Kun raha ei riitä – rahapuhetta ja tukea nuorten talouteen

Taloudelliset vaikeudet vaikuttavat usein kokonaisvaltaisesti nuoren hyvinvointiin. Myös ylisukupolvinen huono-osaisuus voi haastaa itsenäistä elämää ja arjessa selviytymistä. Matalan kynnyksen palveluilla ja avoimella rahapuheella on tärkeä rooli nuorten talousosaamisen ja taloudellisen itsenäisyyden vahvistamisessa.

Kirjoittaja: Sofia Panula

Nuorten kokemuksia köyhyydestä

Turun yliopiston toteuttamassa ”Nuorten arkipäivän kokemuksia köyhyydestä” -tutkimuksessa 15–23-vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset pääsivät omin sanoin kuvaamaan köyhyyden kokemuksia ja sen näkymistä arjessa. Vuonna 2022 kirjoituksiaan lähetti yhteensä 84 nuorta ja näistä osa palkittiin. Voittajakirjoituksissa korostuvat muun muassa ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemukset, joita köyhyys aiheuttaa. Köyhyyden heijastuminen hyvinvointiin ja mielenterveyteen tulee vahvasti esille nuorten tarinoissa. Tarinoissa näkyy myös ylisukupolvinen varattomuus: kun ei ole vanhempia, jotka tukisivat rahallisesti, omilleen muuttaminen ei välttämättä paranna taloudellista tilannetta. (Isola n.d.) Wilskan (2010) mukaan monen nuoren elintaso jopa laskee omilleen muuttamisen jälkeen. Nuoret eivät ole samanarvoisessa asemassa itsenäistyessään. Asuminen ja opinnot tulee rahoittaa jollain ja tutkimusten mukaan noin 10–15 prosenttia nuorista joutuu pärjäämään ilman perheen tukea. (Nätkin & Sahlgren 2023, 8.)

Nuoriin aikuisiin kohdistuu paljon paineita myös taloudellisessa mielessä. Nuorten odotetaan kasvavan kunnon kansalaisiksi, mikä pitää sisällään ajatuksen taloudellisesta pärjäämisestä. Velanottoa itsessään ei enää tänä päivänä paheksuta, mutta ylivelkaantumista ja maksuvaikeuksiin joutumista ei katsota hyvällä. Nätkinin ja Sahlgrenin (2023) tutkimuksessa käy ilmi eri sukupolvien suhtautuminen velanottoon ja velkaantumiseen. Vanhemmat sukupolvet olivat tutkimuksen mukaan usein säästäväisiä ja halusivat varautua ”pahan päivän varalle”. Erityisesti pikavipeistä ja kulutusluotoista velkaantuminen taas nähtiin hyvinkin häpeällisenä ja pahana asiana. (Nätkin & Sahlgren 2023, 10, 12.) Valtioneuvoston teettämän selvityksen mukaan yksinasuminen altistaa nuoret velkaantumiselle, kun opintotuen lainapainotteisuus on kasvanut. Vuonna 2023 20–29-vuotiaista 40 % asui yksin ja keskimääräinen opintolainamäärä oli noin 23 000 euroa. (Valtioneuvosto 2024.)

Köyhyyden ylisukupolviset vaikutukset

Ylisukupolvisuus voi näkyä joko saadun kulutuskäyttäytymismallin jatkamisena tai päinvastaisena toimintana. Lapsena tai nuorena koettu vaille jääminen tai vääryys voidaan haluta korjata aikuisena. Toisaalta taas hyväksi havaittuja malleja esimerkiksi säästämisen suhteen voidaan haluta jatkaa. Myös kotona kuultu puhe rahasta voi vaikuttaa aikuisena tehtyihin valintoihin. Nätkinin ja Sahlgrenin (2023) tutkimuksessa osa vastaajista muistaa kuulleensa riitelyä rahasta tai vanhempien ahdistuksen velkaantumiseen liittyen. Myös pihiys tai kitsastelu on jäänyt osalle mieleen. Monen vastaajan kotona raha-asioista pelkästään valitettiin, mutta neuvoja ei tullut. Osassa perheistä raha-asioista ei puhuttu lainkaan, minkä taustalla voi olla ajatus lasten suojelemisesta. Tutkimus toteaa lopuksi, etteivät pelkät arvot ja kasvatus välttämättä auta pärjäämään globaalissa maailmassa. Talousosaaminen vaatii ennakointitaitoja, kuten ymmärrystä sijoittamisesta ja säästämisestä. Toisaalta myös omaa taloutta uhkaavat riskit tulisi tunnistaa. Esimerkiksi luottoja markkinoidaan vahvasti, mikä voi vaikuttaa nuoren aikuisen omaan harkintaan. (Nätkin & Sahlgren 2023, 13–14, 18–19.)

