Työelämäläheisen pedagogiikan kehittäminen vastaamaan työelämän ja ammattikorkeakoulun tavoitteita

Ammattikorkeakoulut toimivat tiiviissä yhteistyössä alueidensa työelämätahojen kanssa ja opiskelijat tekevät erilaisia opintoihin liittyviä harjoitteluja, projekteja ja opinnäytetöitä laajasti eri toimintaympäristöihin. Tämä edellyttää ammattikorkeakouluilta myös pedagogisten toimintamallien kehittämistä. Tässä artikkelissa kuvataan LAB-ammattikorkeakoulun Opi ja kehitä -toimintamallin kehittämistä ja pilotointia Hyvinvointialan lähihoitajasta sairaanhoitajaksi -koulutuksen yhteydessä.

Kirjoittajat: Hannele Tiittanen ja Heidi Lettojärvi

Työelämäpedagogisen mallin lähtökohdat

Ammattikorkeakoulun keskeinen tehtävä korkeakouluopetuksen ja TKI-toiminnan lisäksi on alueellinen kehittäminen (Ammattikorkeakoululaki 932/2014). Alueellista kehittämistä tehdään useimmiten TKI-toiminnan kautta, mutta kehittämistä tehdään monin tavoin myös opetuksen yhteydessä. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyöt ovat pääsääntöisesti työelämälähtöisiä, joissa on työelämätaho toimeksiantajana (Tynjälä ym. 2020). YAMK- ja AMK-opinnäytetöiden puitteissa tehdään koko maan mittakaavassa valtava määrä kehittämistyötä eri alojen työpaikoille. Opiskelijat osallistuvat myös entistä enemmän ammattikorkeakoulujen hanketoimintaan tekemällä niissä esimerkiksi osan tutkintoon liittyviä harjoitteluita tai vapaasti valittavia opintoja. Työelämän kehittäminen on tullut vahvaksi osaksi ammattikorkeakoulujen pedagogisia toimintoja, ja ammattikorkeakoulut ovat kehittäneet erilaisia pedagogisia malleja, joissa yhdistetään oppiminen ja työelämän kehittämistoiminta. Tällaisia pedagogisia toimintamalleja tai menetelmiä, joissa yhdistetään opiskeltavien asioiden teoria ja käytäntö ja joissa oppiminen tapahtuu työelämän kanssa luoduissa autenttisissa oppimisympäristöissä, voidaan kutsua työelämäpedagogiikaksi (Tynjälä ym. 2020; Pakkala ym. 2019; vrt. QAA 2018).

Tässä artikkelissa kuvataan Opi ja kehitä -työelämäpedagoginen toimintamalli, joka sai alkunsa uudesta tutkintoon johtavasta koulutuksesta LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointialalla. Työelämän kanssa yhteistyössä oli tarve kehittää työelämäläheinen koulutus lähihoitajasta sairaanhoitajaksi vastaamaan hyvinvointialueen kasvavaan sairaanhoitajatarpeeseen ja samalla mahdollistamalla urakehitys hyvinvointialueen palveluksessa oleville lähihoitajille. Koulutuksen aloitti syksyllä 2023 neljäkymmentä lähihoitajaa. Pedagogisen toimintamallin suunnittelun lähtökohtana oli mahdollistaa joustava opiskelu pääosin työhön kytkettynä, jossa teoriaopinnot ovat vahvasti integroitu oman työn ja harjoittelupaikkojen kontekstiin. Mallin taustalla on Kolbin (1984) kokemuksellisen oppimisen kehä ja konstruktiivinen oppimisnäkemys. Kolbin mukaan oppiminen perustuu oppijan konkreettisiin, omakohtaisiin kokemuksiin, kokemusten ja havaintojen reflektointiin sekä näiden käsitteellistämiseen ja viemiseen abstraktimmalle, yleisemmälle tasolle. Yleisemmälle tasolle vietynä opittu asia voidaan viedä aktiivisen toiminnan tasolle myös muihin vastaaviin ympäristöihin. Lisäksi mallin taustalla on sosio-konstruktivistinen lähestymistapa, jossa oppijan tieto rakentuu aikaisemman tiedon ja osaamisen päälle yhteisöllisesti, ei vain yksilön tasolla (Miettinen 2000).

