Koronapandemia on viimeistään kiihdyttänyt erilaisen väärän informaation leviämisen uuteen laukkaan. Tässä artikkelissa katsomme, että totuudenjälkeisen ajan ilmiöitä ja erityisesti väärän tiedon tunnistamista tulisi käsitellä myös amk-opinnoissa, mieluiten omana kurssinaan.

Kirjoittajat: Heli Kamaja, Ritva Kinnunen ja Johanna Kiviluoto

Väärän tiedon jäljillä

Misinformaatiolla tarkoitetaan tahattomasti levitettyä väärää tietoa, ja termiä käytetäänkin yleisesti kattokäsitteenä puhuttaessa ylipäätään harhaanjohtavasta tiedosta. Jos taas väärää tietoa levitetään tahallisesti, puhutaan disinformaatiosta. (Vehkoo 2021)

Sekä mis- että disinformaatiota on ollut aina, mutta koronapandemian voi katsoa nostaneen sekä niiden määrää että merkitystä. Niin sosiaalista mediaa kuin algoritmejakin on helppo syyttää väärän tiedon leviämisestä, vaikka ne ovat vain välineitä. Viime kädessä väärää tietoa levittää aina ihminen, ja syitä tähän löytyy varmasti yhtä monta kuin on misinformaation jakajaakin. Ilmiön taustalta on kuitenkin löydettävissä useampikin psykologinen mekanismi (Vehkoo 2019). Tämän artikkelin näkökulmasta mielenkiintoinen on erityisesti ns. Dunning-Kruger-efekti (ks. Kruger & Dunning 1999).

Dunning-Kruger-efektistä käytetään myös termiä ylivertaisuusvinouma. Se tarkoittaa taipumusta yliarvioida omia kykyjään: emme tiedä, ettemme tiedä. Tämä näkyi erityisesti koronapandemian alkuvaiheessa, jolloin valtavaan tiedontarpeeseen hyväksyttiin kaikkien alojen asiantuntijoiden vastauksia, mutta efekti ei rajoitu vain poikkeusoloihin. (Vehkoo 2020.) Omaa maailmankuvaa tukevaa tietoa tulee helposti jaettua heppoisinkin perustein. Lisäksi keskustelu etenkin sosiaalisessa mediassa on monesti hektistä ja tunteisiin käyvää, jolloin sisältöjä jaetaan pysähtymättä tarkistamaan niiden todenperäisyyttä (Valaskivi ym. 2021).

Viime aikoina dis- ja misinformaatio on usein koskenut epidemioita.  Rubin (2019) näkee analogian myös näiden leviämisessä ja esittelee mallin, jossa dis-ja misinformaatio leviävät kuin epidemia. Tähän tarvitaan vain kolme asiaa: taudinaiheuttaja eli patogeeni (esim. virus, tässä tapauksessa valeuutiset), sen leviämiselle suotuisa ympäristö (sosiaalinen media) sekä isäntä, jonka voi tartuttaa. Näitä alttiita isäntiä olemme me – kiireiset, informaatioähkystä kärsivät, uutisia ja sosiaalista mediaa lukevat herkkäuskoiset ihmiset.

Some suosii kenttäasiantuntijoita

Viruksen kantajiksi voitaneen tässä kuviossa nähdä erilaiset kenttäasiantuntijat, joilla on usein suuri rooli dis- ja misinformaation levittämisessä. He nousevat perinteisten rinnalle, kun virallista tutkimustietoa kyseenalaistetaan yhä enemmän (Väliverronen 2021).

Vaikka osalle näistä kenttä- tai kokemusasiantuntijoista on helppo hymähtää kevyesti, on kuitenkin syytä pohtia, mistä heidän suosionsa johtuu. Esimerkiksi terveys- ja elämäntapabloggari Maria Nordinin ja toisen vaihtoehtoisen terveysvaikuttajan, lääkäri Antti Heikkilän seuraajamäärät sosiaalisessa mediassa ovat reilusti yli 30 000 kummallakin. Nordin kirjoitti marraskuussa 2021 mm. lääkkeiden ympäristövaikutusten vaaroista, Heikkilä on puolestaan teilannut maskisuosituksia toistuvasti (@MariaNordin 2021; Heikkilä 2020).

Kuvakaappaus tviitistä, jonka sisältönä ”Esimerkiksi lääkkeiden ympäristövaikutuksilta on näkö sumentanut täysin kun tuijotetaan vain hiilidioksidia”.

Kuva 1. Maria Nordin varoitti marraskuussa Twitterissä lääkkeiden ympäristövaikutuksista (@MariaNordin 2021)

On arvioitu, että uudet asiantuntijuuden muodot nousevat esiin, koska niille on kysyntää. Ihmiset kaipaavat helppoja, konkreettisia vastauksia tarkkarajaisiin ongelmiin, ja näitä tiede ei useinkaan pysty tarjoamaan. Lisäksi informaation ylitarjonta, ideologiset tulkinnat, väärinkäsitykset ja tahallisen harhaanjohtavat teoriat sekoittuvat entistä monimutkaisemmin ja tehokkaammin (Väliverronen 2021.) Tiedon arvon punnitseminen on yhä enemmän vastaanottajan varassa.

