Lonkkaprosessin kehittämistarpeet Kymenlaakson hyvinvointialueella

Lonkkamurtumat ovat Suomessa merkittäviä sekä taloudellisesti yhteiskunnalle että yksilön elämänlaadun ja kuolleisuuden kannalta. Lonkkamurtumapotilaan hoitoketjun sekä myös jatkokuntoutumisen ja uusien murtumien ennaltaehkäisyn tehostamiseksi on Suomessa kehitetty erilaisia toimintamalleja. Kymenlaakson hyvinvointialueella toimin-tamalli on nimeltään lonkkaprosessi. Malli on vielä melko tuore ja sitä halutaan kehittää tähän mennessä kerääntyneiden käyttäjäkokemuksien perusteella.

Kirjoittajat: Riikka Taiponen & Tia Windahl

Lonkkamurtumien yhteiskunnalliset vaikutukset ovat merkittäviä

Lonkkamurtumia leikataan Suomessa vuosittain lähteestä riippuen noin 4000–6000. Merkitys yhteiskunnan kannalta on taloudellisesti suuri ja kasvaa sitä mukaa, mitä pidempiä hoitojaksot ovat. Kustannuksiin vaikuttaa myös se, toipuuko potilas kotona pärjääväksi vai jääkö hän asumaan pysyvästi pitkäaikaishoitoon. Yksilön kannalta lonkkamurtuma heikentää elämänlaatua sekä lisää avuntarvetta ja huonontaa liikunta- ja toimintakykyä. Lonkkamurtuma on merkittävä pitkäaikaishoitoon joutumiseen johtava syy ja kuolleisuus on valtaväestöä suurempi vielä vuosia murtuman jälkeen. Käypähoitosuosituksessa korostetaan lonkkamurtuman hoidon ja kuntoutuksen suunnitelmallisuutta ja alkamista viiveettä, sekä uusien lonkkamurtumien tehokasta ehkäisyä. Vaihtelua eri hyvinvointialueiden välillä on ja hoitotuloksia vertaillaan Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen PERFECT-hankkeella. Esimerkiksi vuonna 2021 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueella (HYKS erva) lonkkamurtumapotilaista leikkausta yli 2 päivää odotti 9,7 % ja Kymenlaaksossa 4,2 %. Lonkkamurtumapotilaiden ensimmäisen hoitokokonaisuuden hoitopäivien keskiarvo on HYKSin erityisvastuueella jopa 23,7 ja Kymenlaaksossa 13. (Käypähoito 2017; THL 2023.)

Lonkkamurtumapotilaan hoitopolku Kymenlaaksossa

Lonkkamurtumapotilaiden hoitoketjun toimintamalleja on kehitetty Suomessa jo usealla hyvinvointialueella ja näiden vaikuttavuudesta on saatu hyviä tutkimustuloksia (Huusko 2018). Toimintamalleilla pyritään vastaamaan tarpeeseen potilaiden nopeasta hoitoon pääsystä, hoitopäivien vähenemisestä sekä potilaiden tehokkaan kuntoutumisen alkamisesta. Kymenlaakson hyvinvointialueella aloitettiin lonkkaprosessi toimintamallina vasta vuonna 2023, joten sen vaikutukset eivät vielä PERFECT-tilastoissa näy. Hyvinvointialueen leikkaustoiminta tapahtuu Kymenlaakson keskussairaalassa Kotkassa. Vuosittainen uusien leikattujen lonkkamurtumapotilaiden määrä on pysynyt melko samana koko 2000-luvun ajan. Vuonna 2021 lonkkamurtumaleikkauksia tehtiin Kymenlaaksossa 165 (THL 2023). Potilaiden diagnosointi ja leikkausvalmistelut tapahtuvat pääosin Kymenlaakson keskussairaalan päivystyksessä Kotkassa, mutta myös Kouvolassa Ratamokeskuksen päivystyksessä. Tällä hetkellä toimintamalli keskittyy lonkkamurtumapotilaan tehokkaaseen tunnistamiseen sekä hoidon nopeaan aloittamiseen ja viiveiden minimointiin. Tavoitteena on potilaan läpimenoaika päivystyksessä alle 60 minuutissa. Lonkkaprosessi sisältää ohjeet sekä ensihoidolle, että eriteltynä molempien päivystyksien hoitajille ja lääkäreille. Siinä ohjeistetaan käyttäjää esimerkiksi potilaan tukemisesta, tarvittavista tutkimuksista, lääkehoidosta, esitietojen keruusta sekä käyttäjien keskinäisestä kommunikaatioprotokollasta. (Kymenlaakson hyvinvointialue 2023.)