Kuviossa 1 on kuvattu Opi ja kehitä -toimintamallin kokemuksellisen oppimisen kehä sekä oppimisen yhteyteen oleellisesti kytkeytyvä kehittämisen prosessi. Työelämäorganisaatiossa tapahtuvassa opiskelussa opiskelijan arvot, aikaisemmat kokemukset ja osaaminen kohtaa organisaation arvot ja toimintatavat. Tässä kohtaamisessa on sekä näkyvää että hiljaista tietoa, jota voidaan jakaa ja josta molempien osapuolien on mahdollista oppia ja kehittyä. Tämä hiljaisen tiedon hyödyntäminen nähdään tärkeänä osana organisaation kehittämistä ja kykynä dynaamisesti reagoida muuttuviin toimintaympäristön vaatimuksiin (Nanoka 1994). Työelämässä tapahtuvassa opiskelussa opiskelija nähdään aktiivisena toimijana, joka tekee huomioita työyksikön toiminnasta eri tilanteissa ja keskustelee niistä ja niiden herättämistä tunteista hänelle nimetyn mentorin kanssa. Tässä keskustelussa on mahdollista tehdä hiljaista tietoa näkyväksi niin, että molemmat oppivat. Tavoitteena on myös keskustella ja tuoda esille kehittämiskohteita, joihin opiskelija hakee tietoa ja pyrkii esittämään ratkaisuja toiminnan kehittämiseksi. Kehittämiskohteiden tunnistamisen ja kehittämisehdotusten kautta tavoitteena on oppia kriittistä oman ja työyksikön toiminnan tarkastelua, tehtyjen havaintojen reflektointia ja harjaantua ongelmanratkaisu- ja innovointiosaamisessa, jotka ovat tärkeitä tulevaisuuden työelämän osaamistaitoja (OPH 2019).

Kuvio 1. Oppimisen ja kehittämisen kehä Opi ja kehitä -työelämäpedagogisessa toimintamallissa (Kuva: Hannele Tiittanen 2023).

Näiden yleisten työelämätaitojen kehittäminen koulutuksen aikana on erityisen tärkeää nopeasti muuttuvissa toimintaympäristöissä. Uusia työelämätaitoja tulevat lisäksi olemaan analyyttisen ja luovan ajattelun taidot, resilienssi, joustavuus, emotionaalinen osaaminen ja teknologian kehittymisen rinnalla eettisen ajattelun taito (World Economic Forum 2023). Opi ja kehitä -mallissa edetään opintojen alussa oman toiminnan tarkastelusta ja reflektoinnista vähitellen työyhteisön toiminnan tarkasteluun ja laajemmin organisaation toiminnan tarkasteluun opintojen loppuvaiheessa. Opintojen aikana opiskelijan asiantuntijuus kehittyy yhä laajempien ja monimutkaisempien ilmiöiden havainnointiin ja ymmärtämiseen ja samalla tuetaan yleisten työelämävalmiuksien kehittymistä.

Opi ja kehitä -malli käytännössä

Opi ja kehitä -mallin perusajatus on mahdollistaa opintojen integrointi harjoitteluun tai omaan palkalliseen työhön. Lähihoitajasta sairaanhoitajaksi -toteutuksessa opiskelijat suorittavat ensin tutkintoon liittyviä ammattikorkeakoulun yleisiä opintoja ja hoitotyön perusopintoja avoimen ammattikorkeakoulun polkuopintoina kontaktiopetuksena kampuksella ja verkossa. Opiskelijoilla on mahdollisuus myös osaamisen näyttöihin, joilla voi saada osan opinnoista hyväksiluettua. Nämä suoritettuaan opiskelijat aloittavat opiskelun työyksiköissä. Opinnot on jäsennelty laajoihin osaamisperustaisiin moduuleihin, jotka sisältävät ohjatusti sekä teoriaa että käytäntöä työhön integroituna (Kuvio 2.).

Kuvio 2. Opi ja kehitä -mallin vaiheet (Kuva: Hannele Tiittanen & Heidi Lettojärvi).

