Yhteistyö näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisessä

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on toteutumassa mittava rakenteellinen uudistus, kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa. Myös hoitotyön käytänteitä arvioidaan ja uusia, parhaaseen saatavilla olevaan näyttöön perustuvia toimintatapoja otetaan käyttöön. Muutos koskee laajaa asiantuntijoiden joukkoa ja sen vuoksi muutosprosessin aikaiset yhteistyökysymykset ovat onnistuneen lopputuloksen kannalta merkityksellisiä.

Kirjoittaja: Anne Suikkanen

Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteellisen uudistuksen päämääränä on, että kaikki suomalaiset saavat laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja yhdenvertaisesti ja että hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat. Sosiaali- ja terveyspalvelujen laatua ja vaikuttavuutta kehitetään, parhaat ja tehokkaimmat toimintatavat otetaan käyttöön. (Sote-uudistus 2021.)

Hoitotyön laadun varmistaminen muutoksessa

Hoitotyön tavoitteena on aina paras mahdollinen hoidon laatu ja lopputulos. Sote-uudistus haastaa sairaanhoitajia arvioimaan ja kehittämään hoitotyön käytänteitä sekä etsimään parasta mahdollista näyttöä hoitotyön päätöksenteon perustaksi. Tämä kriittinen asenne omaan työhön on lähtökohtana ja mahdollisuutena hoitotyön uudistumiselle ja näyttöön perustuvan hoitotyön kehittymiselle osana suurempaa uudistusta.

Potilaat odottavat laadukasta hoitoa. Monet pitkäaikaissairaat ovat hyvin tietoisia uusimmista tutkimuksista ja hoitokäytänteistä. Saatavilla on valtava määrä tutkimuksia sekä niiden pohjalta laadittuja suosituksia ja ohjeistuksia käytännön hoitotyön tueksi. Aina uusinta tutkimustietoa ei kuitenkaan hyödynnetä hoitotyön käytänteiden kehittämisessä. Syynä voi olla esimerkiksi kokemus, ettei ole autonomiaa lähteä muuttamaan käytänteitä, ei ole organisaation tukea, motivaatiota tai aikaa.

Hoitotyön käytänteiden muuttaminen näytön perusteella edellyttää strategiaa. Hoitotyön käytänteet ja toimintaympäristöt eri organisaatioissa vaihtelevat, sen vuoksi yleispätevää, konkreettista ohjetta on vaikeaa antaa. Näyttöön perustuvan hoitotyön implementointiin on laadittu kansainvälisesti lukuisia toimintamalleja, joissa perusideana yleensä on määritellä ensin hoitotyön kliininen kysymys tai ongelma, joka halutaan ratkaista. Sen jälkeen etsiä siihen paras mahdollinen tutkimus- ja muu näyttö ja arvioida tilanne yhdessä sidosryhmien kanssa. Lopuksi on suunniteltava muutosprosessin läpivienti. (White ym. 2021, s. 23.)

Yhteistyökysymykset muutosprosessin suunnittelussa

Omassa, meneillään olevassa väitöstutkimuksessani LUT- yliopistossa, tarkastelen asiantuntijaorganisaation muutosprosessiin liittyviä yhteistyökysymyksiä. Kun on kyseessä muutos, joka koskee eri asiantuntijaryhmiä ja jonka implementointi edellyttää henkilöstön omaehtoista sitoutumista, ovat nämä yhteistyökysymykset erityisen merkityksellisiä huomioida jo muutosta suunniteltaessa.

Kaikkien, joita muutos koskee, on tärkeää saada riittävästi tietoa ja perusteluja muutoksen välttämättömyydestä ja merkityksestä, jolloin yhteisen tilannekuvan muodostaminen mahdollistuu. Lisäksi heillä tulee olla tilaisuus pohtia ja käydä dialogia siitä, mitä tuo suunniteltu muutos tulee tarkoittamaan omassa tehtävässä ja toimintaympäristössä. On hyvä, jos tavoitteiden asettaminen pystytään tekemään niin, että kaikilla asianosaisilla on kokemus vaikutusmahdollisuudesta. Tämä muutosprosessin alkuvaihe, yhteisen ymmärryksen muodostaminen, on kriittinen henkilöstön sitoutumisen kannalta ja siihen tulee varata aikaa.

Käytännön muutosprosessin organisointi voidaan tehdä monella eri tavalla, riippuen organisaation tilanteesta. Yhteistyön sujuvuuden näkökulmasta tärkeää on, että roolit, vastuut ja tehtävät määritellään ja ne ovat kaikkien asianosaisten tiedossa jo prosessin alussa. On hyvä pohtia myös muutosprosessin ajankohtaa suhteessa muuhun toimintaan. Ei riitä, että osallistujilla on varattu työaikaa kehittämiseen, jos muiden tehtävien kuormitushuiput käytännössä estävät täysipainoisen kehittämistyöhön osallistumisen.

Jos tavoitteena on uusien ratkaisujen löytäminen, on eri taustaisten asiantuntijoiden dialogi mahdollistettava. Tämä ei useinkaan tapahdu spontaanisti, vaan edellyttää koordinaatiota. Havaintojeni mukaan selkeästi asetetut reunaehdot helpottavat uuden ideointia. Konfliktitilanteessa sujuvat ja kaikkien tiedossa olevat päätöksentekoprosessit helpottavat etenemistä. Sujuvuuden kannalta on myös tärkeää, että kaikki tietävät, kuka on muutosprosessin päätösvaltainen johtaja.

Muutosprosessin eri vaiheita on hyvä esitellä kaikille asianosaisille aika ajoin ja pyytää palautetta. Erittäin tärkeää on myös, että saadun palautteen perusteella tehdyt päätökset informoidaan palautteen antajille. Tämä vahvistaa kokemusta vaikutusmahdollisuudesta ja osallisuudesta.

Sairaanhoitajakoulutuksessa moniammatillisen yhteistyön opiskelu läpäisee koko tutkinnon. Valmistuttuaan sairaanhoitajat toimivat perustyössään tiiviissä yhteistyössä eri ammattiryhmien edustajien kanssa. Sen vuoksi valmiudet myös kehittämisprosessin edellyttämään yhteistyöhön ovat yleensä lähtökohdiltaan hyvät.

Onnistunut muutosprosessi on suunniteltu huolellisesti, ja organisoitu tehokkaasti. Kaikille asianosaisille on viestitetty muutosprosessin etenemisestä ja henkilöstön sitouttamisesta on huolehdittu läpi koko prosessin. Muutosprosessiin osallistuminen voidaan nähdä organisaatiossa oppimisprosessina, jolloin valittu näkökulma voi myös ohjata prosessin eri vaiheita.

Lähteet

Sote-uudistus. 2021. Mikä Sote-uudistus? [Viitattu 10.8.2021]. Saatavissa: https://soteuudistus.fi/mika-sote-uudistus

White, K., Dudley-Brown, S. & Terhaar, M. 2021. Translation of Evidence Into Nursing and Healthcare. 3. painos. New York, NY: Springer Publishing Company, LLC.