Katse peiliin: tuotammeko väärää tietoa myös itse?

Korkeakoulujen osalta on hyvä miettiä, mikä rooli meillä on dis- ja misinformaation levittämisessä. Tuotetaanko opinnäytteiden ja TKI-toiminnan kautta väärää tietoa, vaikka tämä ei tietoista olekaan?

Opinnäytetöissä aineistot jäävät usein suppeiksi ja johtopäätöksiä ja tulosten yleistämistä tehdään heppoisin näytöin. Kunnollista tutkimuksen luotettavuuden arviointia tarvitaan myös, jotta valistunut lukija voisi uskoa tuloksiin. “Validiteetti on hyvä, kun tutkimuksessa on tutkittu sitä mitä pitikin” lausahdus työn lopussa ei tee tuloksista oikeita ilman kunnon perusteluja. Tutkimusmenetelmien opinnot tulisi nähdä yhtenä keskeisenä osana opintoja jo alemman tason tutkinnoissa, jos opinnäytteissä edellytetään tutkimusosuuksia.

TKI-työssä puolestaan painitaan rahoitusongelmien kanssa. Saadakseen rahoitusta hankkeelle on hanketoimijoiden kyettävä näyttämään rahoittajille mielellään hyviä tuloksia aiemmista hankkeista.  Tämä saattaa johtaa tulosten paisutteluun tai esittämiseen todellisuutta positiivisemmassa valossa.

Koulutus avainasemassa mis- ja disinformaation torjunnassa

Rubin pysäyttäisi disinformaatio-epidemian kolmella keinolla: automaattisella tunnistuksella, lainsäädännöllä ja koulutuksella. Automaattinen tunnistus pohjaa kielen analysointiin, lainsäädäntö pyrkii hillitsemään väärän tiedon leviämiselle suotuisia ympäristöjä ja koulutuksen avulla voidaan “rokottaa otollisia isäntiä” väärän tiedon leviämisen estämiseksi.  Koulutuksen tarve tulisi ottaa huomioon koulujen ja korkeakoulujen opetussuunnitelmissa.  (Rubin 2019.)

Osin Rubinin kehotukseen on jo reagoitukin. Parhaillaan kehitteillä ovat mm. EU:n laajuinen Facts4All -verkkokurssi kouluyhteisöille disinformaation käsittelyyn (Faktabaari 2021) sekä digitaalisen informaatiolukutaidon kurssi (Helsingin yliopisto 2021). Faktantarkistus on vahvasti läsnä myös korkeakoulujen toimittajakoulutuksissa (ks. esim. Haaga-Helia 2020).

Misinformaation tunnistaminen opinnoiksi myös LABissa?

Informaatiolukutaitoa opetetaan suomalaisissa korkeakouluissa jo nyt, ja opetuksen perustana käytetään kansainvälisiä informaatiolukutaidon viitekehyksiä (ACRL 2015).  LABissa opetusta annetaan tunnin verran opintojen alussa Asiantuntijan viestintätaidot -kurssin yhteydessä, minkä lisäksi opettajat voivat tilata myös alakohtaista opetusta etenkin opinnäytetyövaiheessa oleville opiskelijoilleen. Informaatiolukutaidon opetuksessa yhtenä osa-alueena on myös lähdekritiikki (LUT-tiedekirjasto 2021), mutta nykyisten tuntimäärien puitteissa siihen ei ole mahdollisuutta paneutua kovin syvällisesti.

Tarvetta nykyistä huomattavasti laajemmalle opetukselle kuitenkin olisi.  Oma, informaation tunnistamiseen, faktantarkistukseen ja nykyistä syvällisempään lähteiden arviointiin keskittyvä opintojaksonsa hyödyttäisi paitsi opinnäytetyön tekijöitä, myös opintojensa alkuvaiheessa olevia.

Osaltaan opintojakso kuroisi umpeen myös sitä aukkoa, joka on syntynyt, kun tutkimusmenetelmien opetusta on useilla aloilla jouduttu supistamaan. Ylipäätään tietoon, tiedon hankkimiseen ja sen varmuuteen liittyvän pohdinnan lisääminen olisi tarpeen opiskelijoille alasta riippumatta. Oleellista on myös tunnistaa niitä juuri kuvattuja psykologisia ja yhteiskunnallisia mekanismeja, jotka tämän dis- ja misinformaation levittämisen mahdollistavat.

