Korsibiomassan tarjontaa löytyy Päijät-Hämeestä

Vihreän kasvun biokylä -hankkeessa pyrittiin luomaan pohja olkea pääraaka-aineenaan käyttävän biojalostamon perustamiseksi. LAB-ammattikorkeakoulun toteuttaman laajan kyselyn kautta saatiin tietoa korsibiomassan saatavuudesta Heinolan lähialueilta. Kysely osoitti korsibiomassan myynnin kiinnostavan alueen maatalousyrittäjiä ja tarjontapotentiaali on jopa 100 000 tonnia vuodessa. Se voisi tuoda lisäansioita maatalouselinkeinolle ja luoda kokonaan uutta liiketoimintaa, mutta yrittäjien keskuudessa heräsi myös kysymyksiä toimintaan liittyvistä haasteista.

Kirjoittaja: Eliisa Punttila

Vihreän kasvun biokylä -hanke toteutettiin Heinolan kaupungin, LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston yhteistyönä Maaseuturahaston tukemana vuosina 2019–2021. LAB-ammattikorkeakoulun toimesta hankkeessa koottiin potentiaalinen toimitusverkko oljelle, selvitettiin maatalousyrittäjien reunaehtoja toimintaan mukaan lähtemiselle sekä tunnistettiin olkibiomassan saatavuuteen ja toimitusvarmuuteen vaikuttavia riskitekijöitä.

Keskeisimpänä toimenpiteenä hankkeessa toteutettiin laajamittainen kysely, jonka tavoitteena oli selvittää maatalousyrittäjien kiinnostusta oljen myyntiä kohtaan sekä mahdollisia myynnin reunaehtoja. Tässä artikkelissa kuvataan kyselyn keskeiset tulokset. Niitä on laajemmin, hankkeen muiden tulosten ohella esitetty Vihreän kasvun biokylä-hankkeen loppuraportissa (ks. Punttila ym. 2021).

Yli 100 000 tonnia korsibiomassaa

Hankkeen aikana tavoitettiin verkkokyselyn ja puhelinhaastatteluiden avulla 1229 maatalousyrittäjää, joista 713 (58 %) oli kiinnostunut oljen toimitusverkkoon liittymisestä. Eniten kiinnostuneita oli Kouvolassa, Orimattilassa, Iitissä, Mäntsälässä, Lahdessa ja Hollolassa.

Kyselyn tärkein kysymys oli, miten suurelta pinta-alalta vastaajat olisivat kiinnostuneita myymään olkea vuosittain, mikäli alueelle perustettaisiin sitä raaka-aineenaan käyttävä biojalostamo. Hankkeen aikana potentiaalista myyntialaa oljelle ilmeni hankkeen aikana yhteensä 27 500 hehtaarilta, jolta oljen tuotanto on arviolta 68 800 t/v. Lisäksi 7 700 hehtaarin kokonaisala muodostui muiden korsibiomassojen, kuten heinän, mahdollisesta tarjonnasta, lisäten vuosittaista tarjontapotentiaalia 33 400 tonnilla. Tarjontapotentiaali oli siis yhteensä 102 000 tonnia korsibiomassaa vuodessa. Oljen ja muun korsibiomassan paikkakuntaiset kokonaismyyntialat on esitetty Kuvassa 1.

Kuva 1. Vihreän kasvun biokylä -hankkeessa tavoitettu oljen ja muun korsibiomassan paikkakuntakohtainen tarjontapotentiaali. Kuvassa paikkakunnat, joilta vähintään 10 yrittäjää oli kiinnostunut toimitusverkkoon liittymisestä.

Samalla selvitettiin myös toimitusmalleja, joita maatalousyrittäjät suosisivat. Noin 43 % korsibiomassan mahdollisista myyjistä haluaisi jalostamon järjestämän urakoitsijan paalaamaan oljet. Lähes yhtä suuri joukko haluaisi itse vastata paalauksesta, jolloin vain mahdollinen kuljetus jäisi jalostamon järjestettäväksi. Lopuille kumpikin toimitusmalli olisi sopiva. Paalausmahdollisuus oli valmiina 289 tilalla. Kyselyn yhteydessä löytyi myös 172 paalausurakoinnista ja 36 kuljetusurakoinnista kiinnostunutta yrittäjää.

