Työhteisön resilienssi tiimityön tukena

Kirjoittajat: Jenni Jukkala-Kylliäinen & Outi Rantatulkkila

Moniammatillisuus tiimityössä mahdollistaa eri ammattiryhmien osaamisalueiden yhdistämisen ja eri koulutustaustoihin liittyvät erityisosaamiset täydentävät toisiaan. Reflektiivinen keskustelu eri ammattiryhmien välillä on toimivan tiimityön kivijalka. Toteutuakseen se vaatii ymmärrystä jokaisen työntekijän osaamisalueista, toiminnan lähtökohdista sekä näkökulmista. (Ruokonen 2023, 13.)

Tiimin resilienssi

Toimivan tiimin käsitteen voi tiivistää yhteen sanaan: vuorovaikutus. Turvallinen vuorovaikutusilmapiiri luo merkityksellisyyden kokemuksia jokaiselle tiimin jäsenelle. Tällöin myös vaikeista asioista uskalletaan puhua. (Ahonen 2023, 74.) Yhtenä tiimin määritelmänä voidaan pitää kokemusta yhteistyöstä, johon kytkeytyy tunne luottamuksesta ja sitoutuneisuudesta. Muutokset tiimin rakenteessa eivät muuta käsitystä tiimin perustehtävästä, vaan sille määritellään selkeä ja yhteinen tavoite, tunne kuulumisesta lähityöyhteisöön, jaetun osaamisen tunnistaminen sekä työtehtävien mukaan määrittyneet yhteistyön muodot. (Raappana 2018, 31.)

Resilienssi vahvistuu työyhteisössä arjen pienillä teoilla.  Resilienssiä tukemalla vahvistetaan työhyvinvointia ja tämä vaikuttaa myönteisesti työn tuloksellisuuteen. (Lipponen 2020, 296.) Resilienssi on ryhmän kykyä sopeutua, mukautua, selvitä sekä uudistua, ja se tapahtuu yksilön omia voimavaroja käyttäen, keskinäisellä tuella ja johdon tukemana. (Lipponen 2020, 297.)  Luottamus, avuliaisuus ja avoimuus ovat avaintekijöitä työpaikan hyvän ilmapiirin muodostumisessa. Erilaisten työhön liittyvien tapahtumien tulkitseminen on kuitenkin aina yksilöllistä, ja tulkinnat saattavat aiheuttaa myös väärinkäsityksiä ihmisten kesken. (Juuti & Vuorela 2011, 71–72.)

Organisaatiolla on merkitystä siihen, miten työntekijän resilienssi, ja resilienssin taustataito pystyvyys, voivat näyttäytyä työyhteisössä. Organisaation käytännöt ja säännöt mahdollistavat tai rajoittavat resilienssin ilmenemistä. Yksilöiden suhde ja tapa liittyä toisiinsa työyhteisöissä ja organisaatioissa synnyttää ryhmän resilienttiä kulttuuria. Organisaatiossa vallitsevalla vuorovaikutusilmapiirillä onkin suuri merkitys sille, pääseekö resilienssi kehittymään ryhmätasolla. (Lipponen 2020, 270–271.)

Yhden yksittäisen työntekijän vahva paineensietokyky ja muutosjoustavuus ei tee koko työyhteisöstä resilienttiä, eikä myöskään aina vaikuta positiivisesti ryhmän selviämiseen. Yksilöiden väliset suuret resilienssierot voivatkin vaikuttaa siten, että hyvin resilientin voi olla vaikea ymmärtää toisten kokemusta esimerkiksi suuresta työkuormasta. Kuormittuneet voivat myös kokea, että resilientti työntekijä on epälojaali heitä kohtaan. (Lipponen 2020, 270–271.)

Parhaimmillaan työ on kevyttä ja iloa tuottavaa toimintaa, johon voi suhtautua huumorilla ja josta saa voimavaroja.  Mielekäs työ onkin ihmisen hyvinvoinnin lähde. Pitkäkestoinen motivaatio työhön vahvistuu, kun ihmisellä on sopiva työ, jossa hän voi toteuttaa kiinnostuksenkohteitaan. (Juuti & Vuorela 2011, 67.)

 

Tiimin muutosten mahdollisuudet

Työyhteisöön tulevat uudet jäsenet tuovat aina mukanaan myös muutoksia, joihin sekä entisten että uusien työntekijöiden tulee sopeutua. Koko yhteisön etu onkin, että asioista osataan keskustella ja tehdä kompromisseja. Pienikin muutos totuttuun voi tuoda mukanaan useita myönteisiä vaikutuksia.  (Laukkanen 2023, 58–59.) Käsitykset tiimin jäsenten rooleista sekä vastuualueista määrittyvät yleisimmin osaamisen tai työtehtävien perusteella. Työelämän muutokset ovat Raappanan (2018) tutkimuksen mukaan vahvistaneet tiimin jäsenten tietoisuutta omasta roolistaan tiimissä aiempaa enemmän. (Raappana 2018, 32.)

