Potilastiedoistani keskustellaan sosiaalisessa mediassa?

Keskustelu potilastietojen väärinkäytöstä nousee aika-ajoin lehtien palstoille, mutta mikään lokijärjestelmä ei seuraa sovelluksissa tai kahvipöytien hiljaisuudessa käytävän keskustelun sisältöä. Vierailijat kuulevat ja näkevät yksityisyydensuojan alaisia arkaluonteisia asioita, ilman salassapitovelvoitetta.

Kirjoittajat: Topi Lahtinen ja Riitta Airola

Salassapito koskee kaikkea kuultua ja nähtyä

Lahtisen (2019) opinnäytetyössä tarkasteltiin potilasasiakirjojen tietosuojan toteutumista ja havainnoitiin siinä esiintyviä rikkeitä. Potilastietojen käsittely ja niiden salassapito koskee ensisijaisesti terveydenhuollon ammattihenkilöä, joka on oikeutettu saamaan arkaluonteisia tietoja hoitosuhteen aikana. Salassapito koskee myös kaikkea kuultua tai nähtyä, joten laki koskee kaikkia terveydenhuollon parissa toimivia työntekijöitä. Euroopan unionin tietosuoja-asetus (2016/679) on uudistettu huomioimaan paremmin digitalisoituva yhteiskunta. Artiklan 9 mukaan terveyttä koskevien tietojen käsittely on edelleen kielletty. (EU 2016/679.)

Terveydenhuollon yksiköiden potilastietojärjestelmien pääkäyttäjillä on velvollisuus valvoa järjestelmien käyttöä ja seurata oikeudenhaltijoiden asianmukaista potilastiedoissa tapahtunutta vierailua. Lokitietojen valvontaa saa suorittaa vain tietosuoja-asioista tai tietojen laadusta vastaavaksi nimetty henkilö. (Andreasson ym. 2019, 128; Kotisaari & Kukkola 2012, 116.) Potilaalla on oikeus saada pyynnöstä käyttöönsä tietojärjestelmän kirjaamat tapahtumatiedot hänen tiedoissaan vierailleista ja mahdollisista tietojen luovutuksista viimeisen kahden vuoden ajalta. Lokitietoja säilytetään kuitenkin Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan 12 vuotta. (Kotisaari & Kukkola 2012, 115; Ylipartanen 2010, 19, 64.)

Salassapito ei koske vierailevia

Salassapito ei suoranaisesti koske potilaita tai esimerkiksi sairaalassa vierailevia omaisia, jotka tarkoituksella tai tarkoituksetta voivat kertoa näkemäänsä tai kuulemaansa asiaa eteenpäin. Terveydenhuollon yksikössä yksittäiset potilaat sekä omaiset tapaavat tuttujaan tai tietämiään henkilöitä, jolloin asiakkuuden tai hoidon syy voi lähteä elämään omaa elämäänsä seinien ulkopuolella. Usein terveydenhuollon yksiköihin on asetettu ohjeita edistämään hyvää tapaa ja yksityisyyttä, joissa kehotetaan välttämään tietojen eteenpäin välittämistä. Osalle ihmisistä tämän ”juoruilun” tiedetään olevan joka tapauksessa suoranainen elämäntehtävä. Potilaat jakavat usein sanallisesti keskinäisiä kokemuksia, lisäksi keskustellaan hoidon laadusta ja yksittäisistä hoitajista. Tätä varten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ylläpitää potilaiden arvioita hoitoyksiköistä.

Tehoaako omavalvonta?

Sairaanhoitopiirit suorittavat sosiaalisen median omavalvontaa. Sen yhteydessä on löytynyt omaan käyttöön tai julkiseksi materiaaliksi tarkoitettuja potilaan henkilöllisyyden paljastavia kuvia. Satunnaisesti esiintyy myös tilanteita, joissa keskustelupalstoilla on kerrottu liian tunnistettavasti hoidossa olleesta potilaasta. Usein kuvien jakamisen tai liian paljastavien kirjoitusten taustalla on opiskelijaan tai uuteen työntekijään liittyvä tausta. Hoitajien keskuudessa sosiaalinen media erilaisine sovelluksineen on psyykkisen kuormittavuuden ymmärtäen nykyisillään valitettavan helppo väline purkaa omia tuntemuksiaan ja jakaa kokemuksia kollegojen kesken. Lehtosen (2017, 941) mukaan tyypillisimmät salassapidon loukkaukset tapahtuvat verkostoissa, kuten vaikkapa Facebook tai What’s App. Lisäksi potilaat ovat itse ilmoittaneet omien tietojensa näkymisestä kuultuaan tästä ensin muilta. Kaikista loukkauksista vain pieni osa tulee valvontaviranomaisten tietoon ja johtaa valvontatoimiin. Useimmiten tilanteet selvitetään yksikön sisäisillä toimilla.

