VAHA-muistisäännön soveltaminen sosiaalialan kotikäynneillä

Hoitotyössä muistisääntöjä potilaan systemaattisen tutkimisen tueksi on ollut jo pitkään. Sosiaalialalla muistisääntöjä ei samalla tavalla ole käytössä, mutta mielenterveyden häiriöistä kärsivien potilaiden kohtaamiseen luotu muistisääntö on sovellettavissa myös sosiaalialan työhön.

Kirjoittajat: Kira Wuopio & Tuulia Stellberg

Muistisääntö työprosessin tukena

Sairaanhoidossa potilaiden tilan arvioimiseksi on käytössä muistisääntöjä, kuten RiVaLaiSeR. Se on lyhenne sanoista rinta, vatsa, lantio, selkä ja raajat, jonka avulla rytmitetään tukimusta ja varmistutaan, että vammapotilas tulee tutkituksi kauttaaltaan. (Ångerman 2017.) Fyysisiin vammoihin perustuvat muistisäännöt eivät ole hyödynnettävissä sosiaalialalla, mutta tässä artikkelissa on sovellettu Metropolia ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä luotua VAHA-muistisääntöä sosiaalialan työtehtäviin. VAHA on lyhenne sanoista viestintä, arvio, havainnointi ja aktivoituminen. (Dawkins ym. 2019.) Ensihoidon työvälineeksi luotu VAHA-muistisääntö on sovellettavissa sosiaalialan työhön, sillä ensihoitoa ja osaa sosionomin työtehtävistä yhdistää pääsy ihmisen omaan elinympäristöön eli kotiin.

Kuva 1. VAHA-muistisääntö: viesti, arvioi, havainnoi ja aktivoidu. (Kuva: Kira Wuopio)

Viesti

Asiakkaiden kohtaaminen kotona on samankaltaista keskustelullista työtä, kuin asiakastyö toimistoissa. Oma koti on asiakkaalle tuttu toimintaympäristö, jossa hänellä on valtaa toimia haluamallaan tavalla. Parhaimmillaan kohtaaminen kotona tasapainottaa asiakkaan ja työntekijän välistä valta-asetelmaa, jos asiakas pystyy tutussa ympäristössä vaikuttamaan vuorovaikutustilanteeseen ja keskustelun kulkuun. (Juhila 2018.)

Kotikäyntitilanteessakin täytyy huomioida viestinnälliset keinot. Viestintä sanana luo helposti mielikuvan puheesta, mutta kohtaaminen syntyy laajasti eri osa-alueista. Kiinnostusta asiakasta kohtaan on tärkeä osoittaa elein, ilmein ja olemuksella. Katsekontakti ja nyökkäily luovat tilanteessa läsnäolon tunnetta asiakkaalle. Avoin kehonkieli tukee yhteisymmärryksen syntymistä, kun taas kehonkieli, joka viestii torjumista tai välinpitämättömyyttä, saattaa saada asiakkaan perääntymään. (Ahola 2019.)

Kodeissa tehtävä työ toteutuu asiakkaiden yksityisellä, kotirauhan suojaamalla alueella ja siihen liittyy eettisiä kysymyksiä. Koti tarjoaa työntekijälle mahdollisuuden havainnoida asiakasta ja hänen arkeaan kokonaisvaltaisemmin, kuin toimistossa. Asiakas ei kuitenkaan välttämättä tiedä, mitä työntekijä havainnoi ja mihin tietoa havainnoista käytetään. (Juhila 2018.) Sen vuoksi on tärkeää, että asiakkaalle viestitään avoimesti, mitä kotikäynnillä tapahtuu.

Arvioi

Oma koti ei ole aina turvallinen paikka asiakkaalle. Kodissa voi olla väkivallan uhkaa tai esimerkiksi syrjäisen sijainnin aiheuttamaa turvattomuuden tunnetta. Työntekijän tulee tunnistaa ja arvioida tilannetta sekä puuttua turvattomuutta aiheuttaviin syihin. Toisinaan ongelmat saattavat olla sellaisia, että sosiaalialan työntekijän on tehtävä päätöksiä tukitoimista, eikä asiakkaalla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa itse tilanteeseensa. Asiakkaan itsemääräämisoikeuteen kajoaminen tai tahdonvastaiset tukitoimet voivat heikentää luottamuksellista suhdetta (Juhila 2018; Mönkkönen 2018.)

