Emotionaalinen tuki on tärkeää kielenoppijalle työharjoittelussa

Miten ulkomailta Suomeen tulleiden sairaanhoitajaopiskelijoiden kielitaidon kehittymistä voisi tukea? Elma 2.0 -hankkeen toteuttamissa haastatteluissa filippiiniläiset opiskelijat kertoivat, mikä heitä auttoi työharjoittelussa eniten.

Kirjoittaja: Tytti Lindeberg

Kuinka kauan kestää oppia uusi kieli niin hyvin, että sillä pärjäisi sairaanhoitajan opintoihin kuuluvassa työharjoittelussa uudessa maassa? Vastaus on moninainen, sillä kielen oppimiseen vaikuttaa paitsi yksilön persoona ja kognitiiviset ominaisuudet myös oma äidinkieli ja kulttuuri sekä elämäntilanne. Sairaanhoitajan työssä on kuitenkin niin monipuolisia ja vaativia vuorovaikutustilanteita kollegoiden, lääkäreiden, asiakkaiden ja näiden omaisten kanssa, että kielitaidon kehittyminen asiantuntijan työssä vaadittavalle tasolle vie vuosia. On selvää, että jos työharjoitteluun mennään siinä vaiheessa, kun kielitaito on vasta kehittymässä, sekä opiskelija että työharjoittelupaikka ovat ison haasteen edessä.

Haastattelin keväällä 2024 LAB-ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajien top up -koulutuksessa opiskelevia filippiiniläisiä sairaanhoitajia heidän työharjoittelukokemuksistaan. Opiskelijat olivat olleet Suomessa noin vuoden ja suorittaneet pätevöitymisopintoihinsa kuuluvista kolmesta työharjoittelusta kaksi. Suurimmalla osalla suomen kielen taito oli työharjoittelujen aikana vasta taitotasolla A1–A2, eli tasolla, jolla kielenoppija pärjää arkisissa ja tutuissa tilanteissa. Haastattelun tavoitteena oli selvittää, miten ulkomaalaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden työharjoittelukokemusta voitaisiin parantaa. Haastattelu oli osa Elma 2.0 – kohtaantojen rakentaminen monikulttuuristuvalla sosiaali- ja terveysalalla -hankkeessa tehtyä tiedonkeruuta (LAB 2024).

Enemmän suomea

Opiskelijat kertoivat, että heille vaikeinta on ollut samaan aikaan opetella suomen kieltä ja sairaanhoitajan suomalaista työtapaa ja -kulttuuria. Työharjoittelupaikoissa yleensä odotettiin parempaa suomen kielen taitoa kuin mitä heillä oli tässä vaiheessa opintoja mahdollista olla ja itsenäisempää työskentelyä kuin mihin he vasta kehittyvällä suomen kielen taidolla kykenivät. Kaikki työkaverit tai edes oma ohjaava hoitaja eivät välttämättä osanneet englantia, jota olisi voinut käyttää apukielenä, ja toiset hoitajat, lääkärit, asiakkaat ja omaiset saattoivat puhua suomea hyvin nopeasti, murteella tai ammattislangia käyttäen. Muutama opiskelija oli myös kokenut rasistista kohtelua työharjoittelupaikoissaan.

Opiskelijoilla itsellään oli paljon ratkaisuehdotuksia ja ideoita siihen, miten työharjoittelukokemusta voitaisiin kehittää paremmaksi. Suomen kielen opetusta pitäisi kuulua opintoihin paljon nykyistä enemmän, jotta opiskelijoilla olisi paremmat valmiudet mennä työharjoitteluun. Olisi hyvä, jos opintojen alussa voisi keskittyä vain suomen kielen opiskeluun – uuteen maahan muuttaessa pelkästään arkisen elämän järjestäminen vie niin paljon aikaa ja energiaa, että hoitotyön aineiden ja suomen kielen opiskelu yhtä aikaa kuormittaa liikaa. Opiskelijoiden mielestä työharjoittelun fokuksen tulisi olla kielen oppimisessa ja suomen kielen opetusta pitäisi olla työharjoittelun aikana enemmän. Tärkeää opiskelijoille on myös se, että he saavat olla saman ohjaajan kanssa mahdollisimman paljon ja että ohjaajalla on heille riittävästi aikaa.

