Jokaisella on varmasti erilaisia muistoja ja kokemuksia luonnosta. Saataisiinko luontoon liittyvien muistojen ja kokemusten avulla luotua yhteyttä eri sukupolvien välille? Tässä ar-tikkelissa pohditaan eritoten ikääntyneiden lapsuuden ja nuoruuden ajan luontokokemuksia ja niiden jakamista nuoremmille sukupolville.

Kirjoittajat: Josef Ben-Baruch, Lotta Nikander & Sanna Leppänen

Luonnossa liikkuminen on suurimmalle osalle ikääntyneistä itsestäänselvyys. Suhde luontoon oli läheinen, ja erilaisia luonnossa tapahtuvia aktiviteetteja oli laidasta laitaan. Etenkin heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan luonnossa liikuttiin paljon, jolloin syntyi useita luontokokemuksia. Luontokokemukset muodostuvat luonnossa ollessa ihmisen sisäisen ja ulkoisen ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa, jossa aistit ovat tärkeässä roolissa (Taka-aho 2005). Valitettavasti luonnossa liikkuminen on vähentynyt viime vuosikymmeninä huomattavasti (Hasanen & Vähäsarja 2019). Tämä on huolestuttavaa ja olisikin hyvä miettiä, miten luonnossa liikkumista saataisiin lisättyä. Pandemia-aikana ulkoilu ja luonnossa oleilu on lisääntynyt, mutta pysyykö tämä innostus vai laskeeko luonnossa liikkumisen into taas tulevaisuudessa?

Ikääntyneiden luontosuhde on tiivis

Ikääntyneillä ei lapsuudessaan ja nuoruudessaan ollut käytössään nykyteknologiaa. Yhtenä tärkeänä aktiviteettina oli viettää aikaa ulkona, jolloin suhde luontoon kehittyi usein tiiviiksi. Luonnossa voi viettää aikaa muutenkin kuin leikkien, esimerkiksi retkeilyn tai marjastuksen parissa. Artikkelia varten haastattelemamme, vuonna 1948 syntyneen Soilen (Ben-Baruch 2021) oli helppo lähteä muistelemaan lapsuutensa luontokokemuksia kouluteeman kautta. Hän muistelee lapsuudessaan luonnon olleen erottamaton osa kouluaikaista elämää. Soile kertoi, että he syksyllä keräsivät luokan voimin koulun keittiöön marjoja metsästä, jotta saisivat sitten koulussa nauttia vahvistavaa marjapuuroa läpi talven. Koulumatkat heillä taittui joko kävellen, hiihtäen tai pyöräillen. Saattoipa keväällä ja syksyllä päästä soutuveneen kyydissäkin oppikirjojen ääreen. Luonnontiedon tunneilla oppilaat saivat kotitehtäväk-seen kerätä 40 eri kasvia, prässätä ja kuivattaa ne kirjan välissä sekä sen jälkeen liimata ja nimetä ne vihkoon, niin suomeksi kuin latinaksikin. Luonnossa liikkumista he opettelivat suunnistuksen muodossa urheilun tunnilla. Soile muisteli myös koulun luokkaretkeä Hepokönkään vesiputouksille, jonka aikana päästiin tutustumaan luokan poikiin hiukan paremmin.

Eväsretki luontoon tai luonnosta marjojen kerääminen syntymäpäiväkakkua varten voisi houkutella myös nuoria lähtemään ulos. Ikääntyneillä on varmasti monia muistoja myös edellä mainittuihin asioihin liittyen. Monella ikääntyneellä on erilaisiin ulkoleikkeihin liittyviä luontokokemuksia, mutta kokemuksia löytyy lisäksi myös mm. käpylehmien ja kaarnaveneiden tekoon, majan rakentamiseen, sienestykseen, marjastukseen, luontoretkeilyyn, puunkaatoon ja joulukuusen hakuun liittyen. Suomalaiset ovat mökkikansaa, joten ikääntyneillä on varmasti luontokokemuksia myös mökkeilyn parista. Luontomuistot voivat liittyä myös aisteihin eikä varsinaiseen tekemiseen. Esimerkiksi pakkasen narina, keväinen puron solina ja lintujen laulu tai kesäniityn tuoksu voivat muistua mieleen luontokokemuksina. Ikääntyneet voisivat jakaa kokemuksiaan myös lapsuusajan erilaisista ulkoleikeistä luonnossa.

Soilelle vapaa-ajan vietosta vahvimmat muistot nousivat järvellä soutelusta yömyöhällä ystävien kanssa. Aamuyöllä ennen kotiin lähtöä he kävivät tarkastamassa katiskat viedäkseen vanhemmilleen tuliaisia, jotta pääsisivät taas seuraavallakin kerralla soutelemaan. Muistelipa hän kerran heidän joutuneen pelottavaan myrskyyn veneillessään, todeten vain tapahtuneesta että ”sattuihan noita”. Uima- ja onkiretkiä polkupyörillä hän myös muisteli kaiholla. Pitkät ja kiireettömät kesäpäivät tuli vietettyä ystävien kanssa järven rannalla. Äiti oli pakannut evääksi ruisleipää, voita ja makkaraa. Voin ja maidon hän muistelee saaneensa oman lehmän maidosta. Kissoja ja koiria sekä lampaita ja pässi löytyi myös lapsuuden pihapiiristä. Saattoipa heiltä joskus lehmät karata laitumelta ja pässin härnäämisestä tulla mustelmia. Vaikka luonto itsessään tarjosi Soilelle ja hänen ystävilleen runsaasti tekemistä, muistelee hän kuitenkin kirjojen lukemisen luonnon keskellä olleen hänen lempiharrastuksensa. Talvella hänen lempiharrastuksiansa olivat hiihtäminen metsäsuksilla ja mäenlasku koulukavereiden seurassa.