Lonkkaprosessin kehittämiseksi laadittiin kyselytutkimuspohja

Lonkkaprosessi on ollut käytössä Kymenlaaksossa noin vuoden ajan, ja käyttäjäkokemuksia toimintamallin käytöstä on jo alkanut kertyä. Kymenlaakson hyvinvointialueen edustaja tilasi kehittämistehtävänä kyselytutkimuspohjan, jonka avulla voidaan kerätä tietoa lonkkaprosessin ongelmakohtien löytymiseksi sekä kehittämistarpeiden tunnistamiseksi. Saatujen tulosten avulla voidaan lonkkaprosessin toimintamallia päivittää ja kehittää.

Kysymysten laadinnassa keskityttiin siis aiheisiin, joista tilaaja toivoo käyttäjäkokemuksia. Kysymysten avulla voidaan selvittää lonkkaprosessin sujuvuuteen ja selkeyteen vaikuttavia tekijöitä sekä prosessin tuomia etuja hoitoketjun nopeudessa. Kysymysten avulla voidaan myös selvittää minkälaisista vammoista, oireista tai muista löydöksistä johtuen potilaita putoaa lonkkaprosessista pois.

Kyselyssä on monivalintakysymyksiä vakioiduin vastausvaihtoehdoin. Näitä seuraa aina avoin kysymys, jossa vastaajalta pyydetään yksityiskohtaisempaa kuvausta ongelmista ja kehitystarpeista tai ehdotuksia lonkkaprosessin parantamiseksi. Lisäksi kyselyssä on yksi sekamuotoinen kysymys, jonka avulla selvitetään syitä lonkkaprosessista pois putoamiseen. Kysely sisältää myös vastaajan taustatietoja kartoittavia kysymyksiä.

Kyselytutkimuksen tulokset voidaan analysoida määrällisellä menetelmällä. Avoimet kysymykset on mahdollista analysoida laadullisella menetelmällä. (Vilkka 2021, 106.) Kyselytutkimuspohja luovutetaan Kymenlaakson hyvinvointialueen käyttöön. Varsinainen otannan valinta, tiedonkeruu, vastausten analysointi sekä tutkimustulosten hyödyntäminen jäävät tilaajan tehtäväksi.

Kyselytutkimusta ja sen avulla saatuja tuloksia voidaan hyödyntää laajasti

Kyselytutkimus voidaan toteuttaa Kymenlaakson hyvinvointialueella laajasti. Otanta voidaan valita koko henkilökunnasta, joita malli tällä hetkellä koskee, eli ensihoitajista ja pelastajista, päivystyksen hoitajista sekä ensihoidon ja päivystyksen lääkäreistä. Noin vuoden aikana kertynyt kokemus lonkkaprosessista antanee toimijoille hyvin jo ideoita ongelmakohdista ja kehitystarpeista. Kymenlaakson hyvinvointialueen lonkkaprosessi ei käsitä vielä potilaan hoito- ja kuntoutusketjua päivystyksen jälkeen. Tämä kyselytutkimus ei siis ylety potilaan hoitoprosessiin leikkauksen aikana, vuodeosastolla tai jatkokuntoutuksessa.

Käypähoitosuosituksessa kannustetaan puuttumaan potilaan toipumisen kannalta niihin tekijöihin, joihin voidaan vaikuttaa. Näitä ovat ravitsemustila, deliriumriski, leikkausmenetelmä, kivun hoito, varhainen mobilisaatio, riittävän pitkäkestoinen, laaja-alainen ja moniammatillinen kuntoutus, kaatumisriski ja uusien murtuminen syntymisen ehkäisy sekä kalsium- ja D-vitamiinilisän ja osteoporoosilääkityksen käyttö (Käypähoito 2017). Jatkotutkimusehdotuksina voidaan siis esittää Kymenlaakson lonkkaprosessimallin kehittämistä koskemaan myös näitä osa-alueita. Kenties tulevaisuudessa myös muut potilasryhmät hyötyisivät erilaisista hoidon toimintamalleista?