Talvella sää vaihtelee lämpöasteista pakkaseen ja aiheuttaa päänvaivaa pukeutujalle. Talviliikunta vaatii erityishuomiota kehon ja vaatteen fysiologioiden yhteensovittamiseksi. Tässä myös vaatesuunnittelijalta vaaditaan osaamista ja omaa kokemusta. Vaatteiden ympäristövaatimukset muuttuvat ja funktionaaliset materiaalit niiden mukana.

Kirjoittajat: Marjut Yli-Mäyry & Minna Cheung

Puettava muotoilu -seminaari

LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin Puettava muotoilu -seminaarissa oli aiheena talviurheiluun sopivat funktionaaliset vaatteet ja asusteet sekä niiden käyttäjälähtöinen suunnittelu. Vuosittain järjestettävä seminaari on avoin tilaisuus ja osa puettavan muotoilun opetussuunnitelmaan kuuluvan funktionaalisten tuotteiden suunnittelun kurssia. Kurssilla paneudutaan kehon fysiologiaan liikunnan aikana ja siihen, miten vaatteiden suunnittelulla tähän voidaan vaikuttaa positiivisesti. Puettavan muotoilun opiskelijan Sini Eskelisen työssä on tutkittu ensin ns. hotspotteja eli mistä kehon osista lämpöä haihtuu hikoilun kautta (kuva 1). Sinin suunnittelemassa vaellustakissa on huomioitu ihmisen ja vaatteen fysiologisia ominaisuuksia (kuva 2).

Kuva, jossa käydään läpi ihmisen kylmät ja kuumat alueet ja siihen liittyvät vaatesuunnittelulliset havainnot
Kuva 1. Lämpöä haihduttavat kehon osat (Kuva: Sini Eskelinen)

Kuva naisesta mustassa anorakissa
Kuva 2. Vaellustakki (Tuotesuunnittelu: Sini Eskelinen, kuva: Henna Tuhkalainen)

Syksyllä 2020 järjestetyn seminaaripäivässä esityksen pitivät LitM, FT Paula Harmokivi-Saloranta, vaatetussuunnittelija MTO Kia Koski sekä taiteellinen johtaja Yat Cheung 2OR+byYAT muotoilutoimistosta. Seminaarin järjestämisen on mahdollistanut Amerin Kulttuurisäätiö.

Funktionaalisen vaatteen suunnittelu alkaa kehon ja vaatteen fysiologiasta

Harmokivi-Saloranta lähestyi aihetta ihmisen fysiologian ja erityisesti liikuntafysiologian näkökannalta. Sydän- ja verenkiertoelimistö, hengityselimistö, lihastoiminta ja kehon lämmönsäätely ovat liikunnassa kuormitettuna.

Sydän- ja verenkiertoelimistön tehtävänä on kierrättää happea ja ravinteita kudoksille sekä poistaa hiilidioksidia kudoksista keuhkoille. Liikunnan intensiteetistä riippuen syke voi nousta jopa 200 lyöntiin minuutissa, kun syke levossa on n. 60. Verenpaine nousee lepotilan 120/80 lukemista raskaassa liikunnassa 210/80 lukemiin.

Hengityselimistön tehtävänä on hapen siirtäminen ulkoilmasta verenkiertoon sekä hiilidioksidin poisto verenkierrosta ulkoilmaan. Levossa hengitystiheys on 12krt/min, raskaassa liikunnassa 40-50krt/minuutissa.

Kaikki liike toteutetaan lihasten avulla. Lihastyö voi olla isometristä, jolloin voimaa tuotetaan ilman liikettä, esimerkiksi painon kannattelu. Dynaaminen lihastyötavan aikana lihas lyhenee tai pitenee, esimerkiksi painon nostaminen.

Lämmönsäätelyllä elimistö pyrkii säilyttämään normaalin lämpötilansa. Lihastyö tuottaa lämpöä, lämmönpoisto tapahtuu lisäämällä ääreisverenkiertoa ja hikoilua. Lämmöntuottoon vaikuttavat ympäristöolosuhteet, liikunnan intensiteetti, kesto, fyysinen kunto ja terveys. Vaatteen muotoilun onnistumiseksi muotoilijan tulee tuntea kehon toiminnasta muun muassa, mitkä osat kehosta luovuttavat lämpöä ja toisaalta ne kohdat, joissa tunnetaan helposti kylmyys ja veto.

Vaatteiden oikeanlainen kerrostaminen on tärkeintä

Koski on erikoistunut funktionaalisten vaatteiden suunniteluun kylmiin olosuhteisiin. Hän korosti vaatetusfysiologian ymmärtämisen merkitystä hyvän käyttökokemuksen takaamiseksi. Vaatteen lämmöneristävyys, hengittävyys, tuulenpitävyys ja vedenhylkivyys ja -pitävyys ovat vaatetusfysiologian keskeisiä käsitteitä.