Lähteet

ACRL. 2015. Framework for Information Literacy for Higher Education. [Viitattu 12.11.2021]. Saatavissa: https://www.ala.org/acrl/standards/ilframework

Faktabaari. 2021. Faktabaari EDU valmistelemassa EU-laajuista Facts4All -verkkokurssia kouluyhteisöille disinformaation käsittelyyn. [Viitattu 12.11.2021]. Saatavissa: https://faktabaari.fi/edu/faktabaari-edu-valmistelemassa-eu-laajuista-verkkokurssia-kouluyhteisoille/

Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. 2020. Haaga-Helialta kipinänsä saaneen EUfactcheck.eu-projektin suosio ylitti odotukset – Yli sata tehtyä faktantarkistusta ja lisää tulossa. [Viitattu 4.11.2021]. Saatavissa: https://www.haaga-helia.fi/fi/ajankohtaista/uutiset/haaga-helialta-kipinansa-saaneen-eufactcheckeu-projektin-suosio-ylitti

Heikkilä, A. 2020. Suojaavatko maskit koronalta? Terveysklubi-blogi 4.5.2020. [Viitattu 4.11.2021]. Saatavissa: https://www.anttiheikkila.com/terveysklubi/blogi/suojaavatko-maskit-koronalta/

Helsingin yliopisto. 2021. Digitaalisen informaatiolukutaidon edistämiseen pilottirahoitusta. [Viitattu 12.11.2021]. Saatavissa: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/digitaalisen-informaatiolukutaidon-edistamiseen-pilottirahoitusta

Kruger, J. & Dunning, D. 1999. Unskilled and unaware of it: how difficulties in recognizing one’s own incompetence lead to inflated self-assessments. Journal of Personality and Social Psychology. Vol. 77 (6), 1121-34. [Viitattu 12.11.2021]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1037//0022-3514.77.6.1121

LUT-tiedekirjasto. 2021. Hakutulosten arviointi. LAB informaatiolukutaidon perusteet -opas. [Viitattu 12.11.2021]. Saatavissa: https://libguides.lut.fi/LAB_informaatiolukutaito/arviointi

@MariaNordin. 2021. Tviitti 3.11.2021. Twitter-mikroblogipalvelu. [Viitattu 4.11.2021]. Saatavissa: https://twitter.com/MariaNordin/status/1454899100231606282

Rubin, V.L. 2019. Disinformation and misinformation triangle. A conceptual model for “fake news” epidemic, causal factors and interventions. Journal of Documentation. Vol. 75 (5), 1013–1034. [Viitattu 3.11.2021]. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/JD-12-2018-0209

Valaskivi, K., Noppari, E., Haara, P., Nelimarkka, M. & Toivanen, P. 2021. Tahattomat virheet ja misinformaatio. Sisältösekaannuksen selviytymisopas. Tampereen yliopisto, tutkimuskeskus Comet. [Viitattu 11.11.2021]. Saatavissa: https://sisaltosekaannus.fi/sisaltosekaannuksen-selviytymisopas/tahattomat-virheet-ja-misinformaatio/

Vehkoo, J. 2019. Valheenpaljastaja: Miksi uskomme valheisiin? Näin tunnistat psykologiset mekanismit, joiden takia sinäkin lankeat väärään tietoon. YLE Oppiminen. [Viitattu 11.11.2021]. Saatavissa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/15/valheenpaljastaja-miksi-uskomme-valheisiin-nain-tunnistat-psykologiset

Vehkoo, J. 2020. Valheenpaljastaja: Dunning-Kruger-efekti selittää netin amatööriepidemiologien itsevarmuutta. YLE Oppiminen. [Viitattu 11.11.2021]. Saatavissa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/06/30/valheenpaljastaja-dunning-kruger-efekti-selittaa-netin-amatooriepidemiologien

Vehkoo, J. 2021. Valheenpaljastaja: Kahdeksan asiaa, jotka jokaisen pitäisi ymmärtää misinformaatiosta. YLE Oppiminen. [Viitattu 11.11.2021]. Saatavissa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/02/08/valheenpaljastaja-kahdeksan-asiaa-jotka-jokaisen-pitaisi-ymmartaa

Väliverronen, E. 2021. Asiantuntijuuden murros ja luottamus instituutioihin koronakriisissä. Teoksessa: Hetemäki, Ilari, Kuusisto, Anna-Kaisa, Lähteenmäki, Maria & Väliverronen, Esa (toim.) Hyvä ja paha tieto. Helsinki: Gaudeamus. 111-123.

Kirjoittajat

Heli Kamaja työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa viestinnän lehtorina ja opettaa paljon mm. Asiantuntijan viestintätaitoja.

Ritva Kinnunen työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa liiketoiminnan yliopettajan ja opettaa mm. digitaalista markkinointia ja tutkimusmenetelmiä.

Johanna Kiviluoto toimii tietoasiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulua ja LUT-yliopistoa palvelevassa LUT-tiedekirjastossa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/992335 (CC0)

Julkaistu 2.12.2021

Viittausohje

Kamaja, H., Kinnunen, R. & Kiviluoto, J. 2021. Voisiko totuudenjälkeinen aika näkyä myös amk-opinnoissa? LAB Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/voisiko-totuudenjalkeinen-aika-nakya-myos-amk-opinnoissa/