Opiskelijoiden välisellä yhteiskehittämisellä kohti parempaa sote-kokemusta

Kliiniset harjoittelut ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen jaksot ovat valmistuvien lähi- ja sairaanhoitajien keskeinen ikkuna työelämään. Kun harjoitteluissa syntyy hyviä kokemuksia, työnantajavetovoima kasvaa. 2.-4.4.2024 LAB-ammattikorkeakoulussa järjestetty Sote Sprintti toi yhteen yli 100 henkilöä yhteiskehittämään ratkaisuja maahanmuuttajataustaisten lähihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden harjoittelukokemusten parantamiseksi.

Kirjoittaja: Milla Mäkinen

Elma 2.0-hankkeessa edistetään yhteiskehittämistä

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kestävyys puhuttaa monia. Palveluiden työvoimatilanne on keskustelun keskiössä. Seuraavan 10 vuoden aikana noin 1/4 sairaanhoitajista ja 1/3 lähihoitajista jää eläkkeelle (Keva 2023). Hoitajat ovat sote-palveluiden keskeinen kontaktipiste, joita ilman palveluita ei ole olemassa. Työvoimapulasta lähes 25 % tulisi täyttää ulkomaisella rekrytoinnilla. Kotimainen työvoima ei yksin riitä. (Tervameri 2022.)

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen, Koulutuskeskus Salpauksen ja LAB-ammattikorkeakoulun yhteisen Elma 2.0-hankkeen (LAB-ammattikorkeakoulu 2024) avulla etsitään ratkaisuja työvoimapulaan palvelumuotoilun keinoin. Sote Sprintti kokosi yhteen Hyvinvointialueen työntekijöitä, sote-alan opetushenkilöstöä, suomen kielen ja muotoilun opettajia sekä sairaanhoitaja-, lähihoitaja- ja muotoiluopiskelijoita. Yhteiskehittäminen viittaa fasilitoituihin kohtaamisiin, joissa osallistavien menetelmien avulla ihmisten välille syntyvä luovuus synnyttää uusia ratkaisuja. Sote Sprintti perustui Design Sprint-malliin. Sprint on työpajasarja, jossa liikutaan systemaattisesti ja ripeästi ongelmien tunnistamisesta konkreettisten ja toteuttamiskelpoisten ratkaisuideoiden luonnosteluun. Luonnosideat testataan niiden ihmisten kanssa, joita niiden toteutukseen tarvitaan.

Harjoittelujen kontaktipisteiden tunnistaminen keskiössä

Sote-harjoittelukokemukset syntyvät opiskelijoiden vuorovaikuttaessa moninaisten inhimillisten, fyysisten, digitaalisten ja aineettomien tekijöiden kanssa. Näitä ovat mm. erilaiset opettajien, työpaikkaohjaajien, muiden kollegoiden, potilaiden ja asukkaiden, läheisten ja omaisten sekä opiskelijoiden välille syntyvät moninaiset vuorovaikutustilanteet; tuki- ja ohjaustilanteet; ohjaukseen ja tukeen liittyvät ohjeistukset ja käytänteet; raportointiin ja seurantaan liittyvät paperilomakkeet, ohjeet ja ohjelmistot; perehdytysmateriaalit ja -tilaisuudet; nimikyltit; tilat, kuten aulatilat, käytävät, potilashuoneet ja taukotilat; sekä tiloissa näkyvät tekstit ja opasteet.

Opettajan, työpaikkaohjaajan ja opiskelijan välinen vastavuoroinen vuorovaikutus on avain harjoittelukokemuksen kannalta. Kehittämistä tarvitaan sekä työpaikkaohjaajien että opettajien ja opiskelijoiden tueksi. Harjoitteluja ohjaavat sote-alan työntekijät eivät ole suomen kielen tai hoitotyön opetuksen asiantuntijoita. Työssäoppimisen tueksi tarvitaan siis myös työssäopetuksen tukea. Työssä opettaminen ja oppiminen ovat kykyjä, joita voidaan vahvistaa näihin taitoihin kohdennetuilla koulutuksilla. (Sote Sprintti 2024.)

Oikea-aikaisen ja tarkoituksenmukaisen tiedonkulun ja kielen merkitys harjoittelukokemuksille

Harjoittelukokemuksen parantamiseksi opiskelijat tarvitsevat paljon niihin liittyvää tietoa. Ennakkotiedolla voidaan sujuvoittaa harjoittelupaikkaan integroitumista. Ennakkotietoa ovat mm. yleisimmät diagnoosit, potilaiden määrä, osaston vastuuhoitaja ja tuleva ohjaaja, osaston kartta ja sisäänpääsyohjeet, ensimmäisen päivän ohjelma, työvuorolistat ja -kuvaukset, osaston oma perussanasto, tiivistetyt turvaohjeet ja osaston käytänteet, harjoittelun tavoitteet ja tehtävät. Myös tieto siitä, mitä ohjelmistoja kyseisessä harjoittelupaikassa on käytössä, on tärkeä antaa ajoissa. Ennakkomateriaalissa tulisi olla myös potilastapausesimerkkejä sekä tietoa työpaikkaohjaajan ja opiskelijan vastuista. (Sote Sprintti 2024.)

