Tuetulla asumisella kohti omannäköistä elämää

Naapurit – yhteisöllisyyden ja osallisuuden mahdollistajat -hankkeen päätavoitteena on aikuisten kehitysvammaisten ihmisten sosiaalisen osallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistaminen sekä yksilölliset asumisratkaisut, jotka mahdollistavat kehitysvammaisen ihmisen itsenäisen ja turvallisen asumisen omassa kodissa.

Kirjoittaja: Saara Heikkonen

Suurin osa palveluissa olevista kehitysvammaisista henkilöistä asuu ryhmämuotoisesti, vaikka heidän toiveenaan on oma koti. Naapurit –hankkeen yhtenä tavoitteena on pilottien kustannusvaikutusten selvittäminen. Yksi asumisen kustannusvertailu tehtiin Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän asiakastapauksesta, jossa asiakas osallistui Mun elämäni –kurssille, joka mahdollisti muuttajan intensiivisen tuen itsenäisen asumisen alkuvaiheessa.

Kehitysvammaisten asumisen tavoitteet

KEHAS on hallituksen hyväksymä vuonna 2010 käynnistetty kehitysvammaisten ihmisten asumisen ohjelma. Ohjelman tavoitteena on, että vuoden 2020 jälkeen kukaan kehitysvammainen ei enää asu laitoksissa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016).

Suurin osa palveluissa olevista kehitysvammaista henkilöistä asuu ryhmämuotoisesti siitä huolimatta, että heidän toiveenaan on oma koti. Erityisryhmien asumisesta tehtyjen tutkimusten, selvitysten ja kehittämishankkeiden mukaan suurin osa erityisryhmiin kuuluvista asukkaista haluaa asua kuten muutkin. Oma asunto ja mahdollisimman itsenäinen elämä on useimpien kehitysvammaisten toiveena. Sama asumismuoto ei kuitenkaan sovi kaikille, vaan tarvitaan yksilölliset toiveet ja tarpeet huomioonottavia vaihtoehtoja. Kehitysvammaisen henkilön tarvitseman tuen järjestämiseen on löydettävissä uudenlaisia keinoja. (Kehitysvammaliitto 2020.)

Taloudellinen arviointi ja kustannustehokkuus sosiaalialalla

Kehitysvammaisten asumisvaihtoehtojen kustannusvertailuissa on todettu, että laitosasuminen on kaikkein kallein vaihtoehto. ARAn ja Kehitysvammaliiton yhteistyöhankkeessa kehitettiin uudenlaisia tapoja suunnitella ja järjestää erityistä tukea tarvitsevien, erityisesti kehitysvammaisten, henkilöiden asumista ja elämää. Hankkeessa etsittiin vaihtoehtoja perinteiselle ryhmäkotiasumiselle: kehitettiin uudenlaisia asumisen ja elämisen ratkaisuja erityistä tukea tarvitseville henkilöille ja mallinnettiin ja tuotettiin kuntakohtaiset korttelisuunnitelmat, jotka sisältävät tietoa asiakkaiden palvelutarpeista sekä suunnitelmat uusista asuntoratkaisuista. Kustannuksia verrattiin tulevien asukkaiden aiemmin saamien palvelujen kustannuksiin. (Hintasala ym. 2015.)

Sosiaalialalla taloudellisessa arvioinnissa tavoitteena on löytää kustannustehokkain tapa tuottaa palvelu, joka on myös käyttäjän kannalta tehokkain. Käytännössä tavoitteena on tuottaa informaatiota, kuinka rajalliset resurssit voidaan hyödyntää kaikista parhaiten kaikilla osa-alueilla. (Sefton ym. 2004, 13-14.)

Informaatiota pystytään tuottamaan viidellä eri taloudellisen arvioinnin menetelmällä, jotka ovat kustannusten minimointi, kustannus-vaikuttavuus, kustannus-utiliteetti, kustannus-seuraus tai kustannus-hyöty analyysi. Kaikki menetelmät arvioivat kustannuksia ja niiden syntymistä. Mittareiden erot tulevat esille vaikutusten arvioimisessa ja kuinka niihin suhtaudutaan. Käytettävä analyysi määräytyy tarkasteltavan kohteen luonteen mukaisesti. (Sefton ym. 2004, 5-16.)

Kustannusten minimointi -analyysi (KMA) on kaikista yksinkertaisin analyysinmuoto, jonka perimmäinen tarkoitus on kustannusten selvittäminen. Analyysiä voidaan hyödyntää tapauksissa, joissa selvitetään kustannustehokkain ratkaisu samanarvoisen toimenpiteen suorittamiseen. KVA eli kustannus-vaikuttavuusanalyysi on terveydenhuoltoalalla laajalti käytössä. KVA:ssa pyritään selvittämään interventioiden kustannus- ja vaikuttavuuserot. Vaikutukset ovat usein kuitenkin osittain laadullisia, eikä niitä ole helppo mitata. (Sefton ym. 2004, 15.)