Resilienssin taustataito pystyvyysusko pääsee kehittymään, kun haasteet ovat sopivia ja odotukset realistisia. Tällöin työntekijä kokee onnistumisia ja hänen luottamuksensa omasta osaamisestaan vahvistuu. Uuden oppimiseen ja muutoksiin mukautumiseen tarvitaan luottamusta omasta osaamisesta, sekä uskallusta ja rohkeutta kokeilla luovia ratkaisuja. (Lipponen 2020, 273.) Kun yksilölliset resilienssitaidot ovat käytössä, tukee se myönteisesti ryhmän resilienssiä luovaa kulttuuria. Tällöin ryhmässä olevat voimavarat ja onnistumiset voidaan luontevasti tuoda mukaan yhteiseen keskusteluun. (Lipponen 2020, 298.)

Työn merkitykselliseksi kokeminen vaikuttaa vahvasti työssä motivoitumiseen sekä tuloksellisuuteen. Tämä kasvattaa työssä energisoitumista, omistautumista, sekä ylpeyttä koetuista onnistumisista. Tällä kaikella on myönteinen vaikutus myös muuhun elämään. (Hakanen 2015, 341.)

Kuva 1. Työhyvinvoinnin ulottuvuudet (mukaillen Juuti & Salmi 2015.)

Hyvä johtaminen tiimin resilienssin kivijalkana

Resilienssi ei liity vain kriisien kohtaamiseen ja niistä selviämiseen, vaan se on vahvasti sidoksissa erilaisiin arkipäivän haasteisiin työyhteisöissä. Johtamiskulttuurilla on suuri merkitys sille, kuinka organisaatioissa vahvistetaan työntekijöiden resilienssiä. Johtamistyyli, jossa palkitaan ja voimautetaan, on työntekijöiden resilienssiä tukevaa. Myös organisaation antama tuki työntekijälle työ -ja yksityiselämän haasteisiin luo merkitystä resilienssille. (Lipponen 2020, 272–273.)

Hyvä johtaminen tukee psykologisesti turvallista ilmapiiriä. Keskeisinä teemoina vallitsevat luottamus, oikeudenmukaisuus, sekä tahtotila hyödyntää ja tukea jokaisen työntekijän osaamista sekä vahvuuksien käyttämistä työssä. Kehittymisen tukeminen, arvostus ja kunnioitus vahvistavatkin psykologisen turvallisuuden kokemusta. (Hakanen 2015, 353.)

Johtajan tehtävänä on tukea työyhteisössä työntekijää oman tehtävän tunnistamisessa. Kunkin ammattiryhmän vastuualueet tulevat tutuiksi, kun tehtävänkuvia käydään läpi yhdessä keskustellen. Moniammatillisen yhteistyön mahdollisuudet aukeavat johtajan tukemassa yhteisessä vuorovaikutuksessa. (Ranta 2023, 47.) Motivoivalla ja sopivia haasteita tarjoavalla johtamistavalla on tutkimusten mukaan merkitystä ryhmän resilienssin vahvistumisessa. Se tukee myönteisiä tunteita, vähentää kielteisiä tunteita kriiseissä ja sitä kautta vahvistaa ryhmän resilienssiä. (Lipponen 2020, 274.)

Lähteet

Ahonen, L. 2023. Vuorovaikutustaidot tiimityön ydin. Teoksessa Ranta, S. 2023. Näin johdat varhaiskasvatuksen tiimiä. Jyväskylä: PS-kustannus. 74–90.

Hakanen, J. 2015. Onnellisena työssä? 8,5 kysymystä työn imusta. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara, L. Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus. 340- 365.

Juuti, P. & Salmi, P. 2015. Tunteet ja työ. Uupumuksesta iloon. Jyväskylä: PS-kustannus.

Juuti, P. & Vuorela, A, 2011. Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi. Jyväskylä: PS-kustannus.

Laukkanen, J. 2023. Kohti keskustelevampaa työkulttuuria. Teoksessa Ranta, S. 2023. Näin johdat varhaiskasvatuksen tiimiä. Jyväskylä: PS-kustannus. 58–60.

Lipponen, K. 2020. Resilisenssi arjessa. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Raappana, M. 2018. Onnistuminen työelämän tiimeissä. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto, Department of Language and Communication Studies. Jyväskylä. Viitattu 5.9.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7553-1

Ranta, S. 2023. Näin johdat varhaiskasvatuksen tiimiä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Ruokonen, I. 2023. Esipuhe. Teoksessa Ranta, S. 2023. Näin johdat varhaiskasvatuksen tiimiä. Jyväskylä: PS-kustannus. 9–14.

Kirjoittajat

Jenni Jukkala-Kylliäinen ja Outi Rantatulkkila toimivat sosiaalialan lehtoreina LAB-ammattikorkeakoulussa sekä opettajina Sosionomista varhaiskasvatuksen sosionomiksi -täydennyskoulutushankkeessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1447015 (CC0)

Viittausohje

Jukkala-Kylliäinen, J. & Rantatulkkila, O. 2024. Työhteisön resilienssi tiimityön tukena. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/tyohteison-resilienssi-tiimityon-tukena/