Hoitotyön opintoja säätelee EU direktiivi (EU Directive 2013/55/EU), joka määrittelee hoitotyön koulutuksen sisältöjä, laajuutta ja määrittelee hoitotyön ympäristöt, joista opiskelijan tulee saada kokemusta ja harjaantua hoitotyön eri osa-alueissa. Opiskelija aloittaa työhön integroidut opinnot omassa työyksikössään, josta hän siirtyy vuoden aikana kolmeen muuhun työyksikköön. Ensimmäisen vuoden aikana opiskelijan oppimistoiminnassa painottuu oman toiminnan reflektointi, kriittisen ajattelun oppiminen ja näyttöön perustuvaan toimintaan perehtyminen. Toisen vuoden aikana oppimisessa keskitytään päätöksenteon osaamiseen ja innovointi- ja kehittämisosaamiseen.

Jokaiseen opintojaksoon liittyy tehtäviä, jotka ovat kahdenlaisia: substanssiin liittyvä tehtävä ja kehittämistehtävä, joka palvelee sekä omaan asiantuntijuuteen kehittymistä että työyksikön toiminnan kehittämistä. Ensimmäisen vuoden aikana opiskelijalla on sekä oman toiminnan että työyksikön toiminnan kehittämiseen liittyviä kehittämistehtäviä. Toisen vuoden aikana kehittämistehtävät ovat laajempia ja parhaimmillaan kehittämisellä voidaan saada työyksikössä aikaan todellisia muutoksia, jotka liittyvät organisaation kehittämistavoitteisiin. Kehittämistehtävissä sovelletaan ja hyödynnetään tutkimustietoa ja tutkimuksellista lähestymistapaa sekä palvelumuotoilun elementtejä.

Työyksiköistä nimetään opiskelijalle mentori, jonka kanssa käydään luottamuksellisia, ammatilliseen kasvuun liittyviä keskusteluja. Ammatilliseen kasvuun ja asiantuntijuuteen kehittymiseen liittyvää keskustelua tarvitaan, sillä opiskelijoiden on joskus vaikea tunnistaa omaa asiantuntijuuttaan ennen kuin keskustelun kautta osaaminen tulee esille ja asiantuntijuus tulee tunnistetuksi (Komppa & Lankinen 2023). Mentorointikeskustelun luonne on valmentava. Ristikankaan ym. (2020) mukaan valmentavassa mentoroinnissa jaetaan puolin ja toisin kokemuksia ja ajatuksia, joissa tavoitteena on myös yhdessä oppiminen. Hyvällä valmentavan mentoroinnin toiminnalla voidaan edistää koko työyksikön toimintojen kehittämistä. Opettajalla on myös tärkeä rooli oppimisen edistämisessä. Opettaja varmistaa, että työympäristö tarjoaa relevantteja oppimistilanteita, joissa opiskelijan on mahdollista saavuttaa opetukselle asetetut tavoitteet ja riittävän vahva tietoperusta, joka vastaa korkeakouluopetuksen vaatimustasoa (QAA 2018). Opiskelijoilla on lisäksi kampuspäiviä, joissa arvioidaan ja varmistetaan osaamista esimerkiksi simulaatiotilanteissa ja rakennetaan tiedollista osaamista yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa.

Opi ja kehitä -malli vastaa tulevaisuuden tarpeita

Opi ja kehitä -malli sopii hyvin pedagogiseksi malliksi opiskelijoille, joilla on opiskeltavan alan työelämäkokemusta ja alaan liittyvä toisen asteen tutkinto. Hoitotyön koulutukseen malli sopii erityisen hyvin, sillä hoitotyön koulutus sisältää lähtökohtaisesti paljon harjoittelua, johon on integroitu teoriaopintoja. Työhön integroitua toimintamallia toteutetaan myös Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Work&Study -mallissa, jossa työelämässä hankittua osaamista opinnollistetaan osaksi tutkintoa (Mäkelä 2021). Hakamäki-Stylmanin ym. (2024) arviointiraportissa Amiksesta ammattikorkeakouluun tarkasteltiin ammatillisen koulutuksen tuottamaa osaamista suhteessa ammattikorkeakouluopintojen vaatimuksiin. Raportissa tuodaan esille, että ammatillisen tutkinnon suorittaneiden vahvuuksia ovat muun muassa alan ammatillinen tuntemus ja käytännön osaaminen, käsitteiden ja työvälineiden tuntemus, työelämäkokemus ja työelämätaidot sekä hyvä opiskelumotivaatio. Raportissa tuotiin esille myös oppimiseen liittyviä haasteita, jotka liittyivät etenkin opiskelutaitoihin ja -valmiuksiin opiskella korkeakoulutasolla. Korkeakoulussa opiskelu edellyttää laajojen kokonaisuuksien hallintaa, itseohjautuvuutta ja ongelmaratkaisukykyä, joiden oppimiseen tulee kiinnittää huomiota etenkin opintojen alussa.

