Aineetonta arvoa laadullisen tutkimuksen keinoin

Tämä artikkeli esittelee muutamia keskeisiä tuloksia aineistosta, joka kerättiin Etelä-Karjalassa ja Päijät-Hämeessä keväällä 2026 osana alueellisen innovaatioekosysteemin kehittämistyötä. Aihetta tarkasteltiin oppivan organisaation viiden disipliinin avulla.

Kirjoittaja: Pasi Juvonen

Aineisto koostui 16 teemahaastattelusta, joiden kesto vaihteli 45–90 minuutin välillä ja toteutettiin Teamsilla. Teamsin omaa litterointia hyödynnettiin aineiston tallentamisessa. Haastateltavat olivat johtajia tai muuten näköalapaikalla omassa työpaikassaan toimivia henkilöitä, joilla kaikilla oli pitkä kokemus alueellisen innovaatioekosysteemin kehittämistyöstä.

Tutkimuskysymys ja haastattelujen teemat

Alustava tutkimuskysymys aiheessa oli Mikä estää tuottavaa arvonluontia sidosryhmien välillä? ja kontekstina alueellisen innovaatioekosysteeminen kehittäminen.

Haastattelu sisälsi kolme toisiinsa kytkeytyvää teemaa. Ensimmäinen teema käsitteli alueellista innovaatioekosysteemiä (Sitra 2026) yleisesti. Pohdittiin käsitettä itsessään, lähellä olevia käsitteitä, kokonaisuuteen liittyviä sidosryhmiä ja niiden rooleja, sekä mikä aiheessa toimii nykyisellään hyvin ja missä haastateltava tunnisti kehitettävää. Haastateltavat tunnistivat joitakin pirullisia ongelmia (Roberts 2000), joita ei ole yrityksistä huolimatta saatu vielä ratkaistua.

Toinen haastatteluteema ohjasi haastateltavia tarkastelemaan aihetta oppivan organisaation viiden disipliinin (Senge 1990; 2006) näkökulmista. Nämä viisi disipliiniä ovat jaettu visio, henkilökohtainen mestaruus, mielenmallit, tiimioppiminen ja systeemiajattelu. Tässä artikkelissa ei tarkoituksella avata disipliinejä tarkemmin, mutta kirjoittaja suosittelee kaikille tietotyöläisille Sengen kirjaan tutustumista.

Oppivan organisaation disipliinien avulla haastatteluissa nousi esille uudenlaisia teemoja ja jatkokysymyksiä, kuten Kuka vastaa minun oppimisestani? Millä tavoin puheet ja teot ovat tasapainossa sidosryhmien yhteistyössä? Mikä verran panostamme ”pinnan alla” oleviin asioihin, joista yhteistyön eteneminen usein jää kiinni? Millä tavoin voisimme panostaa niihin enemmän? Pitäisikö kaikille olla tarjolla oppia dialogista? Uskallammeko yrittää yhdessä katsoa riittävän pitkälle lähelle katsomisen sijaan? Voiko systeemiajattelua opettaa?

Kolmas haastatteluteema sisälsi ainoastaan yhden pääkysymyksen: Mikäli sinulla olisi taikasauva, jolla voisit muuttaa jonkun aiheisiimme liittyvän asian – ison tai pienen – välittömästi, niin mihin käyttäisit taikasauvan heilautuksen? Tarkoitus oli nostaa aihe esille melko intuitiivisesti ilman pitkää harkintaa. Oli hienoa huomata, että kysymys resonoi haastateltaviin varsin hyvin ja syntyi runsaasti keskustelua. Taikasauvaa käytettäessä takana oli jo kaksi aiempaa haastatteluteemaa, joiden aikana oli pohdittu haasteita ja mahdollisia ratkaisuja niihin sekä hyvin toimivia asioita ja keinoja vahvistaa niitä entisestään. Taikasauvan hyödyntämiseen liittyvän keskustelun aikana moni haastateltava koki, että ehkä sitä taikasauvaa ei edes tarvita. Se mitä tarvitaan, on mm. uudenlaista lähestymistapaa ja yhteisiä kokemuksia esille nostettujen pirullisten ongelmien ratkaisemiseen. (Juvonen 2026)

Teemahaastattelu vaikuttamisen kanavana

Eräs kokenut valmentaja on aikanaan todennut, että kun lähtee kalaan ilman ennakko-oletuksia ajatuksella ”katsotaan mitä tulee”, voi yllättyä positiivisesti. Hauen sijaan voi tullakin kuha tai jopa lohi. Haastattelutilanteessa tämä tarkoittaa avointen kysymysten esittämistä ja kannustamista kertomaan lisää aiheista, silloin kun havaitsee jotain uutta alkavan kehkeytyä. Annetaan tilaa kehkeytymiselle ja ruokitaan sitä lisää kysymyksillä. Näin annetaan datan puhua sen sijaan, että yritetään millään tavalla johdatella haastateltavaa johonkin suuntaan. Yksi aineistopohjaisen teorian varhaisista kehittäjistä korostaakin teoreettista herkkyyttä ja kentälle menoa ilman ennakko-oletuksia (Glaser 1978; 1992). Vaikka tämä on käytännössä varsin hankalaa, niin mitä vähemmän oletat, sitä enemmän uusia näkökulmia havaitset ja sitä kautta opit. Tämä pitää kirjoittajan kokemuksen mukaan täysin paikkansa.