Palveluilla tukea itsenäistymiseen

Muuttuvan maailman ja kasvavien talouspaineiden vuoksi nuoret tarvitsevat helposti saavutettavia palveluita ja tukea. Yksi tällainen palvelumuoto on Ohjaamo-toiminta. Ohjaamot ovat alle 30-vuotiaille nuorille tarkoitettuja monialaisia palvelupisteitä, joita on ollut vuodesta 2015 alkaen. Ohjaamon tarjoamat palvelut ovat sekä työllistymistä edistäviä että psykososiaalisia. Yleisimmät syyt asioida Ohjaamossa liittyvät työnhakuun ja opintojen aloittamiseen. Nuorilla, jotka eivät ole töissä, opinnoissa tai koulutuksessa (NEET-nuori), on todettu olevan enemmän psykososiaalisia ja mielenterveyteen liittyviä haasteita kuin muilla nuorilla. Lisäksi toimeentulotuen varassa olemiseen liittyy usein kasautunutta huono-osaisuutta. Vauhkonen & Latvala (2023) ovat tutkineet Ohjaamoasiakkuuden vaikutusta opintojen suorittamiseen ja työllistymiseen. He tutkivat kolmen vuoden ajan nuoria, jotka olivat Ohjaamon asiakkaina ja nuoria, jotka olivat tavanomaisissa TE-palveluissa. Kolmen vuoden seuranta-aikana Ohjaamon asiakkaina olleet olivat todennäköisemmin työhön sijoitettuna tai opiskelijoina kuin verrokit. Seuranta-ajan lopulla erot opiskelun todennäköisyydessä olivat kuitenkin kaventuneet. TE-palveluissa olevien nuorten todettiin jäävän helpommin toimeentulotuen varaan, minkä pääteltiin liittyvän Ohjaamojen tarjoamaan moniammatilliseen tukeen. Ohjaamojen etuna nähdään se, ettei toiminta ole asiakasta leimaavaa ja se toimii matalan kynnyksen periaatteella. (Vauhkonen & Latvala 2023, 268–269, 277, 280.)

Rahapuhe osana talousosaamista

Palveluiden lisäksi nuorten taloudellista pärjäämistä voidaan tukea vahvistamalla talousosaamista ja lisäämällä rahasta puhumista. Tätä tavoitetta edistää esimerkiksi RAPU – Rahapuhetta nuorille -hanke. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien nuorten aikuisten talousosaamista sekä osallisuutta yhteiskunnassa. Hankkeessa on pidetty työpajoja sekä Lahden opistolla että Lahden Ohjaamossa. Ohjaamossa pidetyissä työpajoissa kävi ilmi, että rahapuhe sekä nuorten että perheiden kesken on vähäistä. Osa nuorista kertoi käyneensä jonkin verran keskusteluja läheisten ystävien tai perheenjäsenten kanssa, mutta aihe koettiin edelleen jossain määrin tabuksi. Osallistujat olivat erilaisista taustoista: osa kävi töissä, osa opiskeli ja osa eli jonkun muun tuen turvin. Kuukausittaiset tulot olivat monella pienet ja nuoret olivat joutuneet karsimaan hankinnoista tai säästämään pitkään tiettyä hankintaa varten. Nuorten antamista palautteista kävi erityisesti ilmi säästämiseen, budjetointiin ja velan ottamiseen liittyvien aiheiden tärkeys. Monelle nuorelle tuli yllätyksenä, kuinka korkeita lainojen korot voivat olla ja kuinka kalliiksi laina voi todellisuudessa käydä. Lisäksi useampi nuori totesi, kuinka hyvältä tuntui puhua raha-asioista ääneen ja saada vertaistukea omille kokemuksille. Kuten alussa todettiin, köyhyys voi saada aikaan erillisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksia, joita näissä työpajoissa onnistuttiin hälventämään. Avoimempi rahapuhe ja talousosaamisen vahvistaminen voivat auttaa nuoria tunnistamaan talouteen liittyviä riskejä sekä vähentää raha-asioihin liittyvää häpeää.

Lähteet

Isola, A-M. n.d. Nuorten arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -hanke. Turun yliopisto. Viitattu 17.9.2026. Saatavissa https://sites.utu.fi/nuortenkoyhyyskokemuksia/

Nätkin, R. & Sahlgren, L. 2023. ”Velka on rumaa sanoi momma” – Ylisukupolvinen talouskasvatus perheissä. Kasvatus & Aika. Vol. 17 (2). Viitattu 17.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.33350/ka.120078

Valtioneuvosto. 2024. Tutkimus: Nuorten yksinasuminen ja velkaantuminen kasvavia riskejä – Erityisryhmien asema herättää huolta. Tiedote 567/2024. Viitattu 17.9.2026. Saatavissa https://valtioneuvosto.fi/-/tutkimus-nuorten-yksinasuminen-ja-velkaantuminen-kasvavia-riskeja-erityisryhmien-asema-herattaa-huolta

Vauhkonen, T. & Latvala, A. 2023. Ohjaamon jälkeen – tutkimus Ohjaamonasiakkaina olleiden nuorten siirtymistä ja toimeentulotuen saannista. Työelämän tutkimus. Vol. 21 (2) Viitattu 17.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.37455/tt.120385