Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden lainsäädännön kokonaisuudistus – vaikutukset lähijohtamiseen

Kirjoittajat: Sari Järvinen, Tiina Korhonen, Satu Majala, Hanna Salminen, Lotta Soini & Anne Suikkanen

Sosiaali- ja terveydenhuollon ala kärsii kasvavasta työvoimapulasta. Vuonna 2022 tehdyn selvityksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon alalta puuttuu 5336 sairaanhoitajaa ja 6140 lähihoitajaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024, 9.) Petteri Orpon hallitus pyrkii vastaamaan tähän uudistamalla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden lainsäädäntöä kokonaisuudessaan. Uudistuksen tavoitteena on vapauttaa sote-ammattien sääntelyä niiltä osin kuin se on potilasturvallista. Tällä tavoin hallitus haluaa mahdollistaa sote-ammattilaisille sen, että he pystyvät keskittymään heidän osaamistaan parhaiten vastaaviin tehtäviin. Toisin sanoen henkilöstön tehtävärakennetta tullaan uudistamaan, jotta henkilöstön osaaminen hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti ja työn vaikuttavuus lisääntyy. Uudistuksessa arvioidaan laillistetut ja nimikesuojatut ammatit. Lisäksi arvioidaan tarve uusien ammattiryhmien sääntelyyn. Tavoitteena uudistuksella on saada aikaan laki, joka kestää aikaa ja minkä puitteet mahdollistavat muuttumisen kulloistenkin tarpeiden mukaan. Hallituksen esitys sote-alan ammattihenkilöiden kokonaisuudistuksesta julkaistaan lokakuussa 2025. (Siikavirta 2024.) Uudistus on osa hallituksen laajempaa tavoitetta kehittää sote-palveluja, parantaa kustannustehokkuutta ja parantaa palvelujen laatua.

Uudistuksen vaikutukset lähijohtamiseen

On vielä epäselvää, mitä sote-alan ammattihenkilöiden lainsäädännön kokonaisuudistus tulee tarkoittamaan käytännössä. Tämän takia voidaankin vain arvella, millaisia vaikutuksia uudistuksella on sote-alan työyhteisöjen lähijohtamiseen. Kun sote-alan säänneltyjä tehtäviä vapautetaan, antaa se mahdollisuuden työyhteisöjen monimuotoistumiselle, kun lähihoitajien ja sairaanhoitajien työnkuvasta poistetaan tiettyjä työtehtäviä ja he keskittyvät enemmän heidän erityisosaamistaan vastaaviin työtehtäviin. Jos työn sisältö vastaa opiskeltua erityisosaamista, luo se työhön mielekkyyttä, mikä lisää veto- ja pitovoimaa. Tämä voisi tulevaisuudessa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että palvelutaloissa asukkaiden hygieniaa ja ravitsemusta hoitaa joku muu kuin lähi- tai sairaanhoitaja.

Työyhteisöjen ja koulutustaustojen monimuotoistuminen tuo mahdollisuuksia mutta myös lisähaastetta lähijohtamiseen, sillä lähijohtajan pitää osata ohjata muitakin kuin sote-koulutuksen saaneita työntekijöitä. Tämä vaatii empatiakykyä, viestintätaitoja ja kykyä sovittaa yhteen erilaisia tarpeita ja odotuksia. Lähijohtajat ovat keskeisessä roolissa sellaisen työyhteisön ilmapiirin luomisessa, missä erilaisuus koettaisiin voimavarana ja missä jokaisella työntekijällä olisi mahdollisuus kehittyä omasta taustasta riippumatta. Herääkin kysymys, tarvitseeko lähijohtaja tulevaisuudessa enää sote-alan työkokemusta vai olisiko oleellisempaa omata johtajan tutkinnosta saadut vahvat johtamistaidot? Tällä tavoin lähijohtajat osaisivat lähestyä eri koulutuksen omaavaa henkilöstöä tasavertaisemmin ja ymmärrettävämmin.