Kun saa 45–90 minuuttia aikaa kaksistaan kokeneen haastateltavan kanssa, niin syntyy rikasta aineistoa. Sen lisäksi käy väistämättä niin, että oppii valtavasti uutta haastateltavasta, tulee vaikutetuksi, ja myös vaikuttaa haastateltavaan. Kirjoittaja on huomannut, että yhdessä jaetun haastatteluhetken jälkeen muidenkin asioiden hoitaminen on onnistunut kitkattomasti. Haastateltavilta on tullut kannustavaa palautetta liittyen siihen, että teemoja on hyvä jäsentää vasten tunnettuja viitekehyksiä. Epätavanomainen tulokulma aiheisiin koettiin myös innostavana ja jopa puuttuvana osana kokonaisuutta. Aiheista kaivattiin lisää oppia ja yhteistä keskustelua.

Yhteenveto

Laadullisen teemahaastattelun avulla syntyy usein rikasta aineistoa. Samalla onnistuneen haastattelun aikana syntyy kahdenkeskinen oppimistilanne, jossa sekä haastateltava että haastattelija oppivat uutta ja siten vaikuttavat toistensa ajatteluun. Moni haastateltava antoikin spontaanisti palautetta aiheesta jo haastattelun aikana, alla pari esimerkki tällaisesta.

…on hyvä, että puhutaan nyt nimenomaan tästä. Tavallaan, että mitä siellä tapahtuu siellä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, joka edistää tätä kaikkea, hyvin mielenkiintoinen näkökulma.

…oli oikein hyvät kysymykset ja kiitos, että sain tuulettaa tässä tematiikassa myös omia ajatuksia samalla.

Kirjoittaja koki ennen haastatteluja hieman epävarmuutta, ovatko haastattelun viitekehyksenä käytetyt oppivan organisaation disipliinit liian abstrakteja hyödynnettäväksi haastattelutilanteessa, jossa aikaa taustoittamiselle on kuitenkin aina rajallisesti käytettävissä. Huoli osoittautui turhaksi, sillä tällainen jäsennys ja tarkastelukulma toimi oikein hyvin. Sanonta ”kun menee sinne missä ei usein ole ollut, niin oppii varmemmin uutta” tuntuu edelleen pitävän paikkansa.

Aineeton arvonluonti on yksi LAB-ammattikorkeakoulun vahvuusalueista. Teema pitää nimensä mukaisesti sisällään runsaasti aiheita, joita ”Silmät ei nää, mutta sydän ymmärtää”. Vaikka osa asioista on näkymättömiä, niin niiden huomiotta jättämisen seurauksista tulee useimmiten viiveellä näkyvää. Jos esimerkiksi yhteistyö ei toimi, niin usein syy ei ole missään näkyvässä vaan ennemmin siinä, että jotain näkymätöntä tärkeää on jäänyt turhan vähälle huomiolle. Laadullinen tutkimus ja teemahaastattelut sopivien informanttien kanssa vievät kohti aineettoman arvonluonnin ydintä.

Lähteet

Glaser, B.G. 1978. Theoretical sensitivity. Advances in the Methodology of Grounded Theory. University of California, San Francisco: Sociology Press.

Glaser, B. G. 1992. Emergence vs. Forcing: basics of grounded theory analysis. Mill Valley, CA: Sociology Press.

Juvonen, P. 2026. Exploring the In-between Spaces: A Learning Organization Approach to Regional Innovation Ecosystem Development. Teoksessa Valeri, M. (ed.). The Proceedings of the 27th European Conference on Knowledge Management (ECKM 2026) Volume 1. 476-482. Viitattu 4.10.2026. Saatavissa https://doi.org/10.34190/eckm.27.1.4810

Roberts, N. 2000. Wicked problems and network approaches to resolution. International Public Management Review. Vol. 1 (1), 1–19. Viitattu 4.10.2026. Saatavissa https://ipmr.net/index.php/ipmr/article/view/175

Senge, P. 1990. The Fifth Discipline: The Art and Practice of the Learning Organization. New York: Doubleday/Currency.

Senge, P.M. 2006. The Fifth Discipline: The Art and Practice of the Learning Organization. Revised and updated ed. New York: Random House.

Sitra. 2026. Innovaatioekosysteemi. Tulevaisuussanasto. Viitattu 4.10.2026. Saatavissa https://www.sitra.fi/tulevaisuussanasto/innovaatioekosysteemi/

Kirjoittaja

Pasi Juvonen (TkT) työskentelee TKI-johtajana LAB-ammattikorkeakoululla. Hän on ollut rakentamassa, toteuttamassa ja johtamassa tutkimushankkeita yli 20 vuoden ajan.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1400513 (CC0)