Hyvä kohtaaminen liikkumisen puheeksiotossa – kokemusasiantuntijan näkökulma

Liikkumisen puheeksiotto tarjoaa mahdollisuuden tukea asiakkaiden hyvinvointia monenlaisissa tilanteissa. Onnistuminen edellyttää sensitiivistä työotetta sekä kykyä tunnistaa asiakkaan yksilöllinen tilanne että tukea häntä luottamusta vahvistavalla tavalla. Tässä artikkelissa tuodaan esiin kokemusasiantuntijan näkökulmaa, joka konkretisoi liikkumisen puheeksioton vaikutuksia asiakkaan kokemukseen.

Kirjoittajat: Sami Kardell & Taru Simpura

Asiakaslähtöisyyttä kokemustiedon avulla

Kokemusasiantuntijoiden tieto syventää ymmärrystä siitä, miten liikkumisesta voidaan keskustella asiakkaan voimavarat ja elämäntilanne huomioiden. Kokemustieto tuo ammatillisen tiedon rinnalle kokemuspohjaisen näkökulman, joka voi auttaa ammattilaista ymmärtämään palveluiden käyttöä, haastavia elämäntilanteita ja toipumisprosesseja sekä vahvistaa asiakkaan valmiuksia tehdä omaa hyvinvointiaan tukevia valintoja (ks. esim. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024; Kröneck & Heininen-Reimi 2026). Tällainen tieto auttaa suuntaamaan keskustelua tavalla, joka vahvistaa asiakkaan osallisuutta ja tukee hänen mahdollisuuksiaan vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa.

“Pitäisi liikkua enemmän” – kuormittavan puheeksioton kokemus

Kuuden vuoden työskentely kokemusasiantuntijana on antanut valmiuksia tarkastella erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastilanteita, ja kokemukset asiakkaana ovat tehneet näkyväksi, miten eri tavoin liikkumisen puheeksiotto voi toteutua. Kun arkea määrittävät perinnöllinen sairaus ja siitä johtuvat somaattiset sekä psyykkiset haasteet, vaikuttaa se myös liikkumiseen, jolla on tärkeä rooli elämässä. Liikkumisesta keskusteleminen ei ole aina ongelmatonta, kun ottaa huomioon edellä mainitut haasteet.

Kun liikkumista varjostavat kipujen kanssa tasapainoilu, fyysiset rajoitteet ja muuttuva kehonkuva, voivat kohtaamiset olla ajoittain vaikeita sekä asiakkaalle että ammattilaiselle. Haastavia tilanteet ovat voineet olla erityisesti silloin, kun keskustelu on pyörinyt ajatuksen ”pitäisi liikkua enemmän” ympärillä. Asiakkaana tämä tuntuu painostavalta ja voi pahimmillaan etäännyttää fysioterapiasta ja muista tarvittavista palveluista.

Kun kohtaaminen tuntuu aidolta

Parhaimmillaan taas liikkumisen puheeksiotto on dialogista ja aidosti inhimillistä keskustelua. Näissä tilanteissa ammattilainen ja asiakas pystyvät rakentamaan yhteistä ymmärrystä liikkumisesta siten, että asiakkaan käsitys liikkumisen merkityksestä ottaa huomioon elämäntilanteen ja yksilölliset voimavarat realistisella ja empaattisella tavalla. Merkittävä näkökulman muutos tapahtuu silloin, kun keskustelua ei ole rajattu vain liikuntasuorituksiin.

Näissä hyvissä kohtaamisissa oppii ymmärtämään, että termi liikkuminen kattaa kaiken arjessa tapahtuvan liikkumisen, myös pienet ja arkiset liikkeet. Kun liikkumista tarkastellaan näin laajemmin, se näyttäytyy osana yksilöllistä hyvinvointia eikä velvollisuutena tai suorituksena. Myös se on tärkeää, että sanojen merkityksestä puhutaan avoimesti: puhutaanko liikkumisesta vai liikunnasta ja siitä mitä ne tarkoittavat asiakkaan elämässä. Lisäksi pitkäkestoinen asiakassuhde mahdollistaa luottamuksellisen vuorovaikutuksen, missä kohtaaminen tuntuu aidolta.

