Tässä artikkelissa tarkastellaan COVID-19 vaikutuksia työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen ammattikorkeakoulun opettajan näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan yksilön voimavarojen vaikutusta työhyvinvointiin.

Kirjoittaja: Janita Markwort

Työuupumus ja sen näkyminen poikkeusaikana opettajan työssä

COVID-19, koronana myös tunnettu virus laittoi maailman ihan uuteen muotoon viime vuoden keväällä. Opetuksen näkökulmasta opettajat ja rehtorit joutuivat pohtimaan opetuksen edistämistä koulutilojen ulkopuolella eli verkossa. Digiloikassa ei tekniikka aiheuttanut suuria ongelmia, mutta kuinka saadaan ensisijaisesti käden taitoja vaativa opetus toteutettua verkossa? Etäopiskelu edellyttää opiskelijoilta itsenäisyyttä ja vastuunkantoa. Tämä saattaa osoittautua haasteelliseksi varsinkin ensimmäisen vuoden opiskelijalle, koska nyt verkostoituminen tapahtuu pääasiassa verkossa eikä kampuksilla.

Opettajan työssä on ilmennyt monia haasteita verkko-opetuksen suunnittelusta oppilaiden tavoitettavuuteen. Opettajat ovat joutuneet uuden äärelle. Toiset ovat selvinneet haasteista hyvin. Osalla näkyy kuormitus työuupumusta lisäävänä tekijänä. Opettaja kantaa aidosti huolta siitä, että poikkeusoloissa opiskelijalle kertyy oppimisvajetta. Tämä aiheuttaa myös opettajalle kuormittavuutta, kun koulutukseen kytkettyyn rahoitusmalliin syntyy tuottavuuden vähentymistä.

Opetuksen siirtyminen eteenpäin aiheuttaa haasteita myös opiskelijoiden valmistumiselle, ja sitä kautta paineet opettajan työssä kasvavat edelleen. Opettajat ovat pyytäneet lisäresursseja opetuksen toteuttamiseen, jotta työuupumiselta vältyttäisiin.  Etäopetus ei synny itsestään ja lisääntyneen suunnittelun sekä uuden teknologian haltuunotto on osalle opettajista sekä oppilaistakin haasteellista. Miten ratkaista poikkeusajan synnyttämä oravanpyörä? Onko pelkästään verkossa tapahtuva opetus ja oppiminen ratkaisu, vai olisiko syytä pohtia aidosti turvallista lähiopetusta. Huomioitavaa on, että turvallisuustoimenpiteet poikkeusaikana ovat lopulta melko selkeät. Käytä maskia, pese kädet, huolehdi turvaväleistä. Nämä toimenpiteet saattavat kuitenkin herättää ahdistusta  ja vaikuttaa sitä kautta työuupumisen kehittymiseen.

Opettajan mahdollisuus orientoitua omaan työhönsä osana kokonaisuutta, luoda ja kokeilla uusia toimintamalleja, saada apua ja palautetta suorituksistaan, tehdä joustoja ja johtaa omaa työtään sekä ottaa huomioon opiskelijoiden yksilölliset tarpeet koetaan tärkeiksi työn tekemisessä. Tähän on poikkeusaika tuonut suuria haasteita. Viranomaiset ja työnantaja antavat ohjeita, jotka vaikuttavat jopa rajoittavasti opettajan oman työn suunnitteluun. Työn muutosten hallinnassa on tärkeää vahvistaa yksilön voimavaroja. Uhkien, kuten koronan, kääntäminen haasteiksi osallistavan johtamisen avulla kehittää niin yksilöä, kuin koko työyhteisöä. (Kinnunen ym. 2005, 312-313)

Työhyvinvointia lähestytään usein kielteisestä lähtökohdasta, joka tarkoittaa, että hyvinvoinnin sijaan pahoinvointi saa tarkastelussa keskeisen roolin. Stressin ja uupumuksen näkökulmat ovat perinteisesti liitetty työhyvinvointiin ja nimenomaan negatiivisesti. (Kinnunen ym. 2005, 13) Positiivista työhyvinvointia kuvaava käsite on työn imu. Sen voidaan määritellä koostuvan kolmesta erillisestä mutta keskenään yhteydessä olevasta ulottuvuudesta: omistautuminen, tarmokkuus ja työhön uppoutuminen. Näiden kolmen käsitteen vaikutus yksilön terveyteen, työkykyyn ja työtyytyväisyyteen on positiivinen. Käänteinen yhteys on stressi, eläke- ja eroajatukset. (Hakanen 2004, 14)

Työuupumus ja teorian näkökulma

Työuupumus on yksi merkittävimpiä työhyvinvoinnin uhkatekijöitä. Käsite kuvaa työelämän jaksamisongelmia. Työuupumuksesta on muodostunut yleisnimike kaikenlaiselle oirehtimiselle. (Kinnunen ym. 2005, 38)

Työuupumuksella tarkoitetaan stressitilanteiden aiheuttamaa vakavaa oireyhtymää, jonka ominaispiirteitä ovat jatkuva uupumusasteinen väsymys, kyynistyminen ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Väsymystila ilmenee voimakkaina stressin ja rasittuneisuuden kokemuksina, kun lepovaiheet eivät riitä palautumiseen. Uupumukselle ei voida nimetä vain yhtä syytä ja usein se tuo mukanaan muita oireita, jotka omalla vaikutuksellaan syventävät ongelmaa. Tällaisia oireita on muun muassa ihmissuhdevaikeudet työpaikalla. Työn kuormitukset vaikuttavat negatiivisesti myös yksityiselämään. (Hakanen 2004, 22-25)

