Yläkouluikäisten koulupudokkaiden määrä on lisääntynyt. Kouluakäymättömyyden yleisimpiä syitä ovat motivaation puute ja psyykkiset ongelmat. Kyse on kuitenkin tätä moniulotteisemmasta ilmiöstä, jota ei voi ratkaista vain yksittäistä tekijää muuttamalla. Voimakkaimmin nuorten ahdistus ja levottomuus näkyvät kodeissa ja tilanteen pitkittyessä vanhempien jaksaminen on koetuksella. Vanhemmat kokevat syyllisyydentunteita, toivottomuutta ja pelkoa nuoren psyykkisen oireilun aiheuttaessa vanhemmille jatkuvaa huolta. Vanhemmat kokevat, ettei heidän huoltansa ja hätäänsä ole otettu aina niin vakavasti kuin he olisivat toivoneet. Jaksamisen kannalta yhdeksi merkityksellisimmäksi tekijäksi vanhemmat nostavat keskustelun toisen aikuisen kanssa. On erittäin tärkeää, että on joku, kenelle kertoa huolensa ja kuka kuuntelee tuomitsematta.

Kirjoittajat: Anne Ranta & Mari Rask

Koulupudokkuuteen puuttuminen vanhempien jaksamisen tukena

Opetushallituksen tilaaman raportin mukaan Suomessa on yläkouluikäisiä koulupudokkaita vähintään 4000. Määrän on huomattu lisääntyvän koko maassa. Kouluakäymättömyyden syyt eivät ole yksiselitteisiä. Yhdeksi yleisimmäksi kouluakäymättömyyden syyksi on todettu nuoren psyykkiset oireet, kuten ahdistus- ja masennusoireet. Muita osatekijöitä voivat olla oppimishäiriöt, kiusatuksi tuleminen tai perheen sisäiset tekijät. (Savela 2020.) Nuoren tulisi saada tilanteeseensa tukea ja apua riittävän varhain, jottei tilanne pääse kärjistymään liian haitalliseksi. (Ruutu 2019, 213). Kuitenkaan Suomessa ei vielä tällä hetkellä ole yhtenäistä mallia koulupoissaoloihin puuttumisessa tai niiden arvioinnissa. Myös koulut ovat esittäneet oman avunpyyntönsä linjaukseen, miten koulupoissaoloihin tulisi puuttua. (Savela 2020.)

Haasteellisessa ja kuormittavissa tilanteissa nuoren oireilu näkyy koulumaailmassa joko syrjään vetäytymisenä tai levottomuutena ja häiriköintinä. Oireilu voi siis olla joko sisäänpäin tai ulospäin suuntautunutta. Kaikista vahvimmin nuoren oireilu näkyy ja purkautuu kuitenkin kotona. Nuoren selviytymisen tukemisen lisäksi vanhempien tehtävänä on selvitellä ja hoitaa alaikäisen lapsen asiat niin koulun, hoitotahon, sosiaalityön kuin muidenkin mukana olevien tahojen kanssa. Avun hakeminen voi olla vanhemmalle vaikea paikka eikä apua ole aina helposti saatavilla. Vanhemmat kokevat usein tilanteesta syyllisyyttä. Pahimmillaan tilanne vaikuttaa niin vanhempien työssä käymisen järjestelyihin kuin koko perheen elämään. Tilannetta ei myöskään helpota eri tahoissa jatkuvasti vaihtuva henkilökunta, jolloin kukaan ei ole ajan tasalla kaikista asiaan vaikuttavista tekijöistä. Vanhemmat kaipaavat itselleen tukea, jotta he jaksavat olla lastensa tukena. (Ruutu 2019, 88-90.)

Koulupudokkuuden vähentämiseksi tarvitaan uusia toimintamalleja

Koulupudokkuuteen on viime aikoina kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Tänä vuonna on ilmestynyt ensimmäinen suomalainen kokoomateos koulua käymättömistä oppilaista. Takaisin kouluun – koulua kouluakäymättömille teoksen tavoitteena on lisätä tietoa ja ymmärrystä kouluakäymättömyyden taustalla olevista syistä sekä esitellä keinoja niiden selvittelyyn ja yksilöllisen tuen rakentamiseen. (Valteri 2020.)