Muutosvaihe voi vaatia lähijohtajalta laajemmin johtamisosaamista esimerkiksi muutoksenhallinnan ja strategisen johtamisen osa-alueilta.  Tehtävänkuvien muokkaaminen voi aiheuttaa työntekijöissä muutosvastarintaa ja kuormitusta, jolloin työhyvinvointi on uhattuna. Henkilöstön tehtävänkuvien muuttuessa lähijohtajalla onkin merkittävä rooli henkilöstön tukemisessa, jotta muutos saadaan toteutettua onnistuneesti. Henkilöstön osallistaminen muutokseen on tärkeää, sillä se lisää sitoutumista ja kokemusta työyhteisöön kuulumisesta.

Työnantajalla on velvollisuus tarjota henkilöstölleen lisäkoulutusta. Kysymyksiä herättää, kuinka kokonaisuudistuksen jälkeen tämä mahdollistetaan kaikille työntekijöille tasavertaisesti, jos sote-alalla työskentelee muitakin työntekijöitä kuin sote-alan koulutuksen saaneita. Sote-alan työnantajat ovatkin muutoksen edessä, kun heidän täytyy huomioida lisäkoulutuksen tarve aiempaa monipuolisemmin.

Myös työvuorojen resursointi muuttuu, sillä jos työtehtävät jaetaan useamman eri ammattinimikkeen kesken, pitää tämä huomioida, jotta jokaisessa työvuorossa on riittävästi eri työtehtäviä tekevää henkilöstöä. Jatkossa työvuorossa on mahdollisesti vähemmän henkilöitä, joilla on lääkeluvat. Näin ollen vastuu lääkehoidosta jää pienemmälle osalle henkilöstöstä. Tämä vaatii lähijohtajalta erityishuomiota, jotta lääkehoidosta huolehtivat työntekijät eivät kuormitu kasvavan vastuun myötä. Tulisikin pohtia, pitäisikö kasvavan vastuun myötä tarkastella myös vastuuta kantavien työntekijöiden palkkion suuruutta. Mahdollistaisiko lakiuudistus myös palkkausjärjestelmän tarkastelun veto- ja pitovoiman sekä työhyvinvoinnin näkökulmasta?

Uudistus haastaa johtamiskoulutusta

Uudistus saa YAMK-tutkintoa parhaillaan opiskelevat, tulevaisuuden sote-alan johtamisosaajat pohtimaan, millaista osaamista tulevaisuudessa vaaditaan. LAB-ammattikorkeakoulun ylemmän ammattikorkeakoulun opinnoissa saa monenlaisia valmiuksia esihenkilönä toimimiseen. Uudistus haastaa myös korkeakouluja: kuinka tuottaa tarvittavaa osaamista sote-alan tuleville esihenkilöille. Tuleeko mahdollisesti johtamisen koulutusta uudistaa tulevia muutoksia silmällä pitäen? Miten jatkossa pystytään koulutuksen näkökulmasta vastaamaan alan muuttuvaan lainsäädäntöön ja toimintaympäristön muutoksiin?

Lähteet

Siikavirta, J. 2024. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölainsäädännön uudistus. Sosiaali- ja terveysministeriö. Power point –esitys.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2024. Toimeenpanosuunnitelma 2024–2027 Sosiaali- ja terveysalan sekä pelastusalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:11. Viitattu 16.9.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5657-5

Kirjoittajat

Sari Järvinen opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa Sosiaali- ja terveysalan uudistavan johtamisen yamk-tutkintoa.

Tiina Korhonen opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa Sosiaali- ja terveysalan uudistavan johtamisen yamk-tutkintoa.

Satu Majala opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa Sosiaali- ja terveysalan uudistavan johtamisen yamk-tutkintoa.

Hanna Salminen opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa Sosiaali- ja terveysalan uudistavan johtamisen yamk-tutkintoa.

Lotta Soini opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa Sosiaali- ja terveysalan uudistavan johtamisen yamk-tutkintoa.

Anne Suikkanen toimii LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä lehtorina.

Artikkelikuva: Sanna Henttonen

Viittausohje

Järvinen, S., Korhonen, T., Majala, S., Salminen, H., Soini, L. & Suikkanen, A. 2024. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden lainsäädännön kokonaisuudistus – vaikutukset lähijohtamiseen. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/sosiaali-ja-terveydenhuollon-ammattihenkiloiden-lainsaadannon-kokonaisuudistus-vaikutukset-lahijohtamiseen/