Myös Virtasen ym. (2022) tutkimus nostaa esille työelämäyhteistyön kehittämistarpeiksi opiskelijan oppimisen tukemisen työelämäkontekstissa sekä tarpeen selkiyttää opettajan ohjausroolia ja työnkuormittavuutta työelämälähtöisen pedagogiikan toteuttamisessa. Opettajat kokivat kuitenkin positiivisena, että työelämäympäristössä tapahtuva opetus pitää heidät ajan tasalla työelämän käytännöistä. Myös työelämätaho on kokenut hyötyvänsä työelämäkontekstissa tapahtuvasta koulutuksesta. Työelämätahon pedagogisen osaamisen kehittämisestä ja hyvien oppimisympäristöjen luomisesta on kuitenkin huolehdittava (Korento & Kotamäki 2020).

Kuoppala (2019) esittää väitöskirjassaan, että opetuksessa tulisi siirtyä hybridimalliin, joka muodostuu teoreettisen, kokemuksellisen ja käytännön tiedon dynaamisesta yhdistelmästä. Työelämälähtöinen oppiminen edistää opiskeltavan asian sisältöön liittyvää oppimista ja työelämäosaamista, erityisesti työelämässä tarvittavia yhteistyötaitoja. Työelämän ja korkeakoulun välisessä yhteistyössä on kyse kummankin osapuolen välisestä oppimisesta. Korkeakoulu tuo teoreettisen tiedon näkökulman hyödynnettäväksi yhteistyöhön, jonka soveltamisella voidaan luoda uusia käytäntöjä ja uutta oppimista käytännön työhön. Quew-Jonesin (2022) mukaan yhteistyöhön perustuva toimintatapa, jossa työelämätahon, korkeakoulun ja opiskelijan vastuut ovat selkeät, tuottaa parhaan tuloksen kaikille osapuolille. Tutkimusta ja pilotteja vielä tarvitaan työelämäpedagogisten mallien ja käytäntöjen kehittämiseksi. Opi ja kehitä -malli pilotoidaan Lähihoitajasta sairaanhoitajaksi -koulutuksen yhteydessä vuosien 2024–2025 aikana. Mallista tullaan keräämään palautetta opiskelijoilta, opettajilta ja työelämätaholta mallin edelleen kehittämiseksi ja tukemaan jatkuvan oppimisen periaatteita.

Lähteet

Ammattikorkeakoululaki 932/2014. Finlex. Viitattu 26.3.2024. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932

EU Directive 2013/55/EU. Amending Directive 2005/36/EC on the recognition of professional qualifications and Regulation (EU) No 1024/2012 on administrative cooperation through the Internal Market Information System. Viitattu 26.3.2024. Saatavissa https://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2013:354:0132:0170:en:PDF

Hakamäki-Stylman, V., Hievanen,R., Aaltola, M., Anttila, A.P., Keränen, H., Nurkka, N., Peteri, S., Ranta, K., Riihimäki, S., Stadius, A., Tammilehto, M. & Kaihari J. 2024. Amiksesta ammattikorkeakouluun – Arviointi ammatillisen koulutuksen tuottamista valmiuksista suhteessa ammattikorkeakouluopintojen vaatimuksiin. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 2/2024. Viitattu 26.3.2024. Saatavissa https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_0224_0.pdf

Kolb D.A. 1984. Experiential Learning: Experience as the Source of Learning and
Development. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall. Viitattu 25.3.2024. Saatavissa https://www.fullerton.edu/cice/_resources/pdfs/sl_documents/Experiential%20Learning%20-%20Experience%20As%20The%20Source%20Of%20Learning%20and%20Development.pdf

