Sujuvampaa yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalveluissa

Sote-uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalveluissa on pyritty vähentämään päällekkäistä työntekoa yhteiskehittämällä uusia ja yhdenmukaisia toimintamalleja. Yhteiskehittämisellä on pyritty sujuvoittamaan työntekoa sekä nopeuttamaan palveluihin pääsyä. Yhteistyön tiivistäminen on parantanut asiakaslähtöisyyttä ja hoidonjatkuvuutta. Kun yhteistyölle on luotu yhdenmukainen toimintamalli, on työntekijöiden työn kuormitus vähentynyt ja työnteko sujuvoitunut.

Kirjoittajat: Johanna Hänninen & Juha Roslakka

Sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyön hyödyt

Sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistäminen on sujuvoittanut asiakkaiden ja potilaiden palvelua. Sujuva ja asiakaslähtöinen palveluprosessi vähentää asiakas- ja potilaskäyntejä sekä nopeuttaa pääsyä ongelman kannalta oikealle ammattilaiselle. (Sinervo & Keskimäki ym. 2019, 425, 430–431.) Raivion (2016, 75) mukaan hoidon jatkuvuudella on merkitystä potilaiden kokemaan tyytyväisyyteen, luottamukseen ja turvallisuuden tunteeseen. Potilaat hyötyvät nimetystä hoitotiimistä ja hoidon jatkuvuuteen vaikuttaa merkittävästi, jos potilaalle on nimetty omalääkäri.

Moniammatillisella yhteistyöllä on positiivisia vaikutuksia asiakastyön hallinnalle ja työntekijöiden hyvinvoinnille (Mönkkönen & Kekoni 2020, 234–235.) Sinervon ja Keskimäen (2019, 430–431) mukaan moniammatillisessa yhteistyössä työntekijöiden on helpompi konsultoida toisiaan, kun he tuntevat toistensa työn sisältöä. Toisen työn tuntemuksella on positiivisia vaikutuksia yhteistyöhön ja luottamuksen syntymiseen. Yhteistyö sekä eri ammattiryhmien työn ymmärtäminen ja huomioiminen lisäävät sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten asiakaslähtöisyyttä sekä parantavat hoidon laatua (Falk & Allebeck 2002, 284; Rämgård ym. 2015, 357).

Timperi (2022, 40–41,49) tuo myös esiin, että yhtenäiset rakenteet ja toimintatavat ovat tärkeitä monialaisessa yhteistyössä. Asiakaslähtöisyyteen tarvitaan palvelujärjestelmän tuntemusta ja monialaista yhteistyötä. Eri sote-ammattilaisten asiantuntijuuden tunnistamiseen ja asiantuntijuuden jakamiseen tarvitaan mahdollisuus tutustua eri toimijoihin, jotta luottamuksellinen yhteistyösuhde voi syntyä.

Tiedonkulun kehittäminen osana sujuvaa yhteistyötä

Tiedonkulku on tärkeää, kun hoidetaan potilasta tai asiakasta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden palveluprosessien kehittämisessä tulisi huomioida asiakkaasta kertyvän tiedon kerääntyminen, jotta asiakkaan saama palvelu pysyisi toimivana kokonaisuutena. (Tamminen & Metsävainio 2015, 338.) Tiedonkulun merkitys korostuu etenkin hoitovastuun siirtyessä (Burgess ym. 2020, 1), erityisesti kun työtä tehdään moniammatillisesti ja kompleksisessa järjestelmässä (Tamminen & Metsävainio 2015, 338). Potilas- ja asiakastietoon liittyvä tiedonkulku on kytköksissä asiakas- ja potilastietojärjestelmiin sekä niihin kirjattuihin tietoihin (Saranto ym. 2018, 48–50). Asiakas- ja potilastietojärjestelmät ovat keskeinen työväline sujuvaan tiedonkulkuun ja hoidon jatkuvuuteen, mutta nämä järjestelmät eivät aina edistä asiakkuuksien hallintaa, kokonaisuuden hahmottamista ja sujuvaa moniammatillista yhteistyötä (Ylönen ym. 2020, 31, 39). Vehkon ym. (2024, 282) mukaan etenkin asiakas- ja potilastietojärjestelmien toiminnallisuuksia tulee kehittää, jotta ne tukevat ammattilaisten työtä. Timperi (2022, 49) nostaa esiin, että yhtenäiset digialustat, tietojärjestelmien yhtenäistäminen ja lainsäädännön muutokset helpottaisivat sujuvaa tiedonkulkua eri sosiaali- ja terveyspalveluiden sektoreiden välillä.