Korsibiomassan tarjonnan reunaehdot

Merkittävin kyselyn yhteydessä ilmennyt huolenaihe liittyi sääriskeihin ja sen vaikutuksiin toimitusketjun sujuvuudessa. Moni pohtikin, miten sopimusehdot määritellään maatalousyrittäjän riskit huomioiden. Kuivia kelejä ei välttämättä joka syksy ole, millä on vaikutusta oljen määrään ja laatuun sekä peltojen kantavuuteen. Vastuukysymykset tulisi sopimuksessa määritellä huolella. Myös hinta on ratkaiseva tekijä: sen tulisi kattaa kaikki kustannukset oljen lannoitus- ja maanparannusarvo mukaan lukien, mutta tehdä toiminnasta myös houkuttelevaa.

Kolmanneksi yleisin huolenaihe liittyi oljen poiston vaikutukseen maan laatuun. Kyselyyn vastanneista tiloista valtaosalla olki murskattiin nykyisin peltoon ja noin kolmasosalla olki meni oman tai muun tilan käyttöön pääasiassa kuivike- tai katemateriaaliksi. Oljen myynnistä kiinnostuneilla tiloilla myyntiala oli keskimäärin 48 % viljelysalasta, mikä käytännössä tarkoittaisi oljen keruuta lohkolta joka toinen vuosi. Vihreän kasvun biokylä -hankkeessa tehdyssä selvityksessä kuitenkin todettiin, ettei oljen poiston vaikutus maan kasvukuntoon tai satotasoihin ole yksiselitteinen, vaan hyväksyttävän keruutiheyden määrittämiseksi tarvittaisiin lisää mittaustietoa (Kasurinen ym. 2021).

Kootun toimitusverkon valmius

Hankkeen aikana koottu tarjontapotentiaali riittäisi noin 100 000 tonnia korsibiomassaa vuosittain käyttävän jalostamon tarpeisiin. Jalostamon tulisi kuitenkin tällöin olla valmis hyödyntämään myös muuta korsibiomassaa kuin olkea, jota kokonaismäärästä oli 70 %. Toisaalta hankkeen aikana saatiin tavoitettua vain joka kymmenes alueen tiloista, ja niiden viljelysala kattaa noin viidesosan kokonaisalasta. Tarjontapotentiaaliin saatiin luettua noin kuudesosa alueen vuosittaisesta olkibiomassan tuotannosta. Olkibiomassaa on siten saatavilla enemmänkin kuin mitä hankkeen aikana tavoitettiin.

Korsibiomassan paalaus on aikataulultaan vaativin ja eniten hetkellistä kapasiteettia vaativa vaihe. Käytännössä se tapahtuisi osittain viljelijöiden ja osittain urakoitsijoiden toimesta. Jo nyt käytössä olevalla paalauskalustolla arvioitiin kyettävän paalaamaan noin neljäsosa tarvittavasta korsibiomassasta. Lisäksi tarvittaisiin arviolta 100–150 urakoitsijaa. Kiinnostusta tähän kyselyn mukaan löytyisi, mutta se edellyttäisi koneinvestointien tekemistä.

Toimitusverkon haasteeksi muodostuu myös 100 000 tonnin vuosittaisen korsibiomassamäärän varastointi ja kuljetus. Suomen olosuhteissa säävaihtelut vaikuttavat olennaisesti oljen saatavuuteen ja laatuun. Hankkeessa tunnistettiin erilaisia keinoja sujuvan logistiikkaketjun järjestämiseksi ja saatavuuden varmistamiseksi. Toimituksissa kannattaisi pyrkiä varastojen hajauttamiseen ja toimitusten porrastamiseen. Korsibiomassojen hallinnoinnissa korostuvat myös tiedonkulku eri osapuolten välillä sekä alueellinen koordinointi.

Korsibiomassan tarjontapotentiaalia siis löytyy ja toimitusketjustakin on mahdollista saada Suomen olosuhteissa toimiva. Toimitusverkon perustamiseen ja toiminnan kannattavuuteen vaikuttavat kuitenkin olennaisesti prosessin edellytykset korsibiomassan laadulle sekä lopputuotteen arvo, joihin hankkeessa ei voitu ottaa kantaa.

Lähteet

Kasurinen, H., Uusitalo, V. & Leppäkoski, L. 2021. Oljen pellolta poistamisen ympäristöllisen kestävyyden näkökulmia. LUT Scientific and Expertise Publications. Raportit ja selvitykset – Reports 108. [Viitattu 9.12.2021]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-669-6

Punttila, E., Luste, S., Tuominen, K., & Suomi, H. 2021. Oljen toimitusverkon perustamisen reunaehdot. Case: Heinolan biojalostamo. Lahti: LAB-ammattikorkeakoulu. LAB-ammattikorkeakoulun julkaisusarja, osa 34. [Viitattu 9.12.2021]. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-389-2