Kotikäyntien haasteena voi olla myös työntekijän turvallisuus. Haavoittuvassa asemassa oleva asiakas voi kokea olonsa uhatuksi ja kodin tilana sellaiseksi, että sitä tulee puolustaa (Bashir 2017). Koti koetaan yksityisenä paikkana ja siihen liittyy paljon henkilökohtaista, kuten omat tavarat ja identiteetti. Samoin perhe koetaan yhtenä yksityisimmistä sosiaalisista ryhmistä. (Kallinen & Rautio 2016.) Asiakas voi myös kokea kotikäynnin turhaksi tai tuntea epäluuloa kotiin tulevaa työntekijää kohtaan (Juhila 2018). Vaihtelevissa ja mahdollisesti turvattomissa toimintaympäristöissä on tärkeä arvioida, suunnitella ja turvata oma sekä työparin selusta havainnoimalla poistumisreitti ennalta ja tunnistaa mahdolliset väkivaltaan käytettävissä olevat välineet ympäristöstä. (Dawkins ym. 2019.)

Havainnoi

Sosionomin tehtävä on vähentää ja estää asiakkaan hyvinvointia uhkaavia tekijöitä, ohjata ja neuvoa sekä mahdollistaa tukea äkillisissäkin tilanteissa (THL 2022). Oikeaan palveluun ohjaaminen vaatii sosionomilta palvelujärjestelmän ja yhteistyöverkostojen tuntemista. Merkittävää on myös dokumentoida huolellisesti. Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista (254/2015, 4 §.) edellyttää, että kirjaukset on tehtävä viipymättä sen jälkeen, kun asiakkaan asiaa on käsitelty. Kirjaamisvelvoite alkaa jo siinä vaiheessa, kun palveluntarpeesta on saatu tieto.

Kotikäynneillä työntekijällä on mahdollisuus havainnoida monia asioita, kuten kodin olosuhteita, lasten ja aikuisten välisiä vuorovaikutussuhteita ja keskustella perheenjäsenten kanssa. Kotona voi ottaa puheeksi ja havainnoida asiakkaan arkeen liittyviä asioita ja huomioida myös positiivisia, kannattelevia tekijöitä. Havainnoinnin ja keskustelun tukena toimivat kotiympäristössä oleva esineistö, vaikkapa valokuvat. Kotikäyntiin varattu aika voi kuitenkin olla vähäinen suhteessa niiden asioiden määrään, joita olisi tärkeä havainnoida ja toteuttaa. (Ferguson 2018; Juhila 2018.) Jos mahdollista, niin kotikäyntiin kannattaakin käyttää runsaammin aikaa.

Aktivoidu

Työntekijä voi kotikäynnin aikana havaita esimerkiksi asukkaan paloturvallisuuteen, vuorovaikutussuhteisiin, väkivaltaan, toimintakykyyn tai muihin asumisen ongelmiin liittyviä seikkoja ja käyttää havaintoja päätöksenteon sekä interventioiden perusteluna (Juhila 2018). Erilaiset lainsäädännölliset velvoitteet on huomioitava ja työntekijä voi joutua tekemään salassapitosäännösten estämättä esimerkiksi paloturvallisuusilmoituksen pelastusviranomaiselle, jos havaitsee asunnossa palovaaran tai muun onnettomuusriskin (Pelastuslaki 29.4.2011/379, 42 §.).

Lastensuojelulaki (13.4.2004/417, 25§.) velvoittaa viranomaista tekemään lastensuojeluilmoituksen, jos tehtävissään havaitsee, että lapsen hoidon ja huolenpidon tarve, olosuhteet tai käyttäytyminen edellyttää mahdollisen lastensuojelutarpeen selvittämistä. Ilmoitusvelvollisuus liittyy myös aikuisiin. Jos työntekijä saa tehtävässään tiedon henkilöstä, jolla on ilmeinen sosiaalihuollon tarve tai ikääntyneestä, jolla on ilmeinen sosiaali- tai terveydenhuollon tarve, on hänen tehtävä salassapitosäännösten estämättä ilmoitus sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle (Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301, 35 §.; Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28.12.2012, 25 §.).