Luontokokemusten jakaminen on tärkeää

Kokemusten jakaminen on keino edistää sosiaalista osallisuutta ja luoda yhteyksiä sukupolvien välille. Nykyisinkin lasten kokemukset luonnosta ovat hyvin myönteisiä ja heidän mielestään luontoliikuntapäiviä saisi olla enemmän koulussa (Hasanen & Vähäsarja 2019). Voisiko esimerkiksi lasten luontoliikuntapäiviä yhdistää ikääntyneiden ulkoilun kanssa? Luontokokemusten jakamista varten voisi ikääntyneen kanssa mennä esimerkiksi eväsretkelle. Luonnossa oleminen virkistää muistia, jolloin kokemuksista kertominen helpottuu (Korhonen & Liski-Markkanen 2013). Mikäli ikääntynyt ei syystä tai toisesta pääse tai pysty matkustamaan luonnon keskelle, niin luonnon voi tuoda hänen luokseen. Aiheeseen voi tutustua paremmin tähän artikkeliin liittyvän artikkelisarjan muiden osien kautta (esim. Laine ym. 2021).

On tärkeää, että ikääntyneet jakaisivat omia lapsuuden ja nuoruuden luontomuistoja etenkin tuoreimmille sukupolville. Kokemusten jakaminen voisi kannustaa lapsia ja nuoria viet-tämään enemmän aikaa luonnossa sekä auttaa heitä keksimään erilaista ajanvietettä luonnon parissa. Luontokokemusten muistelu ja niistä keskustelu on luonteva tapa olla yhdessä. Ikääntyneet ja eri sukupolvet voisivat keskustella myös siitä, millä tavoin luonto, ja ihmisten luontosuhde, on muuttunut vuosikymmenien aikana. Varmasti jokaisella on jotain kerrottavaa tai kysyttävää luontokokemuksiin liittyen. Kumpikin osapuoli, ikääntyneet ja nuorempi sukupolvi, voivat oppia toisiltaan: Soilekin on vanhemmalla iällä jakanut kokemuksiaan ja opettanut lapsenlapsilleen onkimista, marjastamista ja juuresten istuttamista.

Tämä artikkeli päättää artikkelikokoelman luonnon hyvinvointi -teemalla. Artikkelit liittyvät Luonnon lumoa kaikille eli Lulu-hankkeeseen, joka on Euroopan maaseuturahaston kehittämisrahaston hanke (2020–2021). Hankkeen tarkoituksena on kehittää esteettömiä luonto- ja lähimatkailukohteita monipuolisesti eri ikä- ja kohderyhmät huomioiden sekä lisätä tietoa esteettömyydestä.

Lähteet

Ben-Baruch, S. 2021. Henkilöhaastattelu 15.11.2021.

Hasanen, E. & Vähäsarja, K. 2019. Luonto lisää liikettä – Mikä innostaa kouluikäistä. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Vantaa: Metsähallitus. Sarja A 228. [Viitattu 14.11.2021]. Saatavissa: https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2379%20

Korhonen, A. & Liski-Markkanen, S. 2013. Metsä ikäihmisten hyvinvoinnin lähteenä: Metsä on turvallinen, rauhoittava, voimaannuttava elementti. Nurmijärvi: Työtehoseura. TTS:n julkaisuja 418.  [Viitattu 15.11.2021]. Saatavissa: https://www.tts.fi/files/317/tj418.pdf

Laine, M., Räikkönen, J. & Leppänen, S. 2021. Luonto hyvinvoinnin menetelmänä. LAB Pro. [Viitattu 18.11.2021]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/luonto-hyvinvoinnin-menetelmana/

Taka-aho, M. 2005. Luontokokemus ja henkinen hyvinvointi. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos. Jyväskylä. [Viitattu 18.11.2021]. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/12296/1/URN_NBN_fi_jyu-2005468.pdf

Kirjoittajat

Josef Ben-Baruch ja Lotta Nikander ovat LAB-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoita.

Sanna Leppänen on LAB-ammattikorkeakoulun sosiaalialan lehtori.

Artikkelikuva: Luontokokemuksia voi syntyä myös lemmikkien parissa. (Kuva: Lotta Nikander)

Viittausohje

Ben-Baruch, J., Nikander, L. & Leppänen, S. 2021. Ikääntyneiden luontokokemukset yhdistävät sukupolvia. LAB Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/ikaantyneiden-luontokokemukset-yhdistavat-sukupolvia/