LAB-ammattikorkeakoulussa on parhaillaan käynnissä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen henkilöstölle suunnattu Turvallista pedagogiikkaa oppimisyhteisöihin -täydennyskoulutushanke. Hankkeen tarkoituksena on vahvistaa oppimisyhteisöjen psyykkistä ja pedagogista turvallisuutta. Turvallisessa oppimisympäristössä kukaan ei jää yksin, vaan jokaisella on paikka yhteisössä. Hankkeessa on tuotettu opetusmateriaalina videoluentoja.

Kirjoittajat: Sanna Lehtosalo & Jaana Mantela

Yhdessä oppimista digimaailmassa

Nykyaikana älylaitteet ovat näkyvä osa lasten elämää, halutaan sitä tai ei. Lapset eivät elä heidän vanhempiensa lapsuutta, vaan nykyajan lapsuutta. Siinä ovat vahvasti läsnä digitaaliset ympäristöt, jotka eivät ole erillinen osa muusta maailmasta. (Irisvik & Utriainen 2017, 10.) Aikuisten tulee ravistella omaa ajatteluaan digitaalisia ympäristöjä kohtaan, jotta he voivat ymmärtää lapsia, jotka ovat tottuneet elämään teknologiaa pullollaan olevassa maailmassa. Lapset saattavat olla taitavampia käyttämään digitaalisia välineitä kuin aikuiset, mikä luo uudenlaisen asetelman oppimisympäristöön. (Auvinen & Suomalainen 2022.) Digitaaliset ympäristöt luovat oivallisen mahdollisuuden purkaa valta-asetelmia, joissa aikuinen on tottunut antamaan vastauksia. Lapselle on hyödyksi ympäristöt, joissa hän voi itse olla osallisena kysymysten esittäjänä ja vastausten etsijänä. (Vartiainen 2022.)

Niin koulussa kuin varhaiskasvatuksessa digitaaliset ympäristöt luovat merkittävän, uudenlaisen mahdollisuuden oppimiseen ja osaamisen kehittymiseen. (Piili ym. 2019). Opettajat ja kasvattajat saattavat kokea digitaalisen maailman pelkoa, etenkin pelipelkoa. Sitä voi vähentää tutustumalla siihen, mitä lapset pelaavat ja mikä heitä kiinnostaa. Digitaalinen pelaaminen on mielenkiintoinen, sosiaalinen ja kehittävä harrastus jo pienillekin lapsille. Digitaalisten ympäristöjen avulla sukupolvien välisiä kuiluja voidaan kaventaa ja luoda ystävyyssuhteita. On siis hyvä muistaa, että älylaitteet ovat etenkin yhdessä tekemistä.  (Irisvik & Utriainen 2017, 22, 36.)

Turvalliset digitaaliset oppimisympäristöt, jossa kukaan ei jää yksin, mahdollistavat lasten aktiivisen toimijuuden ja yhdenvertaisuuden. Tavoitteena laadukkailla oppimisympäristöillä on ruokkia lasten välistä yhteistyötä ja kannustaa lapsia luovuuteen sekä monipuoliseen itseilmaisuun. Turvalliset oppimisympäristöt luovat kunnioittavaa vuorovaikutusta ihmisten välille sekä tukevat tunnetta ryhmään kuulumisesta. (Opetushallitus 2021, 4, 6-7, 12.)

Lapsen oikeuksien toteutuminen digitaalisissa ympäristöissä

Ennen digilaitteiden aikakautta lasten turvallisuusympäristö sisälsi kodin, koulun ja vapaa-ajan. Silloin lasten turvallisuuteen vaikuttivat vanhemmat, opettajat, kanssaoppilaat sekä lapsen lähipiiri sekä harrastuksissa tavatut ihmiset. Nykyisin lähes kaikki lapset käyttävät internettiä, josta muodostuu lapsille uudenlainen toimintaympäristö sekä uudenlaiset turvallisuusuhat. (Fors ym. 2019, 118–119.)

Älylaitteet kiinnostavat lapsia, joten niiden tulee kiinnostaa myös aikuisia. Keskustelut digitaalisesta maailmasta luisuu helposti uhkakuvien luomiseen. Vaaroja ei voi vähätellä, mutta niitä ennaltaehkäistään kasvatuksen avulla. (Irisvik & Utriainen 2017, 172–173.) Lasten oikeuksien tulee toteutua myös digitaalisissa ympäristöissä (Järventaus & Simola 2023).

Lapsen oikeus saada suojelua digitaalisessa ympäristössä vaarantuu, kun yhteiskunnassa vaikeneminen lapsiin kohdistuneesta seksuaalisesta häirinnästä on tyypillistä. Seksuaalinen häirintä ja houkuttelu on valitettavan yleistä, joten jokaisen aikuisen vastuulla on ennaltaehkäistä sitä toiminnallaan. Lasten houkuttelu eli grooming on yleistä niillä digitaalisen median alustoilla, missä lapset viihtyvät, esimerkiksi pelialustoilla. (Vaaranen-Valkonen & Laitinen 2019.) Yleisesti ottaen internetissä haavoittuvaisimpia ovat lapset, joilla on muitakin vaikeuksia elämässään. Tytöillä on suurempi riski kohdata kielteisiä asioita netissä kuin pojilla. (Järventaus & Simola 2023.)

Groomingin ennaltaehkäisemisessä keskeistä on tarjota lapsille käytännön opastusta, miten kohdata digitaalisessa ympäristössä pyynnöt yksityisten mediasisältöjen lähettämiseen, kuten alastonkuvien jakamiseen. Lasten tulee tietää, mistä voi saada apua ja minne voi ilmoittaa seksuaalisesta häirinnästä. (Vaaranen-Valkonen & Laitinen 2019.) Lisäksi on tärkeää opettaa sanat, mitkä liittyvät groomingiin, sillä jos ei ole sanoja, on lasten jopa mahdotonta kertoa vaikeasta asiasta. (Järventaus & Simola 2023.)