Komppa, J. & Lankinen, P. 2023. Asiantuntijuus ja sen saavuttaminen opiskelijoiden ja työelämäkumppanin näkökulmasta. Ammattikasvatuksen aikakauskirja. Vol. 25(1), 28-45. Viitattu 28.4.2024. Saatavissa https://doi.org/10.54329/akakk.127821

Kuoppala, E. 2019. The Cultural Event as a Test Bench of Work-Based Pedagogy in Vocational Higher Education. A study of strategic partnership, commitment, and expansive learning in a regional network. Tampereen yliopisto. Tampere. University Dissertations 50. Viitattu 28.3.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1061-5

Korento, K. & Kotamäki, E. 2020. Työelämäpedagogista osaamista ammattikorkeakoulujen opettajille ja työelämän edustajille. Teoksessa A. Virtanen, J. Helin, & P. Tynjälä (toim.), Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa. Jyväskylän yliopisto. 102-106. Viitattu 28.3.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8414-4

Miettinen, R. 2000. Konstruktivistinen oppimisnäkemys ja esineellinen toiminta. Aikuiskasvatus. Vol. 4, 276-292. Viitattu 21.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.33336/aik.93312

Mäkelä, M. 2021. Work & Study syventää yritysyhteistyötä Haaga-Heliassa. AMK-Lehti/UAS Journal. Puheenvuoro 1/2021. Viitattu 29.4.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202103127248

Nanoka, I. 1994. A Dynamic Theory of Organizational Knowledge Creation. Organization Science. Vol. 5(1), 14-37. Viitattu 26.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1287/orsc.5.1.14

OPH. 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Helsinki:Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2019. Viitattu 28.3.2023. Saatavissa https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Osaaminen%202035.pdf

Pakkala, A., Väänänen, I., Brauer, S., Karapalo, T., Wirkki-Hatakka, T. & Kettunen, J. 2019. Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa – Hyväksi havaittuja ja kehitteillä olevia käytänteitä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja. Vol. 21(4), 62-72. Viitattu 28.3.2024. Saatavissa https://journal.fi/akakk/article/view/89252

QAA. 2018. UK Quality Code for Higher Education – Advice and Guidance. Work-based Learning. The Quality Assurance Agency for Higher Education. Viitattu 4.3.2024. Saatavissa https://www.qaa.ac.uk/docs/qaa/quality-code/advice-and-guidance-work-based-learning.pdf?sfvrsn=f625c181_2

Quew-Jones, R. 2022. Enhancing apprenticeships within the Higher Education curriculum – an Action Learning and Action Research study. Action Learning: Research and Practice. Vol. 19(2), 146-164. Viitattu 28.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1080/14767333.2022.2056135

Ristikangas, V., Ristikangas, M-R. & Alatalo, M. 2020. Valmentava mentorointi: opas tehokkaaseen vuorovaikutukseen. 2. uudistettu painos. Helsinki: Kauppakamari.

Tynjälä, P., Virtanen, A. & Helin, J. 2020. Työelämäpedagogisia malleja. Teoksessa Virtanen, A., Helin, J. & Tynjälä, P. (toim.), Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa. Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto. 15-21. Viitattu 28.3.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8414-4

Virtanen, A., Tynjälä, P., Virolainen, M., & Heikkinen, H. L. T. 2022. Opiskelijan oppiminen työelämäyhteistyössä: pedagoginen näkökulma. Teoksessa K. Mäki, & L. Vanhanen-Nuutinen (toim.), Korkeakoulupedagogiikka: ajat, paikat ja tulkinnat. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Haaga-Helian julkaisut 7/2022. 172-191. Viitattu 28.3.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022090156974

World Economic Forum. 2023. Future of Jobs Report 2023. Insight Report. Viitattu 3.4.2024.
Saatavissa https://www3.weforum.org/docs/WEF_Future_of_Jobs_2023.pdf

Kirjoittajat

Hannele Tiittanen toimii yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulussa Hyvinvointialla ja on kiinnostunut opetussuunnitelmatyöstä ja pedagogisesta kehittämisestä.

Heidi Lettojärvi toimii lehtorina ja tutoropettajana LAB-ammattikorkeakoulussa Hyvinvointialalla ja on kiinnostunut hoitotyön pito- ja vetovoiman edistämisestä.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/mies-ihmiset-naine-tyopoyta-7550581/ (Pexels license)

Julkaistu 7.5.2024