Liikkumisen puheeksiotto ennakko-oletusten kautta vs. yhteisenä oivaltamisena

Asiakkaan kengissä pystyy aistimaan, onko kohtaaminen aitoa. Vaikuttavimmat keskustelut liikkumisesta ovat syntyneet silloin, kun ammattilainen on kuunnellut avoimesti ja halunnut ymmärtää asiakkaan yksilöllisiä lähtökohtia. Sen sijaan keskustelut, joissa ammattilainen on ohjannut vuoropuhelua ennakkokäsitysten tai -oletusten pohjalta, ovat usein vain hankaloittaneet palvelun vastaanottamista ja vahvistaneet sisäisiä kielteisiä käsityksiä liikkumisesta. Esimerkkinä eräällä fysioterapiakäynnillä liikkumisen haasteet tulkittiin motivaatiokysymykseksi, vaikka taustalla oli asiakkaan kokemuksen mukaan voimakkaita kiputiloja. Tämä voi saada asiakkaan tuntemaan, ettei kipujen merkitystä huomata, ja tämä voi lisätä häpeää niin paljon, että käyntejä alkaa vältellä. Yksikin avoin kysymys, kuten esimerkiksi “Miltä liikkuminen tuntuu sinun kehossasi?”, voisi auttaa tulemaan kuulluksi omassa tilanteessa.

Silloin, kun ammattilainen esittää avoimia kysymyksiä ja asiakas kokee hänen todella haluavan ymmärtää asiakkaan kokemuksia liikkumisesta ja omasta kehosta, tuntuu kohtaaminen turvalliselta. Tällaiset kohtaamiset antavat mahdollisuuden rakentaa empaattisempaa ymmärrystä itseä ja omaa liikkumista kohtaan. Asiakas voi lähteä uusiin kohtaamisiin mukanaan moninaisia kielteisiä liikkumisen kokemuksia, jotka ovat vuosien varrella muuttuneet häpeäksi ja ahdistukseksi omaa kehoa kohtaan. Voi myös kokea paineita, joita liikuntasuorituksille usein asetetaan yhteisessä keskustelukulttuurissamme. Tämänkaltaiset paineet eivät luo tilaa muutokselle. Perinteinen ”valistaminen” on usein tehotonta pitkäaikaissairaan ja kipukroonikon kohdalla.

Hyväksyvässä keskustelussa voidaan tuoda esiin vaikeitakin kokemuksia tavalla, joka rakentaa turvallista ilmapiiriä. Tällainen ilmapiiri tukee asiakkaan autonomiaa ja kokemusta kuulluksi tulemisesta. Yhteinen oivaltaminen, jaettu päätöksenteko sekä epäonnistumisten normalisointi ovat keskeisiä tekijöitä turvallisen vuorovaikutussuhteen rakentumisessa. Myönteisten kokemusten myötä asiakas voi alkaa nähdä itsensä kokonaisena ihmisenä, ei ainoastaan terveytensä tai toimintakykynsä kautta.

Kokemustiedon merkitys liikkumisen puheeksiotossa

Kokemustieto tuo näkyviin sen, miltä liikkumisen puheeksiotto voi tuntua asiakkaan tasolla ja millaisia merkityksiä siihen voi liittyä. Tällaiset kertomukset auttavat ymmärtämään, miksi sensitiivinen vuorovaikutus ja aidon kohtaamisen taito ovat keskeisiä liikkumisen edistämisessä ja puheeksiotossa. Kokemusasiantuntijan näkökulma täydentää SOTELI‑YHTEISTÄ ymmärrystä rakentamassa liikunnasta ja hyvinvoinnista ‑hankkeessa tehtyjä havaintoja ja avaa niitä käytännön tasolla, tuoden esiin niitä vivahteita, joita ei aina tavoiteta ammattilaisen näkökulmasta käsin. (LAB-ammattikorkeakoulu 2025)

Lähteet

Kröneck, M., & Heininen‑Reimi, T. 2026. Jaetun tiedon malli: Siivittämö-hanke. LAB‑ammattikorkeakoulun julkaisusarja, osa 92. LAB‑ammattikorkeakoulu. Viitattu 30.3.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-517-9

LAB-ammattikorkeakoulu. 2025. Kuuntele: Kohtaamisen merkitys liikkumisen edistämisessä ja liikkumisen puheeksiotossa – ajatuksia kokemusasiantuntijan äänellä. Podcast. Julkaisussa SOTELI – YHTEISTÄ ymmärrystä rakentamassa liikunnasta ja hyvinvoinnista. Viitattu 15.4.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/soteli-yhteista-ymmarrysta-rakentamassa-liikunnasta-ja-hyvinvoinnista

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024. Kokemusosaaminen. Viitattu 30.3.2026. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/osallisuutta-edistava-hallintomalli-tukee-osallisuustyon-johtamista/kokemusosaaminen