Paras lämmöneriste on liikkumaton, kuiva ilma. Lämmöneristävyys riippuu siitä, miten paljon liikkumatonta ilmaa materiaalissa tai eri materiaalikerrosten välissä on. Ilmavat materiaalit, joissa on mahdollisimman paljon kuitupinta-alaa suhteessa painoon ovat lämmöneristävyydeltään parhaita, esim. polyesterivanu ja untuva.

Liikkuessa ja urheillessa keho tuottaa lämpöä jopa kymmenkertaisen määrän normaaliolosuhteisiin verrattuna. Keho viilentää itseään hikoilemalla. Liikkuminen kierrättää ja kuljettaa lämpimän ilman iholta pois ja sitä voidaan tehostaa tuuletusaukkojen avulla.

Olennaista on myös oikeanlainen vaatteiden kerrostaminen. Kerrostaminen perustuu ajatukselle, että käyttäjällä on kolme ohutta vaatekerrosta yhden tai kahden paksun sijasta. Lähimpänä ihoa on aluskerrasto. Sen tärkein tehtävä on siirtää liika lämpö ja etenkin kosteus pois iholta ja pitää iho kuivana. Parhaat materiaalit aluskerrastoon ovat polyesterineulos, merinovillaneulos tai niistä tehty sekoiteneulos. Puuvilla ei sovellu aluskerroksen materiaaliksi; se imee tehokkaasti kosteutta, mutta ei siirrä sitä eteenpäin vaan pysyy märkänä.

Aluskerraston päällä on välikerros. Välikerroksen tärkein tehtävä on lämmittää, mutta myös siirtää aluskerrastosta tulevaa kosteutta eteenpäin kohti päällikerrosta. Välikerroksen materiaalin tulisi siksi olla kuohkea, ilmava kuten esimerkiksi polyesteri fleece tai villa. Päällikerros toimii kuorena, joka suojaa tuulelta ja kosteudelta. Materiaalin tulee olla tuulen- ja vedenpitävää, mutta myös hengittävää. Oikeinsijoitetut tuuletusaukot sekä toimivat säädöt poistavat tehokkaasti liikalämpöä kehosta. Tärkeintä on kokonaisuus, jossa oikein valitut materiaalit, vaatteen muoto ja säätömahdollisuudet takaavat optimaalisen käyttökokemuksen vaativissakin olosuhteissa.

Talviliikuntavaatteiden ympäristövaikutuksista

Cheung lähestyi aihetta sekä käyttäjän että muotoilijan näkökannalta. Hän on harrastanut lumilautailua 1990-luvun alusta, jolloin lumilautailuun tarkoitettuja asuja ei ollut vielä tarjolla. Mielikuvitusta käyttäen harrastukseen sopivia vaatteita ja asusteita muokattiin jopa tiskihanskoista. Nykyisin on tarjolla ominaisuuksiltaan tiskihanskoja teknisempiä ja älykkäämpiä tekstiilimateriaaleja, jotka suojaavat, säilyttävät ideaalin lämpötasapainon ja ovat kestäviä. Funktionaalisten vaatteiden muotoilu on muuttumassa. Kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteita lisääntyvästi huomioidaan myös urheiluvaatteiden valmistuksessa. Polyesteri on viime aikoina saanut erittäin huonon maineen mikromuovin tuottajana. Sille etsitäänkin korvaajia tai toisena vaihtoehtona mikromuovin nykyistä tehokkaampia keräimiä.

Kierrätettyä polyesteria on laajasti saatavilla, eikä materiaalin hinta tai laatu ole esteenä käyttää sitä neitseellisen polyesterin sijasta. Kierrätettyä polyesteriä voidaan valmistaa muovipulloista. Tämän tunnistaa vaatteen koostumuslapussa merkinnästä rPET. Patagonia on tunnettu vaatevalmistaja, jonka mallistossa on ollut muovipulloista kierrätetty polyesteri fleece -takki jo noin 25 vuotta sitten. Cheungilla tällainen on edelleen säännöllisessä käytössä. Kiertotalouden näkökannalta katsottuna tuotteen pitkäikäisyys on paras tavoite vaatteen suunnittelussa, koska tuotteen elinkaarta pidentämällä pystytään vähentämään kulutusta. Kun tuote tulee käyttöikänsä päähän tai rikkoontuu niin, ettei sitä voida enää korjata, voidaan 100 % polyesterituote, jossa on käytetty muovivetoketjuja, helposti kierrättää uudeksi kuiduksi sellaisenaan ilman, että muoviosia pitäisi poistaa ennen kierrätystä.

Kirjoittajat

Marjut Yli-Mäyry, Funktionaalisten tuotteiden suunnittelun ja valmistamisen päätoiminen opettaja, LAB-ammattikorkeakoulu

Minna Cheung, Puettavan muotoilun lehtori, LAB-ammattikorkeakoulu

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/650719 (CC0)

Julkaistu 21.1.2021

Viittausohje

Yli-Mäyry, M. & Cheung, M. 2021. Oikeanlainen pukeutuminen talviliikuntaan. LAB Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/oikeanlainen-pukeutuminen-talviliikuntaan/