Kun viimeksi osallistuit verkkokokoukseen tai verkkotunnille, laitoitko kameran päälle? Kaipaatko ihmisten kasvoja verkkoviestinnässä? Tässä artikkelissa pohditaan erilaisia syitä siihen, miksi verkkokokouksiin osallistutaan mieluummin ilman kameraa. Sen lisäksi artikkelissa käsitellään sitä, miksi kameran käyttö verkkoviestinnässä olisi erityisen tärkeää.

Kirjoittaja: Olesia Kullberg

Tällä hetkellä opiskelijamme ovat opiskelleet etänä jo yli vuoden. Kun pieniltä mustilta ruuduilta Zoomissa kysyy, kuinka siellä sujuu, vastauksena on hiljaisuus. Vastaus jää siten opettajan arvailujen varaan. Kielten harjoitustunneilla vuorovaikutus on keskeisessä roolissa. Viestimme jotain ihmisille, ja meidän pitää saada välitöntä palautetta siitä, hymy, nyökkäys tai liike, kaikki käy. Kunhan vain tiedämme, että viestiimme reagoidaan. Tämän vuoden aikana olen huomannut, että opiskelijoiden halu pitää videokamerat päällä on heikentynyt huomattavasti. Pitäisikö tähän puuttua vai antaa asian olla?

”Zoom fatigue” on uusi termi, joka ei varmaan vaadi selitystä – kaikki olemme sen kokeneet jossain vaiheessa tänä vuonna. Väsymystä verkkokokouksiin selitetään muun muassa kameran käytöllä. Siihen liittyy kaksi asiaa. Ensinnäkin silmät väsyvät siihen, että näemme ruudulta monta ihmistä yhtä aikaa erilaisine taustoineen. Huomaamatta silmät alkavat tutkia jokaista taustaa, mikä kuormittaa aivoja ylimääräisellä tiedolla. Toinen kuormittava asia on jatkuva kameran edessä oleminen. (Sklar 2020.)

Muistan kun pari vuotta sitten yksi opiskelija kirjoitti palautteessaan, että ensimmäisen verkkotunnin aikana tuntui siltä, kuin muut tulisivat kutsumatta huoneeseen. Se oli hänestä ahdistavaa. Taustan peittämiseen on onneksi monta toimivaa tapaa, voi käyttää virtuaalitaustoja, tai vähemmän eksoottisia, mutta silmä- ja aivoystävällisempiä himmennyksiä. Miksi sitten kuitenkin suurin osaa ihmisistä osallistuu verkkotapaamisiin mieluummin ”camera off” -tilassa?

Miksi ”off”?

Muutama vuosi sitten kuulin yhden opettajan kertovan, että hän vaatii opiskelijoiden pitävän kameran päällä tunnilla eikä ilman kameraa saa osallistua. Myöhemmin sama opettaja myönsi ettei itse kuitenkaan käytä kameraa. Tämä johtuu siitä, että hän pitää verkkotunnit etäpäivinä, jolloin hän ei pukeudu tai meikkaa yhtä huolitellusti kuin silloin, kun menee työpaikalle. Tämä on melko ristiriitaista, mutta kuvaa hyvin yleistä syytä sille, miksi emme halua laittaa kameraa päälle.

Tänä vuonna tilanne on aika monimutkainen, koska monien ihmisten sosiaaliset kontaktit ja kokemukset ovat supistuneet, mikä ei ole luontevaa eikä toivottavaa. Nuorilta opiskelijoilta on käytännössä viety aika paljon – yhteiset välitunnit, lounaat, koulumatkat yms. Ihmiset kyllä sopeutuvat, niin nuoretkin.  He yrittävät ottaa kaiken ilon irti tästä ikävästä tilanteesta. Pientä iloa tuokin se, että voi herätä viittä vaille ennen tunnin alkua ja osallistua tunnille sängystä, puolinukuksissa. Silloinkaan ei kukaan halua laittaa kameraa päälle.

Vaikka väsyminen verkkokokouksiin olisikin pääasiallinen syy pitää kamera pois päältä, niin emme myöskään halua paljastaa sitä, miten kokouksen aikana tarkistamme sähköpostia, valmistamme illallista, teemme venytyksiä tai katsomme mitä uutta maailmassa on tapahtunut. Kaikki tietävät, että näin ei saisi tehdä, mutta kaikki kuitenkin tekevät näin. Siihen on hyvät, tutkitusti todistetut selitykset – aivomme reagoivat aina uusiin impulsseihin paremmin, kuin vanhoihin. Sen lisäksi haluamme hoitaa monta asiaa samaan aikaan, jotta ehtisimme tehdä enemmän. Aika luontevaa käyttäytymistä, siis. Kukaan ei vain halua jakaa sitä muiden kanssa laittamalla kameran päälle.

