Luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen kulkevat käsi kädessä

Suomalaisiin perinneympäristöihin kuuluu hyvin erilaisia ympäristöjä, niin maisemaltaan kuin lajistoltaan. Ne ovat kuitenkin kaikki hiljalleen häviämässä, ja niiden mukana häviävät niin suomalaiset maisemalliset arvot kuin kyseisille ympäristöille tyypilliset lajit. Luonnon monimuotoisuuden ollessa uhattuna on hyvin paljon mahdollista, että jälkeläisemme katselevat meille vielä niin kovin tuttuja kasveja enää vain kuvista. Osana Hämeen ilmastoturva-hanketta pohdittiin luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen yhteyttä .

Kirjoittajat: Kati Askola & Kaisa Tuominen

Perinnemaisemilla rooli ilmastonmuutokseen sopeutumisessa

Koko maailman mittakaavassa Suomen luonto on vielä puhdasta. Koskematonta luontoa meillä ei kuitenkaan enää ole. Taakse päin ei kannata katsella, mutta monimuotoisuus, joka Suomessa nyt on, on kaikin tavoin säilyttämisen arvoinen. Kuluneena kesänä on uutisissa mainittu monesti, miten suomalainen perinnemaisema eliöstöineen on häviämässä, ja että asiaan pitäisi reagoida pikaisesti. (Suomen ympäristökeskus SYKE 2019 ) Kansalaisten pienet henkilökohtaiset ilmastoteot eivät varmastikaan pelasta koko maapalloa, eikä isoja muutoksia tehdä ilman poliittista ohjausta, mutta suomalaisia vanhoja metsiä ja perinneympäristöjä voidaan vaalia vain Suomessa. Siihen me voimme kaikki vaikuttaa osaltamme. Viisi ja puoli miljoonaa kertaa ei mitään on edelleen ei mitään. Viisi ja puoli miljoonaa kertaa pikkutekoja on jo paljon.

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastonmuutos kulkevat käsi kädessä. Kasvi- ja eläinlajit ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, koska ne eivät ehdi sopeutua muuttuvaan ilmastoon. Samalla biologinen monimuotoisuus auttaa meitä sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja hillitsemään sitä mm. toimimalla hiilinieluna. Monimuotoiset elinympäristöt kestävät myös paremmin sään ääri-ilmiöitä ja palautuvat niistä, sekä tarjoavat elintilaa harvinaistuville lajeille. (Euroopan Unioni 2010 ). Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen onkin yksi olennainen osa ilmastonmuutokseen hillintää ja siihen sopeutumista.

Hämeessä on aloitettu monimuotoisuuden vaaliminen

Hämäläiselle maisemalle ominaista ovat vesistöt, harjut ja kumpuilevat pellot. Perinteisen karjatalouden aikojen kuluessa muovaamat niityt, kedot, hakamaat ja metsälaitumet ovat maa- ja metsätalouden tehostamisen myötä kasvaneet monin paikoin umpeen. Koneellisen lypsyn yleistyttyä lehmät on siirretty lähemmäksi tilaa, niityt raivattu pelloiksi ja metsälaitumet siirretty yksinomaan metsätalouskäyttöön. Kun laiduntaminen loppui, niityt ja haat kasvoivat umpeen. Sen lisäksi ilmaston lämpeneminen ja vesien rehevöityminen uhkaavat perinneympäristöjä. Näissä ympäristöissä on kasvanut aivan omanlaisensa herkkä lajikirjo, joka on nyt uhanlaisena, koska se ei enää selviä muuttuneessa ympäristössään.
Yksi erittäin uhanalainen ja nykyään rauhoitettu kasvi on valoisilla harjukankailla viihtyvä Kanta-Hämeen maakuntakasvi, hämeenkylmänkukka. Sen kanta on pienentynyt entisestään kasvupaikkojen umpeutumisen takia.

Kuva 1. Hämeenkylmänkukka, Pulsatilla patens (MAKY_OREL 2019)

Perinneympäristöjen merkitys tiedostetaan, ja niitä on alettu hoitaa ja suojella. Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteisen Helmi-ohjelman yksi tavoitteista on perinneympäristöjen kunnostus ja laadukas hoito. Ohjelman puitteissa paikalliset ELY-keskukset ovat vastuussa omien alueidensa hankkeista. Hämeen ELY-keskuksen alueella on esimerkiksi inventoitu ja hoidettu juuri hämeenkylmänkukan kasvualueita. (Hämeen ELY-keskus 2021) Maailman Luonnon Säätiö WWF (2022) järjestää joka vuosi yhteistyönä Metsähallituksen kanssa talkooleirejä, joilla talkoolaiset kunnostavat perinneympäristöjä raivaamalla tai niittämällä niitä, tai poistamalla haitallisia vieraslajeja. Kuluneena kesänä leiriläiset ovat mm. kunnostaneet Korteniemen perinnetilaa Liesjärven kansallispuistossa Tammelassa. Talkooleireillä opitaan luonnonhoidon lisäksi myös erilaisia perinteisiä kädentaitoja, kuten pärekaton rakentamista.

