouluyhteistyön avulla (LAB-ammattikorkeakoulu 2026).
Oppimissuuntautunut yrittäjyys ei siten ole ainoastaan yksittäisen yrityksen menestystekijä, vaan myös tärkeä osa kestävää aluekehitystä, resilienssiä ja tulevaisuuden elinvoimaa.
Lähteet
Ayandibu, A. O. & Houghton, J. 2017. The role of small and medium scale enterprises in local economic development. Journal of Business and Retail Management Research. Vol. 11(2), 133-144. Viitattu 6.10.2026. Saatavissa https://jbrmr.com/cdn/article_file/i-26_c-262.pdf
Coetzer, A. & Wallo, A. 2024. Owner-managers and environments of learning in SMEs. Teoksessa Reframing HRM in SMEs. Springer.
Gandrup, T. 2025. Can social capital be exchanged for rural development? Sociologia Ruralis. Vol. 65(2). Saatavissa 6.10.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1111/soru.70000
Kotavaara, O., Björk, P., Saarela, M. & Muhos, M. 2024. Aluetilastollinen katsaus mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten alueelliseen kehityskuvaan. Kunnallisalan kehittämissäätiö. Viitattu 22.9.2026. Saatavissa https://kaks.fi/julkaisut/aluetilastollinen-katsaus-mikroyritysten-seka-pienten-ja-keskisuurten-yritysten-alueelliseen-kehityskuvaan/
LAB-ammattikorkeakoulu. 2026. EK-Inno: Innovaatiotoiminnan pullonkaulat mikro- ja pk-yrityksissä Etelä-Karjalassa. Julkaisematon hankeaineisto.
Nordregio. 2023. Essential Service Provision and Access to Services in Nordic Rural Areas. Viitattu 22.9.2026. Saatavissa https://nordregio.org/publications/essential-service-provision-and-access-to-services-in-nordic-rural-areas/
OECD. 2021. The Digital Transformation of SMEs. Paris: OECD Publishing. Viitattu 22.9.2026. Saatavissa https://www.oecd.org
Suutari, T., Lähdesmäki, M. & Kurki, S. 2023. Doing well and doing good? Small rural businesses’ performance and responsibility towards local communities. Journal of Rural Studies. Vol. 98, 103003.
Tynjälä, P. 2013. Toward a 3-P model of workplace learning: A literature review. Vocations and Learning. Vol. 6(1), 11-36. Viitattu 22.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s12186-012-9091-z
Wallo, A. & Coetzer, A. 2026. Learning-oriented leadership in SMEs in volatile and disruptive environments. European Journal of Training and Development. Vol. 50(3), 1-14. Viitattu 6.10.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1108/EJTD-08-2025-0159
Wallo, A., Lundqvist, D. & Coetzer, A. 2024. Learning-oriented leadership in organizations: An integrative review. Human Resource Development Review. Vol. 23(2), 230-275. Saatavissa https://doi.org/10.1177/15344843241236543
Yeh, T.-J. & Chang, H.-J. 2018. A multi-case study of entrepreneurial competencies in microenterprises. International Journal of Management, Economics and Social Sciences. Vol. 7(4), 321-346. Viitattu 6.10.2026. Saatavissa https://doi.org/10.32327/IJMESS/7.4.2018.20%0A
Kirjoittaja
Heli Rantanen työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana liiketoimintayksikössä. Hänen työnsä keskittyy mikroyritysten uudistumiskyvyn, yrittäjyyden, innovaatiotoiminnan ja alueellisen elinvoiman kehittämiseen. Hän toimii useissa pk-yritysten osaamisen kehittämiseen ja aluekehitykseen liittyvissä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa.
Artikkelikuva: Teemu Leinonen
Viittausohje
Rantanen, H. 2026. Oppimissuuntautunut yrittäjyys mikroyrityksissä osana alueellista resilienssiä ja uusiutumiskykyä. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/oppimissuuntautunut-yrittajyys-mikroyrityksissa-osana-alueellista-resilienssia-ja-uusiutumiskykya/