Simulaatio tehokkaana oppimismenetelmänä hoitotyön täydennyskoulutuksessa

Täydennyskoulutuksessa hoitotyön ammattilaiset hyötyvät simulaatioista, jotka tarjoavat aktiivisen ja osallistavan oppimistavan. Simulaatio rakentuu konkreettisten ongelmien ympärille, joiden ratkaiseminen motivoi aikuisoppijoita. Simulaatiot tukevat aikuisen oppimista ottamalla huomioon jo koetun ja opitun. Simulaatio mahdollistaa osallistujien roolien vaihtelun ja tarjoaa mahdollisuuden harjoitella merkityksellisiä hoitotyön taitoja. LAB-ammattikorkeakoulun suolistosairauksien erikoistuneessa osaaja täydennyskoulutuksessa käytetty simulaatio tavoitteli kokonaisvaltaisen tilanteen hallintaa ja kommunikaatiota potilaan kanssa. Simulaation avulla osallistujat kehittivät osaamistaan, ja palaute auttoi heitä tunnistamaan vahvuudet ja kehityskohteet. Osallistuminen täydennyskoulutukseen vaatii ammattilaisilta aktiivisuutta oman osaamisen ylläpitämiseen. Vaativan simulaation hyödyt ovat merkittäviä täydennyskoulutuksen osallistujan ammatillisen kehittymisessä sekä kompetenssien ylläpitämisessä.

Kirjoittajat: Fanny Kilpinen ja Sannakaisa Marjamäki-Nieminen

Täydennyskoulutuksessa oppijat ovat usein kokeneita ammattilaisia, aikuisia, joilla on ammatillista historiaa. Peilaten Okuda ym. (2009) ja Bryan ym. (2009) ajatuksiin aikuisen tehokkaan oppimisen ja simulaatiopedagogiikan elementeistä, aikuinen oppija motivoituu ongelmanratkaisusta ja hän kokee oppimisen merkitykselliseksi, kun saa olla siinä aktiivisesti mukana. Simulaatiossa toiminta tavalla tai toisella rakentuu konkreettisen ongelman ympärille, joka tulee ratkaista. Simulaatio on parhaimmillaan aktiivinen ja osallistava tapa oppia. Aikuisen oppiminen rakentuu jo koetun ja opitun varaan, joka simulaatiossa voidaan ottaa huomioon. Simulaatiopedagogiikka mahdollistaa osallistujien roolien varioinnin toimijasta tarkkailijaan.

Täydennyskoulutuksessa ammattilaiset harjoittelevat tarkoituksenmukaisia asioita, jotka ovat oppimisenkannalta merkityksellisiä ja toivottuja. Tavoitteena on syventää ja laajentaa olemassa olevaa osaamista. (Ericsson 2004.) Simulaatiossa on tarkoitus tehdä kokemuksellista ja hiljaista tietoa näkyväksi. Rakentava virheiden tunnistaminen ja ymmärtäminen ovat edellytyksiä välttää virheitä jatkossa. Tunnistamisen ja ymmärtämisen lisäksi tämä vaatii selkeää ja ymmärrettävää palautetta, sekä aikaa palautteen käsittelyyn. (Dochy ym, 2011; Harteis & Bauer 2014; Ziv ym.2005)

Täydennyskoulutuksen simulaatioiden moniulotteisuus

Simulaatio voidaan suunnitella joko täysmittaisena tai osatehtäväsimulaationa. Täydennyskoulutuksen osallistujien taitotaso on jo kehittynyt tasolle, jolloin heiltä voidaan vaatia haastaviakin ongelmanratkaisutaitoja. Täydennyskoulutuksen simulaatiot voivat yleisesti olla haastavia toteutettavia ja moniulotteisesti käsikirjoitettuja, jotka vaativat opiskelijoilta voimavaroja. (Toivanen 2011.) Hoitotyön täydennyskoulutuksessa hyödynnetään standardoituja potilaita, jolloin vuorovaikutustaitoja pohditaan myös potilaan näkökulmasta. (Toivanen 2011). Opetusmenetelmänä simulaatiolla voidaan tarjota realistisia skenaarioita, joissa jo valmiiksi ammattilaiset hoitotyön asiantuntijat kokevat samanlaisia tunteita ja stressiä, mitä kokivat todellisissa potilastilanteissa. (Akselbo & Aune 2022).

LAB-ammattikorkeakoulun suolistosairauksien erikoistunut osaaja -täydennyskoulutuksen simulaatio käsitteli kotisairaanhoidon tilannetta, jossa opiskelijakollega eläytyi potilaan rooliin sekä esitti haasteellista tilannetta. Simulaation tarkoituksena oli kokonaisuuden hallinta, puheeksi ottamisen taidon kehittyminen realistisessa tilanteessa, hyvien käytänteiden jakaminen, sekä oman kokemustiedon siirtovaikutuksen tuominen muihin osallistujiin. Vaativassa simulaatiossa pääpaino ei ollut teknisten taitojen kehittymisellä, vaan toiminnalla etsittiin tilanteen hallintaa, stressin sietoa sekä tiedollisen toiminnan perusteita. Simulaation avulla osallistujat kehittivät osaamistaan, sekä debriefingin avulla palaute auttoi heitä tunnistamaan vahvuutensa sekä kehityskohteensa, mikä tukee jatkuvaa ammatillista kasvua sekä oman asiantuntijuuden syventämistä. (Duodecim 2014.)

