Hoitotyössä on alettu puhumaan entistä enemmän psykologisesta turvallisuudesta ja sen merkityksestä potilasturvallisuudelle. Sen sijaan psykologinen turvallisuus ja sen merkitys on jäänyt vähemmälle huomiolle hoitotyön opetuksessa. Hoitotyön opiskelijoiden tietoisuutta psykologisesta turvallisuudesta ja sen vaikutuksesta potilasturvallisuudelle tulisi lisätä. Opettajien tulisi kyetä luomaan opiskelijoille psykologisesti turvallinen ilmapiiri koko hoitotyön opintojen ajan, jotta opiskelijoiden omat valmiudet toimia ja osaltaan edistää psykologisen turvallisuuden muodostumista olisivat harjaantuneet heidän valmistuessaan ja siirtyessään työelämään. Psykologinen turvallisuus on ilmiönä moninainen ja tässä artikkelissa pohditaan aihetta nimenomaan hoitotyön opetuksen näkökulmasta.

Kirjoittajat: Krista Katela & Anu Venesoja

Psykologinen turvallisuus hoitotyössä

Kyetäksemme luomaan opettajille ja opiskelijoille psykologisesti turvallisen ympäristön ja ilmapiirin, on jokaisen ymmärrettävä, mitä se tarkoittaa sekä mitä se vaatii. Psykologista turvallisuutta tiimityön näkökulmasta on käsitelty artikkelissa Psykologinen turvallisuus tiimityössä (Katela & Venesoja 2024). Myös hoitotyö on tiimityötä.

Psykologinen turvallisuus on tutkimusten mukaan kriittisen tärkeää niissä ammateissa, missä virheiden tekeminen on kohtalokasta ja työturvallisuus ensisijaista, kuten terveydenhuollon ammateissa. Psykologisesti turvallisessa ympäristössä jokainen uskaltaa olla oma itsensä, sanoa mielipiteensä, kysyä ja harjoitella osaamistaan. Ihmisen kokemaan psykologiseen turvallisuuteen vaikuttavat paitsi fyysisen ympäristön turvallisuus myös tilannesidonnaisuus, henkilön aiemmat kokemukset sekä henkilökohtaiset psykologiset ominaisuudet.  (Hiltunen & Saarentausta 2021.)  Esimerkiksi ensihoidossa tehdään työtä akuutisti sairastuneiden potilaiden kanssa ja työssä korostuu päätöksentekotaidot, paineensietokyky ja kyky tehdä töitä muuttuvissa olosuhteissa. Tällaisissa oloissa on äärettömään tärkeää voida luottaa tiimin saumattomaan toimintaan. Hoitotyö on tiimityötä ja tiimityön opettelu kuuluu myös hoitotyön opetukseen.

Psykologinen turvallisuus opetustilanteissa

Kokemus yhteisöllisyydestä on yksi tiimityön kulmakivistä. Yhteisöllisyyden tunne lisää turvallisuuden tunnetta, jolloin ollaan myös halukkaampia etsimään tukea ja neuvoa sekä verkostoitumaan. (Hiltunen & Saarentausta 2021.) Esimerkiksi opiskelijayhteisöön kiinnittymistä tukevat ystävyyssuhteet muihin opiskelijoihin. Opiskeluun kiinnittävinä tekijöinä on nähty opettajien kiinnostus opetettavaa ainetta kohtaan, vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa ja jatkuviin oppimisprosesseihin kannustaminen.  (Mäkinen 2012, 47-74.)

Opettaja voi osoittaa psykologista turvallisuutta opiskelijoille esimerkiksi myöntämällä oman osaamattomuutensa tai tietämättömyytensä jonkin asian suhteen. Oleellista on kuitenkin selvittää asia tai antaa muille opiskelijoille mahdollisuus osoittaa tietämystään. Tärkeää on myös sanoittaa virheiden ja epäonnistumisten mahdollisuus ja niiden hyväksyminen. Virheeseen ei saa kuitenkaan jäädä kiinni, vaan on tärkeää käydä ne läpi rakentavasti, löytää ratkaisu sekä ottaa niistä oppia. Opettajan on myös muistettava, että jokainen oppii asioita eri tavoin. Siksi opettajan on hyvä tarjota erilaisia keinoja oppimiseen.

Opiskelijan on uskallettava olla oma itsensä, kysyä, kertoa ja ihmetellä asioita ääneen ja saada muilta hyväksyvää kohtelua (Salmivaara ym. 2020). Osallisuutta voi synnyttää antamalla osallistujien itse määrittää ja valita tehtävänsä päämääränsä ja tavoitteidensa mukaa. Aina ei tarvita ylhäältä tulevaa johtajuutta. Luomalla vuorovaikutuskulttuuria, jossa korostetaan toisten arvostamista, kunnioitusta sekä osaamista, saadaan edellytykset psykologisesti turvalliselle ympäristölle. (Salmivaara ym. 2020.) Nämä koskevat keskinäistä vuorovaikutusta sekä oppimistilanteissa oppilaitoksissa, että työelämässä.