Koulupudokkaiden määrän vähentäminen vaatii kuitenkin toteutuakseen uusia toimintamalleja. Koko maahan tulee saada yhtenäinen käytäntö ja malli koulupoissaoloihin puuttumiseen ja niiden arviointiin. Tämä mahdollistaisi kaikkien nuorten samanarvoisen aseman ja toisi selkeät linjat koulujen toimintaan. Toinen kaivattava toimintamalli on moniammatillisen yhteistyön malli koulupudokkaan nuoren ja perheen parissa tehtävään työhön. Perheen, koulun, hoitotahon ja sosiaalihuollon saumaton ja avoin yhteistyö varmistaa sen, että nuori saa tarvittavan avun oikea-aikaisesti. Myös vanhempien jaksamisen ja tukemisen huomiointi vahvistaa koko perheen jaksamista. Jokaisen apua ja tukea tarvitsevan nuoren ympärillä tulisi olla ammattitaitoinen yhdessä toimiva tiimi.

Vanhempien kokemuksia saamastaan tuesta

Ranta (2020) tuo esiin AMK-opinnäytetyössään yläkoulua käymättömien lasten vanhempien vertaisryhmäkokemuksia sekä vertaistuen merkityksellisyyden. Monet ovat joutuneet selviämään haasteellisessa tilanteessa yksin ja keskusteleminen toisen vertaisen kanssa on tuonut vanhemmille helpotuksen tunnetta. Toinen saman kokemuksen jakava pystyy ymmärtämään tilanteen aiheuttaman toivottomuuden ja epäonnistumisen tunteen. Vanhemmat tuovat esiin moninaiset syyt nuoren kouluakäymättömyyteen mm. erilaiset psyykkiset oireet, koulukiusaamisen sekä peliriippuvuuden ja siitä aiheutuvat vuorokausirytmiin vaikuttava tekijät.

Nuorten tukemisessa on vanhempien mukaan parannettavaa sekä koulussa että muissa yhteiskunnan toimijoissa. Yhteistyötahojen henkilökunnan vaihtuvuuden takia nuoren on ollut haastavaa luoda pysyvää luottamuksellista suhdetta. Nuoren palattua kouluun pitkien poissaolojen jälkeen ei opettajien asenne ole aina ollut kovin kannustavaa. Myös poissaoloihin puuttumisessa on ollut koulukohtaisia eroja. Koulukäymättömän lapsen ja hänen perheensä kanssa työskentelyn kehittämisen tueksi tarvitaan tietoa perheiden tarpeista ja toiveista. Aikaisemmin esiin tuodut toimintamallit ja niiden kehittäminen olisi ratkaisuina koulupudokkainen vähenemiseen, mutta myös vanhempien kokonaisvaltaiseen tukemiseen vaikeassa tilanteessa.

Lähteet

Ranta, A. 2020. Yläkoulua käymättömien lasten vanhempien kokemuksia vertaisryhmätoiminnasta. AMK-opinnäytetyö. Lahti: LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. [viitattu 2.6.2020]. Saatavissa: http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060216120

Ruutu, P. 2019. Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa hoidettujen lasten ja nuorten koulunkäynnin tukeminen perusopetuksessa ja sairaalaopetuksen koetut vaikutukset koulunkäyntiin. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia, numero 57 [viitattu 18.5.2020]. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/305843/Psykiatr.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Savela, S. 2020. Jessica Kaatila kyllästyi kouluun kasilla: ”Kun oli päivän pois, oli helppo olla toinenkin” – yläkouluikäisiä koulupudokkaita on vähintään 4000 [viitattu 18.5.2020]. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11343305

Valteri 2020. Kouluakäymättömyys haastaa kouluja ja huoltajia! Lehdistötiedote [viitattu 19.5.2020]. Saatavissa: https://www.valteri.fi/wp-content/uploads/2020/01/Lehdist%C3%B6tiedote-Kouluak%C3%A4ym%C3%A4tt%C3%B6myys-uutuuskirjat-Valteri-Educa-2020.pdf

Kirjoittajat

Anne Ranta opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla sosiaalipedagogista varhais- ja nuorisokasvatusta.

Mari Rask työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa sosionomikoulutuksessa päätoimisena tuntiopettajana.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/47363 (CC0)

Julkaistu 4.6.2020

Viittausohje

Ranta, A. & Rask, M. 2020. Yläkouluikäisten koulupudokkaiden vanhemmat kaipaavat vahvempaa tukea. LAB Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/ylakouluikaisten-koulupudokkaiden-vanhemmat-kaipaavat-vahvempaa-tukea/