Maaseutumaiseman monimuotoisuuden ylläpito on samalla kulttuuriperintömme ylläpitoa. Maisemalaiduntaminen on kasvattanut viime vuosina suosiotaan. Suosituimpia lienevät kesälampaat, joiden paimeniksi tuntuu olevan halukkaita enemmän kuin on lampaita. Mutta maisemanhoitajiksi sopivat yhtä hyvin naudat tai hevoset, ympäristöstä riippuen. Alueella liikkuville ihmisille vain täytyy tehdä selväksi, ettei eläimille saa tuoda ruokaa, sillä ne ovat laitumella töissä. Herkkujen toivossa niiltä saattaa jäädä maiseman hoitaminen taka-alalle.

Mustikka hyötyy pölyttäjistä ja perinneympäristöistä

Mustikka ei ole vielä uhanalainen, mutta sekin vähenee metsistämme. Joidenkin arvioiden mukaan mustikan määrä on vähentynyt puoleen reilussa 50 vuodessa. Yksi pidetyimmistä metsämarjoistamme ei viihdy kuivassa ja paahteisessa ympäristössä. Osittain se on joutunut väistymään tehometsätalouden alta, mutta sen kukinta on niin ikään hyvin riippuvainen pölyttäjien määrästä. Ja useimmat pölyttäjät taas elävät vanhoissa perinneympäristöissä.

Meidän ihmisten käyttöön päätyy noin kymmenen prosenttia vuotuisista mustikkasadoista. Loput ovat suurimmaksi osaksi lintujen ja muiden eläinten (karhujen, kettujen, oravien) ravintoa. Sen lisäksi jänikset ja hirvet syövät yli talven vihreinä pysyviä mustikan varpuja. Mustikasta on siis moneksi. Kunhan sillä on sopivaa metsää missä kasvaa, ja hyönteisiä pölyttämässä sen kukkia.

Kansalaisen keinot monimuotoisuuden edistämiseksi

Köyhtyvä luonto on altis tuholaisille, kuivuudelle, sateille, myrskyille. On jokaisen edun mukaista vaalia luontomme rikkautta. Kaikkien ei toki tarvitse hankkia lampaita tai lähteä leireille, vaan talkoisiin voi osallistua ihan kotonakin. Huolehtimalla siitä, ettei aiheuta ravinnekuormitusta vesistöön voi jo tukea ympäristön puhtautta, ja sitä kautta huolehtia ympäristön monimuotoisuudesta. Jokainen voi vaikuttaa vesiensuojeluun esimerkiksi käyttämällä ympäristöystävällisiä pesuaineita, pesemällä ajoneuvot niille tarkoitetuilla pesupaikolla tai huolehtimalla ettei laita vessanpönttöön sinne kuulumatonta materiaalia, jotta haitalliset aineet eivät pääse jätevesien mukana vesistöön. Ne, joilla on minkäänlaista pientä pihaa, voivat jättää sinne pidempää heinää ja niittykukkaa kasvamaan pölyttäjiä varten. Pörriäinen ei välitä onko pihassa ruusua vai voikukkaa. Pääasia, että kukkia löytyy läpi kesän. Pelkkä tasainen vihreä nurmi ei ole luontoystävällinen ratkaisu. Tuholaistorjunta-aineet kannattaa valita tarkasti, ettei tuhoa siinä samalla sitten myös hyödyllisiä hyönteisiä tai tukahduta kukkivia kasveja.

Myös kulutuksen vähentäminen vähentää luonnonvarojen tai veden liian nopeaa hupenemista. Itseltään voi aina kysyä, tarvitsenko oikeasti uuden paidan tai puhelimen, vai onko vanha vielä hyvä ja ehjä. Kenenkään ei tarvitse kerralla pelastaa koko maailmaa, mutta pienillä teoilla on väliä. Luonto pitää meistä huolta, kunhan me pidämme siitä huolta, ja niin mustikoita riittää poimittavaksi vielä jälkipolvillekin.

Lähteet

Euroopan Unioni. 2010. Luonnon rooli ilmastonmuutoksessa. Viitattu 27.9.2022. Saatavissa: https://ec.europa.eu/environment/pubs/pdf/factsheets/Nature%20and%20Climate%20Change/Nature%20and%20Climate%20Change_FI.pdf

Hämeen ELY-keskus. 2021. Helmi-ohjelman toimeenpano – Häme. Viitattu: 16.8.2022. Saatavissa: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Helmiohjelma/Helmiohjelman_toimeenpano__Hame(60442)

MAKY_OREL. 2019. Pulsatilla Patens Passerine Tšekin Keski-Ylänkö. Pixabay. Viitattu 17.8.2022. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/pulsatilla-patens-passerine-4129133/

Suomen ympäristökeskus SYKE. 2019 Perinnebiotooppien uhanalaisuus. Viitattu: 17.8.2022. Saatavissa: https://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/luontotyypit/Luontotyyppien_uhanalaisuus/Perinnebiotoopit/Perinnebiotooppien_uhanalaisuus

WWF. 2022. Talkooleirit. Viitattu 24.8.2022. Saatavissa: https://wwf.fi/vapaaehtoistyo/talkooleirit/#tietoa-talkooleireista

Kirjoittajat

Kati Askola, ilmastonmuutoksesta kiinnostunut ympäristöteknologian monimuoto-opiskelija LAB-ammattikorkeakoulusta. Hän toimi Hämeen ilmastoturva-hankkeessa harjoittelijana.

Kaisa Tuominen, TKI-asiantuntija, toimii LAB-ammattikorkeakoulussa Hämeen ilmastoturva -hankkeen projektipäällikkö.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/lammas-lehm%c3%a4-maaseutu-maisema-kes%c3%a4-645333/ (Pixabay License)

Julkaistu 27.9.2022