Sukupolvien välisiä eroja vuorovaikutuksessa

Tutkimuksen mukaan sukupolvien välillä on eroa muun muassa työssä selviytymisessä, työyhteisökäsitteen ja palautteen merkityksessä, tiedon hallinnassa ja omaksumisessa, teknologian hallinnassa sekä innovatiivisuuden ja verkostoitumisen saralla. Tärkeää olisi luoda myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa, jolla esimerkiksi työnimu paranisi. Eri ikäluokkien tulisi kyetä muuttamaan omia työ- ja toimintatapojaan sekä kunnioittamaan toisten tavoitteita ja arvoja. Näiden lisäksi jokaisen tulisi jakaa sukupolvikokemustaan, aikaansa ja kulttuuriaan, jotta ennakkoluulot poistuisivat ja vuorovaikutus paranisi. (Nikkilä 2021.) Opettajan tulisi huomioida opetuksessa sukupolvien väliset erot ja sukupolvien välisten erojen vaikutus kokemukseen psykologisesta turvallisuudesta.

Psykologisen turvallisuuden kehittäminen opettajana

Opettajan on tärkeää pyytää palautetta omasta toiminnastaan sekä kerätä kehittämisideoita, joilla psykologista turvallisuutta voisi tukea. Opettajan tulee kiittää ja kannustaa opiskelijoita ja kollegoita sekä antaa myös itse toiselle rakentavaa palautetta ja olla aktiivinen tutustumaan toisiin. Opettajalla tulee olla uskallusta heittäytyä välillä pois tutusta reviiristä.

Opettajan ammatillisen kehittymisen kannalta olisi tärkeää päästä välillä opettamaan niin, että kollega tarkkailee, ja tarkkailemaan välillä myös muiden kollegoiden opetusta. Ennen yhteisopetuksia opettajien tulee tehdä tavoitteet ja suunnitelma yhdessä ja opetuksen jälkeen keskustella rakentavasti jakaen ajatuksia, huomioita ja palautetta toinen toisilleen. Tämä auttaa oppimaan uutta sekä itse aiheesta, opettamisesta ja psykologisesta turvallisuudesta. (Psychological Safety 2024.) Yhteisopettajuus vaatii myös organisaatiolta panosta, jotta opettajilla olisi resursseja osallistua esimerkiksi toisen opettajan oppitunneille seuraamaan opetusta ja oppimaan uusia näkökulmia ja tapoja edistää psykologista turvallisuutta opetuksessa. LAB-ammattikorkeakoulussa tehdään esimerkiksi erilaisilla harjoittelutunneilla yhteistyötä opettajien kesken. Tämä on hieno mahdollisuus seurata kollegan työskentelyä, oppia uusia toimintatapoja ja reflektoida tilanteita yhdessä.

Lähteet

Hiltunen, R. & Saarentausta, R. 2021. Ammatillinen toimijuus ja psykologinen turvallisuus sosiaalialan organisaatiossa. Pro Gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden laitos. Jyväskylä. Viitattu 26.4.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202104012264

Katela, K. & Venesoja, A. 2024. Psykologinen turvallisuus tiimityössä. LAB Pro. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/psykologinen-turvallisuus-tiimityossa/

Mäkinen, M. 2012. Opiskelijat opintoihin kiinnittymisen tulkitsijoina. Tampere University Press. Viitattu 26.2.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201406061647

Nikkilä, L. 2021. Uudet sukupolvet sosiaali- ja terveysalalla -rekrytoinnin ja työhön sitouttamisen tukimateriaali esimiestyöhön. YAMK-opinnäytetyö. Turun Ammattikorkeakoulu, Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja tutkiminen. Viitattu 13.5.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102182425

Psychological Safety. 2024. Making it safe(r) to fail in teaching. Psychological Safety. March 8, 2024. Viitattu 26.4.2024. Saatavissa https://psychsafety.co.uk/making-it-safer-to-fail-in-teaching/

Salmivaara, V., Martela, F. & Heikkilä, J-P. 2020. Radikaali psykologinen turvallisuus tilapäisorganisaation luovan ja tuloksellisen toiminnan mahdollistajana. Hallinnon tutkimus. Vol. 39(3), 170-186. Viitattu 14.5.2024. Saatavissa https://doi.org/10.37450/ht.100037

Kirjoittajat

Krista Katela toimii hoitotyön lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa.

Anu Venesoja toimii ensihoidon yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/tiimi-ryhm%C3%A4-ihmiset-motivaatio-386673/  (Henning_W, Pixabay License)

Julkaistu 13.6.2024

Viittausohje

Katela, K. & Venesoja, A. 2024. Psykologinen turvallisuus hoitotyön opetuksessa. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/psykologinen-turvallisuus-hoitotyon-opetuksessa/