Ilmastotavoitteiden toteuttamisen haasteet

Ilmastotavoitteiden toteuttaminen edellyttää kunnianhimoa, mutta myös realistista käsitystä teknologian, markkinoiden ja sääntelyn mahdollisuuksista. Energiamurros tarvitsee yritysten investointeja, ennakoitavaa toimintaympäristöä ja ratkaisuja, jotka vähentävät päästöjä aidosti myös globaalilla tasolla. RELE- ja AURI2027-hankkeet kytkeytyvät tähän keskusteluun tarkastelemalla, miten energiasiirtymän tavoitteita voidaan viedä käytäntöön alueellisesti, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisilla tavoilla.

Kirjoittaja: Mika Keski-Luopa

Ilmastotavoitteiden ja käytännön toteutuksen välinen jännite

St1:n pääomistaja Mika Anttosen mukaan nykyiset ilmastotavoitteet eivät ole toteuttamiskelpoisia käytännön tasolla. Hän on kritisoinut asiantuntijoita ja poliittisia päättäjiä siitä, että julkisuudessa annetaan kuva hiilineutraaliin maailmaan siirtymisen olevan jo toteutusvaiheessa ja riippuvan lähinnä päätöksenteosta (Mäntylä 2026). EU:n ja kansalliset ilmastotavoitteet perustuvat ajatukseen, että päästövähennyksiä voidaan vauhdittaa sääntelyllä ja muilla ohjauskeinoilla.

Käytännön toteutus riippuu kuitenkin yritysten innovaatioista, teknologioiden kypsyydestä ja siitä, syntyykö markkinoille riittävästi kannattavia ratkaisuja. Tämä synnyttää jännitteen poliittisten tavoitteiden ja markkinaehtoisen toteutettavuuden välille. Jos tavoitteet, sääntely ja teknologinen kehitys eivät etene samassa aikataulussa, energiasiirtymän eteneminen voi hidastua merkittävästi.

Ennakoitava toimintaympäristö on investointien edellytys

Kasvuriihi-hankkeen loppuraportin mukaan Suomen kasvua voidaan vahvistaa energiamarkkinoiden, puhtaan siirtymän, osaamisen, TKI-toiminnan ja investointien houkuttelun avulla (Murto ym. 2025). Yritykset tarvitsevat kuitenkin ennen kaikkea ennakoitavan toimintaympäristön, koska energia-alan investoinnit ovat usein suuria, pitkäkestoisia ja riskialttiita. Sääntelyn johdonmukaisuus vaikuttaa suoraan siihen, uskaltavatko yritykset sitoa pääomia uusiin teknologioihin ja tuotantolaitoksiin.

St1:n biodiesellaitos kuvaa tätä ongelmaa, sillä yhtiö oli jo tehnyt 400 miljoonan euron investoinnin ennen kuin Suomessa päätettiin vähentää fossiilisten polttoaineiden sekoitusvelvoitteita (Mäntylä 2026). Tällaiset muutokset voivat heikentää luottamusta siihen, että investointien toimintaympäristö säilyy riittävän vakaana. Kun investointien kannattavuus riippuu poliittisista päätöksistä, yritykset joutuvat arvioimaan entistä tarkemmin, missä uusia ratkaisuja kannattaa kehittää.

Energiamurros tarvitsee investointeja, mutta teknologia ei vielä riitä

Professori Markku Kulmalan mukaan ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää yrityksiltä huomattavia investointeja energiamurrokseen (Toivonen 2026). Esimerkiksi St1 on investoinut satoja miljoonia euroja uusiin skaalautuviin energiaratkaisuihin, mutta investoinnit eivät ole vielä johtaneet kannattavaan ja laajasti skaalautuvaan liiketoimintaan (Mäntylä 2026). Tämä osoittaa, että teknologinen kehitys ja liiketoiminnallinen kannattavuus eivät aina etene yhtä nopeasti kuin poliittiset tavoitteet edellyttäisivät.