Kotikäynti kannattaa

Vaikka kotikäynneissä on riskitekijöitä, on niistä kertyvä asiakkaan tilannetieto arvokasta. Kotikäynti mahdollistaa laajan kuvan asiakkaan pärjäämisestä kotona ja perheen kokonaistilanteesta. Esimerkiksi mielenterveyden häiriöön on tärkeää saada apua varhaisessa vaiheessa ja kotikäynti voi mahdollistaa asiakkaan tuen piiriin saattamisen. Mitä laajempaa tietoa asiakkaan tilanteesta saadaan, sitä paremmin hänelle voidaan mahdollistaa oikeat palvelut. Kansallisen mielenterveysstrategian yksi tavoitteista on sosiaalihuollon kotipalvelun ja perhetyön lisääminen mielenterveystyön tukimuotoina (Vorma ym. 2020). Menetelmän mukainen vaiheittainen asioiden tarkastelu tukee kokonaistilanteen arvioinnin toteutumista. Kokemuksen myötä toimintamallit tulevat selkärangasta, mutta äkillisissä tilanteissa mieleen iskostettu muistisääntö on jokaisen kohdan läpikäynnin tukena.

Lähteet

Ahola, A. 2019. Taito tehdä hyvä vaikutus. Helsinki: Minerva.

Bashir, N. 2017. Doing research in peoples’ homes: fieldwork, ethics and safety – on the practical challenges of researching and representing life on the margins. Qualitative Research. Vol. 18(6), 638-653. Viitattu 19.01.2023. Saatavissa https://doi.org/10.1177/1468794117731808

Dawkins, C. Karttunen, M. & Wuopio, K. 2019. Mielenterveyspotilaan tunnistaminen ensihoidossa. AMK-opinnäytetyö. Metropolia ammattikorkeakoulu. Metropolia ammattikorkeakoulu, ensihoidon tutkinto-ohjelma. Viitattu 15.01.2023. Saatavissa https://www.theseus.fi/handle/10024/170118

Ferguson, H. 2018. Making home visits: Creativity and the embodied practices of home visiting in social work and child protection. Qualitative Social Work. Vol. 17(1), 65-80. Viitattu 20.01.2023. Saatavissa https://doi.org/10.1177/1473325016656751

Juhila, K. 2018. Aika, paikka & sosiaalityö. Tampere: Vastapaino.

Kallinen, K. & Rautio, S. 2016. Haastateltavan kodin merkitys haastattelupaikkana tutkittaessa sensitiivisiä perheaiheita. Nuorisotutkimus. Vol. 34(4), 22-36. Viitattu 20.01.2022. Saatavissa https://elektra.helsinki.fi/oa/0780-0886/2016/4/haastate.pdf

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28.12.2012/980. Finlex. Viitattu 12.2.2023. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980

Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista 254/2015. Finlex. Viitattu 23.01.2023. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150254

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. Finlex. Viitattu 12.2.2023. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417

Mönkkönen, K. 2018. Vuorovaikutus asiakastyössä. Helsinki: Gaudeamus.

Pelastuslaki 29.4.2011/379. Finlex. Viitattu 13.2.2023. Saatavissa https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110379

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Finlex. Viitattu 23.01.2023. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150254

THL. 2022. Palvelutarpeen arviointi. Viitattu 20.01.2023. Saatavissa https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/sosiaalipalvelut/palvelutarpeen-arviointi

Vorma, H., Rotko., T., Larivaara, M. & Kosloff, A. 2020. Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020– 2030. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:6. Viitattu 17.01.2023. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162053/STM_2020_6.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Ångerman, S. 2017. Vammapotilaan ensihoito. Finnanest. Vol. 50(2), 115-121. Viitattu 16.01.2023. Saatavissa http://www.finnanest.fi/files/angerman_vammapotilaan_ensihoito.pdf