Sopivasti digitaalisuutta

Digitaalisuus aiheuttaa sekä hyvinvointia että pahoinvointia. Korona-aikana nähtiin valtava digitaalinen loikkaus ja myös lapsille digitaalisesta maailmasta tuli entistä tärkeämpi. (Järventaus & Simola 2023.) Lapset kuluttavat paljon aikaa digitaalisessa maailmassa, mutta vielä ei ole tarkkaa tietoa, kuinka paljon ruutuaikaa on terveellinen määrä ja mikä taas on vaarallisen suuri lapsen kehitykselle. (Kamenetz 2018, 25).

Digitalisaatio on muuttanut merkittävästi ihmisten tapoja olla yhteydessä toisiin ihmisiin ja asioida ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Etenkin lasten arjessa reaalimaailma ja digitaaliset ympäristöt limittyvät toisiinsa. Näistä seikoista johtuen ruutuajan sijasta lapsille tulisi tarjota media- ja digitalisaatio kasvatusta varhaiskasvatuksesta lähtien. Lapset tarvitsevat aikuisen läsnäoloa ja ohjausta digitaalisissa ympäristöissä yhtä paljon kuin todellisessa ympäristössä. Vaikka lapset syntyvät digitaaliseen maailmaan, ei heillä ole luonnostaan taitoja toimia siellä turvallisesti ja järkevästi. (Piili ym. 2019.)

Digitalisaatioon suhtautuminen positiivisesti ja innokkaasti tuo paljon hyötyä ja iloa. Digitaalisessa maailmassa aikuiset ovat vastuussa lapsista ja aikuisilla on velvollisuus sekä lupa olla tietoisia siitä, mitä lapset digilaitteitta tekevät (Irisvik & Utriainen 2017,168, 173.) Digitaalisista ympäristöistä tulee nauttia, käyttää niitä sopivasti ja toimia niissä pääsääntöisesti yhdessä muiden kanssa, ei yksin. (Kamenetz 2018, 60.)

Lähteet

Auvinen, N. & Suomalainen, H. 2022. Minidigi – Teknologia oppimisympäristöjen rikastuttajana. Podcast. Viitattu 22.1.2023. Saatavissa https://www.youtube.com/watch?v=cqG0hCWafrw

Irisvik, S. & Utriainen J. 2017. Kuinka kasvattaa diginatiivi. Helsinki: Kustantamo S&S

Fors, M., Helajärvi, H., Häkkinen, P., Kokko, S., Korkeila, J., Kosola, S., Lonka, K., Martikainen, S., Merikivi, J., Meriläinen, M., Moisala, M., Myllyniemi, S., Männikkö, N., Pesonen, A-K., Pirkkalainen, H., Ruokoniemi, P., Saarikivi, K., Salasuo, M., Salo, M. & Vasankari, T. Kosola, S., Moisala, M. & Ruokoniemi, P. 2019. Lapset, nuoret ja älylaitteet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.

Järventaus, A. & Simola, T. 2023. Opettaja lapsen tukena digitaalisissa ympäristöissä. Esitys Educa-messuilla Helsingissä 27.1.2023.

Kamenetz, A. 2018. Sopiva ruutuaika. Helsinki: Viisas elämä.

LAB-ammattikorkeakoulu. 2022. Turvallista pedagogiikkaa oppimisyhteisöihin – ettei kukaan jää näkymättömäksi. Viitattu 19.1.2023. Saatavissa https://www.lab.fi/fi/projekti/turvallista-pedagogiikkaa-oppimisyhteisoihin-ettei-kukaan-jaa-nakymattomaksi

Piili, H., Heiskanen, E., Koponen, M., Karppinen H. & Salminen, A. 2019. Digipedagogiikka: Lasten ja nuorten digitalisaatiokasvatus. LUT-yliopisto. Viitattu 22.1.2023.  Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019060719395

Opetushallitus. Pedagogisesti laadukas digitaalinen ympäristö. Laatumäärittely 2021. 4, 6-7, 12. Viitattu 20.1.2023. Saatavissa https://uudetlukutaidot.fi/wp-content/uploads/2021/12/Pedagogisesti-laadukas-digitaalinen-ymparisto.pdf

Vaaranen-Valkonen, N. & Laitinen, H-L. 2019.  Seksuaalinen häirintä, houkuttelu ja seksuaaliväkivalta digitaalisessa mediassa. Teoksessa: Korpilahti, U., Kettunen, H., Nuotio, E., Jokela, S., Nummi, V.M. &  Lillsunde P. (toim.). Väkivallaton lapsuus. Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020–2025. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 28.2.2023. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4123-6

Vartiainen, J. 2022. Minidigi – Teknologia oppimisympäristöjen rikastuttajana. Podcast. Viitattu 22.1.2023. Saatavissa https://www.youtube.com/watch?v=cqG0hCWafrw

Kirjoittajat

Sanna Lehtosalo on sosionomi (AMK) ja LAB-ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK-opiskelija Lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen koulutuksesta. Hän on toteuttanut Turvallista pedagogiikkaa oppimisyhteisöihin –täydennyskoulutushankkeeseen videoluennon, jonka aiheena oli: ”Meidän turvallinen digitaalinen ympäristömme”.

Jaana Mantela on LAB-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan lehtori ja kiinnostunut lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisestä.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1057541 (CC0)

Julkaistu 10.2.2023

Viittausohje

Lehtosalo, S. & Mantela, J. 2023. Turvalliset digitaaliset oppimisympäristöt. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/turvalliset-digitaaliset-oppimisymparistot/