Joskus ihmettelin miksi jotkut näyttävät niin hyvältä somessa, sitten teini-ikäinen tyttäreni esitteli minulle filttereiden maailmaa. Varmaan tämäkin ominaisuus tulee joskus Zoomiin. Sitä odotellessa monet joutuvat sietämään epämukavuutta, kun näkevät oman videokuvansa jaettuna tietokoneruudulla. Videokuvan laatuun vaikuttavat monet asiat, kuten valaistus sekä kameran ja ihmisen asento. Harvalla on kotitoimistossa täydelliset puitteet videokuvausta varten.

Miksi ”on”?

En tykkää puhelimista. Jos vaan on mahdollista, menen mieluummin paikan päälle sopimaan asiasta, kuin soitan. Tämä johtuu siitä, että suullisessa kommunikaatiossa nonverbaalinen viestintä on erittäin tärkeää. Meidän pitää nähdä toisen ihmisen kasvot, eleet ja liikkeet, jotta viestintäkokemus olisi tarpeeksi syvällinen.

Verkkoviestintä on erittäin tehokas tapa toimia, mutta verrattuna tavalliseen viestintätilanteeseen, siinä on puutteensa. Verkkoyhteydet, äänenlaatu, puheenvuorojen antaminen sekä tekniset haasteet vievät helposti huomion. Tällöin voidaan kyllä saada tärkeimmät ja välttämättömimmät asiat sovituiksi, mutta pienet, aivoille ja mielelle tärkeät keskustelun nyanssit saattavat jäädä pois. Moneen asiaan emme pysty vaikuttamaan, mutta jos kaikki piiloudumme mustien ruutujen taakse, niin mitä meille jää?

Puhuminen on luontevaa silloin, kun näkee toisen ihmisen reagoivan puheeseen. On myös helpompaa ymmärtää toisen puhetta, kun pystyy seuraamaan suun liikkeitä, eleitä ja ilmeitä. Suullisessa viestinnässä emme keskity pelkästään sanoihin ja niiden merkitykseen, vaan luemme myös kasvojen ilmeitä. (Fosslien & Duffy 2020.)

Olen tottunut mustiin ruutuihin Zoom-tunneillani. Tiedän, että opiskelijamme ovat ahkeria ja erittäin fiksuja. Ymmärrän oikein hyvin, miksi he eivät halua laittaa kameraa päälle verkkotuntien aikana. Pari viikkoa sitten yllätyin, kun pienryhmän työskentelyn aikana menin yhteen ryhmään kuuntelemaan keskustelun kulkua, ja kaikilla neljällä opiskelijalla kamerat olivat päällä. Oli piristävää ja mukavaa nähdä heitä. Heidän keskustelunsa oli myös erittäin luontevaa ja sujuvaa. Opettajina luomme ympäristön, jossa uuden oppiminen voisi tapahtua tehokkaasti ja mielekkäästi. Kameran käyttö on vain yksi pieni osa sitä ympäristöä, mutta sillä on yllättävän suuri merkitys. Joten, seuraavan kerran kun osallistut verkkokeskusteluun, muistathan laittaa kamerasi päälle!

Lähteet

Fosslien, L.& Duffy,M. 2020. How to Combat Zoom Fatigue. Harvard Business Review. [Viitattu 30.03.2021]. Saatavissa: https://hbr.org/2020/04/how-to-combat-zoom-fatigue

Sklar, J. 2020. ‘Zoom fatigue’ is taxing the brain. Here’s why that happens. National Geographic. [Viitattu 30.03.2021]. Saatavissa: https://www.nationalgeographic.com/science/article/coronavirus-zoom-fatigue-is-taxing-the-brain-here-is-why-that-happens

Kirjoittaja

Olesia Kullberg työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/illustrations/smartphone-k%C3%A4si-kuvayhdistelm%C3%A4-1445489/(CC0)

Julkaistu 8.4.2021

Viittausohje

Kullberg, O. 2021. Video off? LAB Pro. [Viitattu pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/video-off/