Täydennyskoulutukseen osallistuminen vaatii osallistujalta omaa aktiivisuutta oman osaamisen ylläpitoon, jotta voidaan taata ajantasainen, turvallinen sekä tehokas hoito. Tutkimusten mukaan täydennyskoulutukset ja simulaatiot ovat keskeisiä hoitotyön ammattilaisten kompetenssien ylläpitämisessä. Sahramäen (2022) tutkimus viittaa siihen, että nämä koulutukset ja simulaatiot voivat tarjota huomattavia etuja hoitohenkilöstölle. Ammattilaiset hyötyvät erityisesti kommunikaatio-, tieto- ja taito-osaamisen näkökulmasta täydennyskoulutuksissa (Connolly ym. 2021). Täydennyskoulutukset päivittävät hoitohenkilöstön tietämyksen uusimmista hoitosuosituksista, lääkehoidosta ja teknologisista innovaatioista. Simulaatiot mahdollistavat tämän tiedon soveltamisen monimutkaisissa potilastapauksissa.

Nämä kokemukset sekä tutkimustulokset korostavat jatkuvan oppimisen ja täydennyskoulutuksen merkitystä hoitotyön ammattilaisten ammatillisen kehittymisen ja kompetenssien ylläpitämisessä. Simulaatio yhtenä pedagogisena opetusmenetelmänä tuo esiin käytännönläheisen oppimisen tukemisen, erityisesti kun tavoitteena on kehittää monipuolisesti erilaisia osaamisalueita. Täydennyskoulutuksesta saadun kokemuksen ja tietotaidon kautta ammattilainen voi siirtää osaamistaan omassa työyksikössä eteenpäin. Esimerkiksi InSitu-simulaatioiden (simulaatio todellisessa toimintaympäristössä) avulla ja sitä kautta viedä räätälöityä osaamista työyksikön tarpeisiin.

Lähteet

Akselbo, I. & Aune, I. 2023. How to Use Simulation as a Learning Method in Bachelor and Postgraduate/Master Education of Nurses and Teachers in Healthcare. Teoksessa Akselbo, I. & Aune, I. (toim.) How Can we Use Simulation to Improve Competencies in Nursing? Cham: Springer. Viitattu 30.1.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1007/978-3-031-10399-5_2

Bryan, R., Kreuter, M. & Brownson, R. 2009. Integrating adult learning principles into training for public health practice. Health Promotion Practice. 10 pp. 557-563. Viitattu 26.1.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1177/1524839907308

Connolly, F., De Brún, A., & McAuliffe, E. 2021. A narrative synthesis of learners’ experiences of barriers and facilitators related to effective interprofessional simulation. Journal of interprofessional care, 1–12. Viitattu 30.1.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1080/13561820.2021.188038

Dochy, F., Gijbels, D. Segers, M., & van den Bossche, P. 2011. Theories of learning for the workplace. London: Routledge.

Duodecim. 2014. Opas täydennyskoulutuksen järjestäjälle. Viitattu 30.1.2024. Saatavissa https://www.duodecim.fi/wp-content/uploads/sites/9/2020/01/Taydennyskoulutusopas-2014.pdf

Ericsson, K.A. 2004. Deliberate practice and the acquisition and maintenance of expert performance in medicine and related domains. Academic Medicine. 79, S70-S81. Saatavissa https://doi.org/10.1097/00001888-200410001-00022

Harteis, C. & Bauer, J. 2014. Learning from Errors at Work. Teoksessa Billett, S., Harteis, C. & Gruber, H. (toim.) International Handbook of Research in Professional and Practice-based Learning. Volume 2. 699-732. New York: Springer. Viitattu 26.1.2024. Saatavissa http://dx.doi.org/10.1007/978-94-017-8902-8_26

Okuda, Y. Bryson, E.O., DeMaria, S., Jacobson, L., Quinones, J., Shen, B. & Levine, A.I. 2009. The utility of simulation in medical education: What is the evidence? Mount Sinai Journal of Medicine. 76, 330-343. Viitattu 26.1.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1002/msj.20127

Toivanen, S. 2011. Simulaatio opetusmenetelmänä hoitotyön täydennyskoulutuksessa: ryhmähaastattelu psykiatrisille sairaanhoitajille. Pro gradu –tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos.

Kirjoittajat

Fanny Kilpinen toimii Lahden kampuksella hoitotyön lehtorina sekä suolistosairauksien erikoistunut osaaja täydennyskoulutuksen vastuuopettajana.
Sannakaisa Marjamäki-Nieminen toimii TKI- ja simulaatio asiantuntijana Lahden kampuksella.

Artikkelikuva: Sannakaisa Marjamäki-Nieminen

Julkaistu 6.2.2024