Naapurit -hankkeessa selvitettiin naapurin toiminnan kustannuksia, tehtiin vertailua eriytetyn palveluasumisen ja ostopalveluratkaisun välillä sekä verrattiin Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän vammaispalvelujen asiakkaan kustannuksia tehostetun palveluasumisen ja tuetun asumisen välillä.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän asiakkaan asumisen kustannusvertailu

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän vammaispalvelujen asiakas muutti kesällä 2019 tehostetusta palveluasumisesta tuettuun asumiseen. Asiakas osallistui Mun elämäni -kurssille, jossa mukana olleille annetaan tavanomaista intensiivisempää ohjausta heti omaan kotiin muuton jälkeen. Kurssin alussa tuen ja ohjauksen määrä on vahvempaa. Taitojen ja elämänhallinnan karttuessa ohjaaja siirtyy vähitellen taka-alalle ja antaa asiakkaalle enemmän vastuuta. Tilanteen niin salliessa tukea vähennetään asteittain. Kurssin aikana pyritään kartoittamaan, mikä on asiakkaalle mahdollisesti jäävä tuen tarve. (Verneri-verkkopalelu. Kehitysvammaliitto. 2019.) Kurssin pituus vaihtelee kolmesta yhdeksään kuukauteen. Kurssin tarkoituksena on rakentaa itsenäistä elämäänsä aloittelevalle nuorelle yksilöllinen palvelupaketti, jonka avulla omatoiminen asuminen mahdollistuu. (Grönstrand 2019.)

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän kustannukset asiakkaan tehostetun palveluasumisen aikana olivat kuukaudessa noin 3600 euroa. Kustannuksiin sisältyi 3000 euroa tehostetun asumisen kustannuksia, asiakkaan työtoiminnan takia hankitun bussikortin hinta ja ohjaajan työajan perusteella arvioituja palkkakustannuksia noin 520 euroa kuukaudessa. Tehostetussa palveluasumisessa asiakkaaseen käytettiin työaikaa viikkotasolla noin kahdeksan tuntia.

Asiakkaan muuttoa seuranneen kuukauden aikana ohjaaja käytti asiakkaan tukemisen huomattavasti enemmän aikaa kuin myöhemmin. Ohjaajan työajan käytön perusteella kustannuksia oli alkuvaiheessa noin 330 euroa kuukaudessa. Työajasta suuri osa meni muuttoon liittyviin järjestelyihin. Kun muutosta oli kulunut neljä kuukautta, ohjaajan apua tarvittiin huomattavasti vähemmän. Ohjaajan palkkakustannusten osuus oli neljän kuukauden kuluttua noin 170 euroa kuukaudessa.

Asiakkaan itse maksamat kustannukset ovat pysyneet melko samalla tasolla verrattuna entiseen asumispaikkaan. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän kustannuksissa sen sijaan on tapahtunut selvää vähenemistä. Jo heti muuton jälkeen kustannukset olivat alentuneet yli 3200 euroa kuukaudessa ja neljä kuukautta muuton jälkeen kustannussäästöä entiseen verrattuna oli jo yli 3400 euroa. Vuositasolla kustannussäästöä tästä tulee yli 40000 euroa.

Asiakkaan elämään muutto on vaikuttanut suotuisasti. Elämisen laatu on parantunut selkeästi. Omaan kotiin muutto on vahvistanut itsemääräämisoikeutta ja mahdollistanut asiakkaalle oman näköisen elämän. Omatoimisuus on lisääntynyt ja motivaatio tehdä kotitöitä on kasvanut. Asiakkaan tuen tarve tulee ajan kuluessa varmasti vielä vähenemään, mikä tulee alentamaan ohjaajien palkkakustannusten osuutta ja kasvattamaan kustannussäästöjä.

Kehitysvammaisten laitosasumisen vähentäminen hyödyttää kaikkia osapuolia. Itsenäinen asuminen parantaa asiakkaan elämään laatua ja tuo lisäksi merkittäviä kustannussäästöjä yhteiskunnalle.

Lähteet

Grönstrand, E. 2019. Mun elämäni –kurssi. Ketju. 2019: 4. [Viitattu 26.2.2020]. Saatavissa:
https://ketju-lehti.fi/aiheet/asuminen/mun-elamani-kurssi/

Hintsala, S., Sipilä, J. & Sainio, K. 2015. Asuminen arjen keskiössä. Asuntoverkoston yhteiskehittämisen opas. [Viitattu 24.2.2020]. Saatavissa:
http://hdl.handle.net/10138/153634

Kehitysvammaliitto. 2019. ”Mun elämä”-kurssi, tukiverkon avulla itsenäisen elämän alkuun. Verneri-verkkopalvelu. [Viitattu 26.2.2020]. Saatavissa:
https://verneri.net/asumisen-tekoja/tekoja/mun-elama-kurssi-tukiverkon-avulla-itsenaisen-elaman-alkuun/

Kehitysvammaliitto. 2020. Asuminen. [Viitattu 24.2.2020]. Saatavissa:
https://www.kehitysvammaliitto.fi/kehitysvammaisuus/asuminen/

Sefton, T., Byford, S., McDaid, D., Hills, J. & Knapp, M. 2004. Taloudellinen arviointi sosiaalialalla. Helsinki: Stakes. Hyvät käytännöt, Menetelmä -käsikirja. [Viitattu 25.2.2020]. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201204194148

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Laitoksesta yksilölliseen asumiseen. Kehitysvammaisten asumisen ohjelman toimeenpanon arviointi ja tehostettavat toimet vuosille 2016-2020. Seurantaryhmän loppuraportti. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:17. [Viitattu 23.2.2020]. Saatavissa:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3801-4

Kirjoittaja

Saara Heikkonen on lehtorina liiketoimintayksikössä LAB-ammattikorkeakoulussa ja asiantuntijana Naapurit – yhteisöllisyyden ja osallisuuden mahdollistajat -hankkeessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1182849 (CC0)

Julkaistu 9.3.2020