Vaikka digitaaliset palvelut ovat lisääntyneet sosiaali- ja terveyspalveluissa, niin tarve mahdollisuuteen asioida sosiaali- ja terveyspalveluissa myös puhelimitse tai vastaanotolla ovat edelleen tarpeellisia, sillä osa potilaista ja asiakkaista (esimerkiksi kehitysvammaiset ja puhevammaiset) ei kykene, osaa tai halua käyttää digitaalisia palveluita (Digi arkeen -neuvottelu kunta 2019, 28.) Lisäksi vahva tunnistautuminen voi olla esteenä digitaalisten palveluiden käyttämiselle (Pohjola 2023, 41).

Työntekijöiden kokemuksia yhteistyön kehittämisestä

Kehittämällä yhteistyötä ja sujuvaa yhteydenottoa sosiaali- ja terveyspalveluiden yksiköiden välillä on saatu aikaan positiivista vaikuttavuutta. Hännisen (2025) YAMK-opinnäytetyössä arvioitiin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella terveysaseman ja vammaispalveluiden asumispalveluiden välistä uutta yhteydenottokanavaa. Tulosten mukaan terveysaseman ja vammaispalveluiden uudella yhteydenottokanavalla on pystytty lisäämään asiakaslähtöisyyttä ja nopeuttamaan hoitoon pääsyä. Lisäksi asiakkaiden asioiden hoitaminen on nopeutunut ja hoitotyö on sujuvoitunut, kun pienempi tiimi hoitaa terveyspalveluissa asiakkaan asioita ja vammaispalveluissa puhelun terveysasemalle soittanut henkilö on myös ottamassa vastaan takaisinsoittopuhelun. Asiakas- ja potilasturvallisuus on parantunut, kun asioiden hoitamisessa ei ole välikäsiä, vaan yksi työntekijä hoitaa asian alusta loppuun.

Uusi yhteydenottokanava ja sen kautta tiivistynyt yhteistyö on vähentänyt työntekijöiden kuormitusta sekä nopeuttanut ja selkeyttänyt heidän työtään. Samoin työntekijöiden ymmärrys toisen tekemästä työstä on lisääntynyt. Tutkimukseen osallistuneet vammaispalveluiden työntekijät toivat esiin, että heidän ammattitaitoaan voisi hyödyntää enemmänkin, sillä tuttuus asiakkaiden kanssa voisi vähentää asiakkaiden haasteita käyttää terveyspalveluita ja samalla voitaisiin vähentää terveyspalveluiden työntekijöiden kuormitusta. Yhteistyö terveyspalveluiden ja vammaispalveluiden asumisyksiköiden välillä on tarpeellista, sillä digitaaliset palvelut ovat yleistyneet sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tällä hetkellä useimmat digitaaliset palvelut vaativat vahvan tunnistautumisen, johon kaikilla henkilöillä, kuten vammaispalveluiden asumisyksiköiden asiakkailla, ei ole mahdollisuutta. Myös asiakastietojärjestelmien erillisyys haastaa pohtimaan muiden yhteydenottokanavien käyttöä. Toimintamallissa pidettiin tärkeänä, että prosessi on selkeä ja kaikkien tiedossa sekä siitä tiedottaminen on kaikkien saatavilla. (Hänninen 2025.)