Yksinkertainen keino tukea kielen oppimista

Kieltä opitaan parhaiten aidoissa ympäristöissä ja tilanteissa ja ammattikieltä parhaiten todellisissa työtilanteissa työpaikalla. Oppijan kielitaidon täytyy kuitenkin olla riittävän hyvä, jotta uusi, opittava aines tarttuu. Kun oppijan kielitaito on vasta alkeistasolla, täytyy työyhteisön sovittaa oma kielenkäyttönsä lähemmäksi oppijan tasoa. Tämä vaatii työyhteisöltä kielitietoisuutta ja monilta myös asennemuutosta. Perehdytykseen ja ohjaukseen liittyviä käytäntöjä ja materiaaleja pitäisi myös selkeyttää.

Muutokset opintojen sisällöissä ja työyhteisöjen ajattelu- ja toimintatavoissa ovat hitaita ja vaativat resursseja, joita nopeisiin työelämään siirtymisiin panostavassa yhteiskunnassa ei yleensä ole antaa. Miten työharjoittelukokemusta voitaisiin parantaa jo nyt ilman suuria toimenpiteitä tai muutoksia? Haastatteluissa nousi esiin toistuvasti emotionaalisen tuen merkitys opiskelijoille. Työharjoitteluohjaajan, opettajan, työkavereiden ja asiakkaiden emotionaalinen tuki motivoi ja osoitti luottamusta opiskelijoiden kykyyn oppia. Emotionaalisella tuella opiskelijat tarkoittivat sanallista rohkaisua (”Sinä osaat kyllä!”), positiivista palautetta kielitaidon kehittymisestä, kiinnostuksen osoittamista esimerkiksi kysymällä opiskelijan perheestä ja tulevaisuudensuunnitelmista, kärsivällisyyttä ja sopivaa vaatimustasoa kielen osalta sekä lohdutusta (”Kielen oppiminen vie aikaa, älä ole itsellesi liian ankara”) silloin, kun kielen oppimisen hitaus turhautti.

Ystävällisin sanoin ja teoin on mahdollista tukea opiskelijan suomen kielen taidon kehittymistä. Tätä väitettä tukevat paitsi opiskelijoiden kertomukset myös suomen kielen opettajien havainnot: opiskelijat kukoistavat työharjoittelupaikoissa, joissa ohjaaja ja työkaverit kannustavat ja tukevat, ja taantuvat niissä, joissa on ongelmia ohjauksessa ja työyhteisön ilmapiirissä. Myös ohjaavan opettajan ja suomen kielen opettajan vierailut työharjoittelupaikoilla ovat tärkeitä, koska he tuntevat opiskelijan ja tämän oppimisprosessin ja voivat antaa kannustavaa palautetta opiskelijan taustaan peilaten.

Kun väestö Suomessa vanhenee ja hoitajien tarve lisääntyy, on toivottavaa ja todennäköistä, että ei suomea äidinkielenä puhuvien hoitajaopiskelijoiden ja hoitajien määrä hoitoalan työyhteisöissä kasvaa. Toisaalta oppilaitosten ja työpaikkojen resurssit tuskin kasvavat vastaavassa määrin jos lainkaan, ja Suomi kilpailee ulkomaalaisista työntekijöistä muiden länsimaiden kanssa. On tärkeää tasoittaa niiden opiskelijoiden, jotka Suomen valitsevat, opintopolkua ja siirtymistä työelämään. Työharjoittelu on tärkeä vaihe opinnoissa niin kielen oppimisen kuin ammatillisen itsevarmuuden kehittymisenkin kannalta. Jokaisen ohjaus- ja opetustyössä toimivan sekä monikulttuurisessa työyhteisössä työskentelevän olisi hyvä miettiä, mikä olisi itselle sopivin tapa emotionaalisesti tukea ja kannustaa kielenoppijaa lisää.

Lähteet

LAB. 2024. Elma 2.0 – kohtaantojen rakentaminen monikulttuuristuvalla sosiaali- ja terveysalalla. Viitattu 16.8.2024. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/elma2

Kirjoittaja

Tytti Lindeberg työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina ja Elma 2.0 -hankkeen suomi toisena kielenä -asiantuntijana.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1575611 (CC0)