Päivittäinen avoin ja rakentava palaute sekä väli- ja loppuarvioinnit koettiin kriittisiksi harjoittelukokemuksen tekijöiksi. Avoimen palautteen antamisen tueksi luotiin kahdeksan keskeistä kysymystä: 1. Miltä tämä päivä on tuntunut?, 2. Mitä olet tänään oppinut?, 3. Onko päivän aikana ollut haasteita?, 4. Mihin sanastoon toivoisit apuja?, 5. Mitä opit potilailta?, 6. Onko jokin asia jäänyt mietityttämään?, 7. Mitä haluaisit seuraavan päivän aikana oppia?, 8. Onko ohjaamisessa toivomisen varaa tai palautetta?. Myös rakentavaa palautetta tulee antaa avoimesti. Lisäksi tarvitaan malleja, jotka auttavat toimimaan ja tukevat opiskelijaa emotionaalisesti kriisitilanteissa, kuten menehtymisen tai hoitovirheen kohdatessa. Harjoitteluihin liittyvät monipuoliset ja vastavuoroiset tiedontarpeet. Kommunikoinnin voisi kiteyttää yhteen sovellukseen, josta kaikki tarvittava tieto löytyisi nopeasti ja helposti. (Sote Sprintti 2024.)

Kielitaitojen kehittymisen näkökulmasta Sprintissä syntyi runsaasti ehdotuksia. Tauot ja taukohuoneet tunnistettiin keskeisiksi mahdollisuuksiksi työssä tapahtuvan kielenoppimisen näkökulmasta. Taukohuoneisiin ideoitiin erilaisia prototyyppejä kielenoppimisen ja erikielisen henkilöstön välisen keskustelun rakentumisen helpottamiseksi. Seinille voidaan asettaa molemminpuolista suomi-selkosuomi-englanti-oppimista tukevia julisteita ja taskuun antaa kannettavaksi kielikortteja, pöydille voidaan liimata keskustelun alkuun pääsemistä helpottavia kysymystarroja ja lauseen alkuja. Taukohuoneiden valkotauluille voidaan kirjata päivittäin päivän sana tai sanat suomeksi, selkosuomeksi ja englanniksi. Taukohuoneiden esineisiin voidaan myös kirjoittaa niitä kuvaavia sanoja. Näin taukohuonekeskustelua voi aloittaa näiden pohjalta. Työpaikkaohjaajat ovat hoitotyön asiantuntijoita, joiden oma osaaminen perustuu perussuomenkielelle, ei selkosuomelle tai englannille. Monikielisyyden rakentumiseen tarvitaan siis tukea kaikille. Opiskelijaharjoittelijan opetellessa suomea, kollegat opettelevat selkosuomen lisäksi usein myös englannin kielen käyttöä. Kielenoppimiseen liittyviä onnistumisia kannustettiin juhlistamaan. (Sote Sprintti 2024.)

Kuva 1. Opiskelijat esittelivät ratkaisuideansa Sote Sprintin osallistujille tapahtuman lopuksi (kuva: Milla Mäkinen)

Vastavuoroinen oppiminen keskiössä

Yhteisten hetkien luominen kulttuurienvälisten siltojen rakentamiseksi koettiin keskeiseksi apuvälineeksi harjoittelukokemusten kehittämiseksi. Kulttuuripäiviä ja kielikylpyhetkiä voidaan systemaattisesti rakentaa osaksi työyhteisöarkea, esimerkiksi osastokokouksiin niitä lisäämällä. Harjoittelijat ovat mahdollisuus luoda uudenlaista tapakulttuuria, jossa korostuu yhdessä olemisen merkitys, vieraanvaraisuus ja helposti lähestyttävyys. Harjoittelut ovat tilaisuuksia vastavuoroiseen oppimiseen. (Sote Sprintti 2024.)

Sote Sprintti osoitti, että kompleksisiinkin palvelukonteksteihin voidaan tuottaa konkreettisia ratkaisuja. Keskeistä on kuulla juuri niitä ihmisiä, joita asia koskee. Sprintissä syntyneiden ideoiden avulla voidaan lieventää harjoittelujaksoissa syntyvää turhautumista ja lisätä tätä kautta työpaikkojen veto- ja pitovoimaa valmistuvien opiskelijoiden keskuudessa.

Lähteet

Keva. 2023. Hyvinvointialueiden työntekijöistä joka kolmas eläköitymässä. Viitattu 11.4.2024. Saatavissa https://www.keva.fi/uutiset-ja-artikkelit/hyvinvointialueiden-tyontekijoista-joka-kolmas-elakoitymassa/

LAB-ammattikorkeakoulu. 2024. ELMA 2.0. Kohtaantojen rakentaminen monikulttuuristuvalla sosiaali- ja terveysalalla. Viitattu 19.4.2024. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/elma2

Sote Sprintin loppuesitelmät 4.4.2024. Julkaisematon.

Tervameri, T. 2022. Sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoima ja yrityskenttä. TEM toimialaraportit 2022:2. Viitattu 11.4.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-626-0

Kirjoittaja

Milla Mäkinen on LAB-ammattikorkeakoulun lehtori. Hän opettaa palvelumuotoilua ja toimii Elma 2.0-hankkeessa palvelumuotoilun asiantuntijana ja valmentajana.

Artikkelikuva: Opiskelijat ideoivat Sote Sprintin runsaasti harjoittelukokemuksia parantavia käytännön ratkaisuja (kuva: Milla Mäkinen)

Julkaistu 19.4.2024