Potilastiedoista keskusteleminen siirtyy aivan eri tasolle kun puhutaan sairaalahoitoon joutuvasta hoitoalan työntekijästä ja työkaverista. Kiinnostus työkaverin joutumisesta osastolle, siihen johtaneet syyt, taustat ja muu sairaushistoria, ovat sähköisesti kaikkien saatavilla. Hoitosuhteessa olevan tietoja on helppo urkkia jättämättä omaa sähköistä jälkeä. Tämän jälkeen sairaushistorian kohokohdat ovat avoimia julkiselle spekuloinnille ja eipä aikaakaan, kun totuus alkaa muuntua perinteisen rikkinäisen puhelimen tavoin. Epäasiallinen keskustelu potilaan tiedoista saattaa Lundellin (2013) mukaan vaikuttaa negatiivisesti hoidon tasoon tai ilmentyä terveydellisten seikkojen vähättelynä ja psyykkisenä, fyysisenä tai sosiaalisena epäasiallisena käytöksenä, puhumattakaan uhrin itsensä tuntemuksista.

Uhkana yksityisyyden loukkaus

Laki kieltää muuhun kuin sen hetkiseen hoitoon liittyvien tietojen tarkastelun, mutta ei ole olemassa sääntöä, kuinka vanhoihin tai mihin tietoihin on hoidon kannalta tärkeä tutustua. Toisaalta tilanteesta riippuen voi olla tärkeää tutustua potilaan tietoihin kattavasti kokonaisvaltaiseen hoitoon perustuen. Tätä perustetta ei pidä käyttää hyväksi tehtäessä kirjallista vastinetta urkinnan jälkeisessä selvittelyssä, sen paremmin kuin kliseistä fraasia ”en enää muista”. Yksityisyys merkitsee potilaalle fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta, arvokkuuden säilyttämistä sekä mahdollisuutta itseään koskevan tiedon sääntelyyn (Mahkonen 1997, 14-18). Perustuslaki vahvistaa 10. pykälässä kaikille oikeuden yksityisyyteen, joten vanhojen tietojen lukemisella saattaa helposti syyllistyä yksityisyyden loukkaamiseen.

Tietosuojan toteutumiseen voi jokainen vaikuttaa yksinkertaisesti ajattelemalla yksityisten asioiden kertomisesta omalta kohdaltaan. Lokitietojen seuranta ei ole aukotonta, mutta 77% hoitajista uskoi säännölliseen ja aktiiviseen seurantaan, mikä rajoittaa potilastietojen asiaankuulumatonta tarkastelua (Jokelainen 2011, 55). Teknisillä, rakenteellisilla ja toimintakäytäntöihin liittyvillä ratkaisuilla voidaan vaikuttaa tietosuojan parantumiseen ja näkyvyyden rajoittamiseen. Keski-Suomen keskussairaala on hyvä esimerkki sairaalasta, jossa on hyvin huomioitu yksityisyyden suojaaminen.

Lähteet

Andreasson, A., Riikonen, J. & Ylipartanen, A. 2019. Osaava tietosuojavastaava ja EU:n yleinen tietosuoja-asetus. [Helsinki] : Tietosanoma.

Asetus (EU) 2016/679 luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus). Euroopan parlamentti ja neuvosto. [Viitattu 28.11.2019]. Saatavissa: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32016R0679&from=FI

Jokelainen, P. 2011. Hoitohenkilöstön tietoturva- ja tietosuojatietämys. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos. Kuopio. [Viitattu 28.11.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20120015

Kotisaari, M-L. & Kukkola, S. 2012. Potilaan oikeudet hoitotyössä: havainnollinen ja selkeä käsikirja on tarpeellinen kaikille hoitotyöstä vastuussa oleville johtajille ja esimiehille. Helsinki : Fioca.

Lahtinen, T. 2019. Potilaan oikeus yksityisyyteen. Potilastietojen urkinta – kuvaileva kirjallisuuskatsaus. AMK-opinnäytetyö. Lahden ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 28.11.2019]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019112528000

Lehtonen, L. 2017. Hoitosuhteen säännöt pätevät myös sosiaalisessa mediassa. Suomen lääkärilehti. Vol. 72(14), 941-944. [Viitattu 28.11.2019]. Saatavissa: http://hdl.handle.net/10138/297817

Lundell. T. 2013. Potilas, tietojasi urkitaan: käsikirjoitus. Yle. [Viitattu 28.11.2019]. Saatavissa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/03/potilas-tietojasi-urkitaan-kasikirjoitus

Mahkonen, S. 1997. Oikeus yksityisyyteen. Porvoo: WSOY.

Ylipartanen, A. 2010. Tietosuoja terveydenhuollossa: potilaan asema ja oikeudet henkilötietojen käsittelyssä. Helsinki: Tietosanoma.