Yhteenvetona voidaan todeta, että kehittämällä ja sujuvoittamalla sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten välistä yhteistyötä saadaan aikaan positiivisia vaikutuksia niin asiakkaiden, potilaiden, työntekijöiden kuin organisaatioiden näkökulmasta: tiedonkulku paranee, asiakaslähtöisyys lisääntyy, hoidon jatkuvuus parantuu ja työntekijöiden kuormitus vähenee. Yhteisten asiakkaiden ja potilaiden asioiden hoitaminen yhdessä lisää työn tehokkuutta, mutta parantaa samalla hoidon laatua ja asiakas- ja potilasturvallisuutta.

Lähteet

Burgess, A., van Diggele, C., Roberts, C. & Mellis, C. 2020. Teaching clinical handover with ISBAR. BMC Medical Education. Vol. 20 (2), 1–8. Viitattu 23.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12909-020-02285-0

Digi arkeen -neuvottelukunta. 2019. Digitaalinen Suomi – yhdenvertainen kaikille. Digi arkeen -neuvottelukunnan toimintakertomus. Valtiovarainministeriö. Viitattu 22.4.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-004-4

Falk, K., & Allebeck, P. 2002. Implementing assertive community care for patients with schizophrenia. A case study of co-operation and collaboration between mental health care and social services. Scandinavian Journal of Caring Sciences. Vol. 16(3), 280–286. Viitattu 22.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1046/j.1471-6712.2002.00081.x

Hänninen, J. 2025. Terveysasemien ja vammaispalveluiden asumisyksiköiden yhteydenottokanavien selkiyttäminen ammattilaisten näkökulmasta. YAMK-opinnäytetyö, sosiaali- ja terveysala. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 22.4.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504227166

Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa Hujala, A. & Taskinen, H. Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 215-240. Viitattu 22.4.2025 Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9

Pohjola, S. 2023. Vammaisten oikeus saavutettaviin digipalveluihin. Vaasan yliopisto. Pro gradu -tutkielma. Viitattu 22.4.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230911122196

Raivio, R. 2016. Hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa. Tampereen yliopisto. Akateeminen väitöskirja.

Rämgård, M., Blomqvist, K., & Petersson, P. 2015. Developing health and social care planning in collaboration. Journal of Interprofessional Care. Vol. 29 (4), 354–358. Viitattu 22.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3109/13561820.2014.1003635

Saranto, K., Kivekäs, E., Palojoki, S., Kinnunen, U-M., Sjöblom, O. & Suomi, R. 2018. Tiedonkulun vaikutus SOTE-palvelujen maineeseen. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 16. Kunnallisalan kehittämissäätiö. Viitattu 22.4.2025. Saatavissa https://kaks.fi/wp-con-tent/uploads/2018/04/tiedonkulun-vaikutus-sote-palvelujen-maineeseen_julkaisu016.pdf

Sinervo, T & Keskimäki, I. 2019. Palveluintegraatiota käytännössä: Mikä edistää ja mikä estää integraatiota? Yhteiskuntapolitiikka 84 (2019):4. Viitattu 22.4.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091828759

Tamminen, J. & Metsävainio, K-M. 2015. Hyvä tiedonkulku parantaa potilasturvallisuutta. Finnanest. Vol. 48 (4), 338–343. Viitattu 23.4.2025. Saatavissa https://say.fi/files/tamminen_metsavainio_hyva_tiedonkulku_parantaa_potilasturvallisuutta.pdf

Timperi, T. 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:22. Viitattu 23.4.2025. Saatavissa http://www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5399-4

Vehko, T., Kyytsönen, M., Kaihlanen, A-M., Saranto, K. & Kinnunen U-M. Sairaanhoitajien kokemuksia tietojärjestelmistä hyvinvointialueiden toiminnan alussa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. Vol. 6 (3), 269–295. Viitattu 23.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.23996/fjhw.136345

Ylönen, K., Salovaara, S., Kaipio, J., Tyllinen, M., Tynkkynen, E., Hautala, S. & Lääveri, T. 2020. Sosiaalialan asiakastietojärjestelmissä paljon parannettavaa: käyttäjäkokemukset 2019. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. Vol. 12 (1), 30–43. Viitattu 22.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.23996/fjhw.88583