Työuupumista ilmenee yleisimmin yksilöillä, jotka ovat dynaamisia, tavoitehakuisia ja suorituskeskeisiä sekä omistautuvat jokaiseen tehtäväänsä. Masentuneisuus syntyy psyykkisten kriisien seurauksena ja lähtökohtana on se, että asiat ja niiden selvittely on jätetty kesken. Masennuksen syy voi olla biologinen ja suurin vaikuttava tekijä on tutkimusten mukaan varhaislapsuudessa koettu vanhempien rakkauden puute. (Kinnunen ym. 2005, 38-39; Aro 2002, 24)

Tutkimuksen mahdollisia tarkastelukohteita ovat yksilö, työtehtävät, työpaikan vuorovaikutussuhteet, organisaation piirteet, työ-perhe-tasapaino, muun elämän kuormitukset, työura ja elämänkulku. Tutkijoilla on harvoin käytettävissä pitkän aikavälin seuranta-aineistoja, joiden avulla pystyttäisiin selvittämään kaikki tai merkittävä osa työuran tekijöistä, joilla on yhteyksiä hyvinvointiin. Tutkimuksissa työn ja muun elämän väliset yhteydet uupumukseen rajoittuvat vain työolojen, työn ja perheen ristiriidan ja uupumuksen välisten yhteyksien todentamiseen. Asiantuntijoiden viimeisimmät lausunnot antavat ymmärtää, että nimenomaan muun elämän kuormitukset ovat usein tai jopa pääsääntöisesti uupumuksen taustavaikuttaja. (Hakanen 2005, 24-25)

Työuupumuksen kehittyminen

Työuupumuksen alkuperästä ja siitä, kuinka kauan uupumuksen kehittyminen vakavaksi sairaudeksi kestää, tiedetään varsin vähän. Hyvinkin yksilöllistä on se, kuinka kauan kestää uupumuksen kehittyminen. Täysin selittämätöntä on myös se, miten kauas yksilön uupumuksen juuret johtavat. Työuupumus vakavana oireena saattaa ilmentyä vasta hyvinkin pitkän työuran lopussa. (Hakanen 2004, 46) Missä vaiheessa työuupumus kehittyy masennukseksi. Näiden kahden välinen suhde on läheinen, mutta usein on esitetty, että masennus on työuupumuksen seuraus, mutta ei päinvastoin.  (Kinnunen ym. 2005, 49)

Yksilön voimavarat

Jokainen yksilö kokee työhyvinvoinnin eri tavalla. Samaa työtehtävää tekevien työntekijöiden työhyvinvointi on hyvin erilaista. Yksi painii totaalisten jaksamisongelmien kanssa kun toinen innostuu joka päivä uudelleen tehtävistä. Syyt yksilölliseen hyvinvointiin johtuvat jokaisen omista taustatekijöistä kuten ikä, sukupuoli, koulutus ja perhetilanne tai organisaatioon liittyvistä tekijöistä kuten epäoikeudenmukainen johtaminen. Yksilön persoonallisuus voi usein olla myös vaikuttavana tekijänä hyvinvoinnissa. (Kinnunen ym. 2005, 75)

Työn kuormitukseen vaikuttavat tekijät ovat karkean määrityksen mukaan fyysisiä ja psykososiaalisia. Työstressiä kuitenkin käsitellään pääsääntöisesti psykososiaalisista lähtökohdista. Yksilön voimavarana elämän hallinnan tunne eli koherenssi on suojauskeino stressiltä ja avainasemassa yksilön jaksamisen ylläpitämisessä sekä terveyden romahtamisessa. Yksilön koherenssin tunne on hänen tapansa havainnoida maailmaa ja omaa elämäänsä niin, että asiat muotoutuvat itselle mielekkäämmiksi, ovat hallittavampia ja ymmärrettävämpiä. Työelämän eri kokemukset vaikuttavat koherenssin tunteeseen. Yksilön selviytymisen perustana on pidetty itsetuntoa, joka ilmaisee sitä miten ihmiset kokevat olevansa kykeneviä, tärkeitä, menestyviä ja arvokkaita. (Kinnunen ym. 2005, 104-109)

Muutos yleensä, jolla on merkitystä esimerkiksi työn suhteen, aiheuttaa yksilölle aina stressitilanteen. Organisaatioissa on tärkeää saada työntekijä kokemaan muutos toivottavana ja antaa kaikille mahdollisuus olla mukana vaikuttamassa asioihin. (Aro 2002, 60-61)

Siksi juuri osallistava johtaminen ja opettajien sekä koko henkilökunnan voimavarojen tukeminen ovat erityisen keskeisessä roolissa varsinkin poikkeusaikana, joka on tuonut mukanaan jaksamisen ja hyvinvoinnin erityishaasteet niin toiminnalle kuin sen johtamiselle.

Lähteet

Aro, A. 2002. Yritän vain hoitaa omaa tehtävääni: työelämän muutokset ja hyvinvointi. Helsinki: Edita.

Kinnunen, U., Mauno, S. & Feldt, T. 2005. Työ leipälajina. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Hakanen, J. 2004. Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla. Helsinki: Työterveyslaitos.

Kirjoittaja

Janita Markwort (KTK ) työskentelee turvallisuuspäällikkönä  LUT-yliopistossa ja LAB-ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/686671 (CC0)

Julkaistu 15.1.2021

Viittausohje

Markwort, J. 2021. Työuupumus ja sen näkyminen COVID-19 poikkeusaikana. LAB Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/tyouupumus-ja-sen-nakyminen-covid-19-poikkeusaikana/