Professori Markku Wileniuksen mukaan mikään muu globaali haaste ei tarjoa yhtä suurta liiketoimintapotentiaalia kuin ilmastonmuutoksen torjunta (Toivonen 2026). Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan hiilineutraalisuuteen tarvittavista innovaatioista puuttuu edelleen puolet (Mäntylä 2026). Wilenius korostaakin, ettei nykyteknologian avulla ole mahdollista irtautua fossiilisista polttoaineista siinä aikataulussa, jota ilmastotieteen arviot edellyttävät (Toivonen 2026).

Tämä tarkoittaa, että osa ilmastopolitiikan aikatauluista perustuu ratkaisuihin, joita ei vielä ole käytettävissä riittävässä mittakaavassa. Anttosen mukaan realististen teknisten ratkaisujen ja toteuttamiskelpoisten aikataulujen määrittelyssä tulisi kuunnella nykyistä enemmän luonnontieteilijöitä ja insinöörejä (Mäntylä 2026). Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta ongelmallisinta olisi, jos poliittiset päätökset osoittautuisivat käytännössä mahdottomiksi toteuttaa ja niistä jouduttaisiin myöhemmin perääntymään.

Ilmastopolitiikka vaatii globaalia tarkastelua

Anttosen mukaan yli 80 prosenttia globaalista primäärienergiantuotannosta tulee edelleen fossiilisista polttoaineista (Mäntylä 2026). Anttosen ja Kulmalan mukaan ilmastonmuutoksen hallinnan ainoa oikea näkökulma on globaali näkökulma (Mäntylä 2026, Toivonen 2026). Vaikka ilmastotutkimus ja kansainväliset sopimukset ovat lisänneet tietoisuutta ongelmasta, ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet jatkavat nousuaan ja todellisten muutosten aloittamiselle on vain vähän aikaa (Toivonen 2026).

Globaali näkökulma on tärkeä myös siksi, että tuotannon alueellinen vähentäminen ei välttämättä pienennä kokonaispäästöjä. Jos esimerkiksi sellun tuotantoa vähennetään Suomessa, globaali asiakas ei välttämättä tilaa sellua vähemmän, vaan tuotanto ja työpaikat voivat siirtyä muualle. Anttosen mukaan alueelliset päästöleikkaukset voivat johtaa tilanteeseen, jossa globaalit hiilidioksidipäästöt jopa kasvavat (Mäntylä 2026).

Siksi tuotantoa tulisi tarkastella sen perusteella, missä tarvittavat tuotteet voidaan valmistaa mahdollisimman puhtaasti. Jos paras tuotantopaikka olisi Euroopassa, sääntelyä ja päästökauppaa tulisi kehittää niin, ettei teollisuus siirtyisi maihin, joissa vastaavaa sääntelyä ei ole. Paikallisten tuotteiden, kuten energiapuun, osalta tiukemmat normit voivat olla perusteltuja, jos ne ohjaavat päästövähennyksiin kokonaisvaikutusten kannalta järkevällä tavalla.

Kunnianhimo tarvitsee realistisen toteutuspolun

Anttonen pitää kunnianhimoisia ilmastotavoitteita tärkeinä, mutta hänen mukaansa kunnianhimoa ei ole vain todeta jonkin alueen olevan hiilineutraali vuonna 2035 (Mäntylä 2026). Ilmastonmuutoksen torjunnassa tarvitaan globaalia tarkastelua, jossa huomioidaan päästöjen todellinen kehitys, tuotannon siirtymät ja teknologioiden kypsyys. Paikalliset tavoitteet voivat olla hyödyllisiä, mutta niiden vaikutuksia on arvioitava suhteessa koko tuotanto- ja energiajärjestelmään.

Anttosen mukaan tarvittavat ratkaisut voidaan lopulta löytää, mutta niiden kehittäminen edellyttää realistista käsitystä ongelman laajuudesta (Mäntylä 2026). Epärealistiset tavoitteet voivat johtaa urautuneeseen ajatteluun, jossa käyttökelpoisia ratkaisuja suljetaan pois liian aikaisin. Liian kireät aikataulut voivat puolestaan johtaa keskeneräisiin ja kalliisiin ratkaisuihin sekä poukkoilevaan sääntelyyn, mikä voi karkottaa investointeja ja siirtää päästöjä muualle.

Miten RELE- ja AURI2027-hankkeet liittyvät tähän keskusteluun?

RELE- ja AURI2027-hankkeet liittyvät tähän keskusteluun erityisesti siksi, että ne tarkastelevat energiamurrosta käytännön toteutuksen, alueellisen vaikuttavuuden ja toimijoiden yhteistyön näkökulmista. Artikkelissa esiin nouseva jännite poliittisten tavoitteiden, teknologisen kehityksen ja investointien toteuttamiskelpoisuuden välillä näkyy myös alueellisessa kehittämistyössä, jossa kunnat, yritykset ja tutkimusorganisaatiot etsivät konkreettisia ratkaisuja energiajärjestelmän uudistamiseen. Hankkeet voivat tuottaa tietoa siitä, millaiset ratkaisut ovat teknisesti, taloudellisesti ja organisatorisesti mahdollisia paikallisissa toimintaympäristöissä.

AURI2027-hankkeen (LAB 2025) näkökulmasta artikkelin teemat liittyvät erityisesti siihen, miten uusiutuvan energian ratkaisuja, energiatehokkuutta ja alueellisia energiajärjestelmiä voidaan edistää realistisesti kuntien ja muiden toimijoiden arjessa. RELE-hankkeen (LAB 2024) kannalta keskeistä on puolestaan ymmärtää, miten energiamurroksen resilienssiä, toimitusvarmuutta ja paikallista varautumista voidaan vahvistaa tilanteessa, jossa sääntely, teknologia ja markkinat muuttuvat nopeasti. Yhdessä hankkeet auttavat viemään keskustelua yleisistä ilmastotavoitteista kohti käytännön ratkaisuja, joissa kunnianhimo yhdistyy toteuttamiskelpoisiin aikatauluihin, investointien ennakoitavuuteen ja alueellisesti vaikuttaviin toimenpiteisiin.

Lähteet

LAB. 2024. RELE – Ratkaisuja alueelliseen kestävyyteen ja energiatehokkuuteen. Viitattu 10.6.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/rele-ratkaisuja-alueelliseen-kestavyyteen-ja-energiatehokkuuteen

LAB. 2025. AURI2027 – Uudet EPBD-direktiivin mukaiset aurinkoenergia- ja energian joustoratkaisut julkisiin kiinteistöihin. Viitattu 10.6.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/auri2027-uudet-epbd-direktiivin-mukaiset-aurinkoenergia-ja-energian-joustoratkaisut

Murto, R. Sinko, P. Tamminen, S. 2025. Kasvuriihi-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:25. Viitattu 9.6.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-710-2

Mäntylä, J-P. 2026. St1:n Mika Anttonen: Ilmastotavoitteet ovat mahdottomia, mutta ”tästä ongelmasta ei oikeastaan kukaan uskalla puhua”. Yle 8.6.2026. Viitattu 17.6.2026. Saatavissa https://yle.fi/a/74-20230163

Toivonen, M. 2026. St1:n öljypohatta haukkui ilmastotoimet – tutkijat myöntävät, että alkaa olla kiire. Yle 9.6.2026. Viitattu 17.6.2026. Saatavissa https://yle.fi/a/74-20230481

Kirjoittaja

Mika Keski-Luopa toimii LABissa TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä RELE-Ratkaisuja alueelliseen kestävyyteen ja energiatehokkuuteen sekä AURI2027-hankkeissa. Lisäksi kirjoittaja toimii LABin ja Heinolan kaupungin välisen InnoHub-yhteistyön koordinaattorina.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/aurinko-aurinkoenergia-4824604/ (Pixabay License)