Opettajuus on muuttunut perinteisestä opettajan roolista tiedon jakajasta oppimisprosessin ohjaajaksi, valmentajaksi ja kehittäjäksi. Valmennamme oppijoita kohti kestävää tulevaisuutta. Opettaja on tulevaisuuden muutoksentekijä, joka elää ajassa ja uudistaa muiden sekä omaa osaamistaan. LAB-ammattikorkeakoulussa on käynnissä Future learning -projekti, jossa käydään keskusteluja, miten me hahmotamme koulutuksen ja opettajuuden muutosta. Miten koulutuksen tulisi muuttua vastatessamme yhä haastavampiin globaaleihin ilmiöihin, jotka muuttavat elämää maapallolla, yhteiskuntia, palveluita ja ammattien vaatimaa osaamista?

Kirjoittaja: Minna Markkanen

Mitä on oppijakeskeisyys?

Digivisio 2030 mukaan digipedagogiikka palvelee erilaisten oppijoiden tarpeita. Tämä edellyttää sitä, että oppija on keskiössä. Mitä oppijan keskiössä oleminen tarkoittaa? Mäkelä & Kankaanranta (2021, 12) määrittelevät oppijakeskeisyyden oppijoiden aktiiviseksi rooliksi niin tiedon haussa ja rakentamisessa kuin työskentelytapojen ja oppimisympäristöjen valinnassa. Opettajan rooli on tällöin oppimisen mahdollistajan ja oppijoiden keskinäisen yhteistyön tukijan sekä oppimisympäristöissä valmentajan roolissa. Oppijakeskeisyyden piirteenä on oppimisen ja oppimisympäristöjen yhteissuunnittelu oppijoiden kanssa. Ihannetilanteessa oppijoiden osallistaminen ja käyttäjäkeskeinen suunnittelu edistävät yhteisöllistä oppimista ja toimintakulttuuria. (Mäkelä 2018, 69.) Bremnerin (2021, 213) mukaan opettajuuden muuttaminen oppijakeskeiseksi ja tasavertaisemmaksi suhteessa oppijaan, ei yksistään riitä, vaan muutos tulisi tapahtua myös oppijan oppimismotivaatiossa ulkoisesta motivaatiosta sisäiseen.

Oppijan motivaatio nousee luontevimmin sisäiseksi silloin, kun hän on aidosti kiinnostunut opittavasta asiasta tai hänellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan oppimiseensa. Jokaisella oppijalla on oma lähtötaso, taustaosaaminen, omat oppimistavat, omat tavoitteet ja odotukset oppimisesta korkeakoulussa. Kun siirrytään oppijakeskeiseen pedagogiikkaan, on oppijoiden aiemmalla osaamisella ja lähtötasolla oma tärkeä merkityksensä kokonaisuuden suunnittelussa. Mikä olisi toimivin tapa mahdollistaa opintokokonaisuudessa moninaiset oppijoiden tarpeet, odotukset, tavoitteet ja toiveet? Voisiko oppija tehdä yksilöllisiä valintoja vaikkapa oman elämäntilanteensa tai arvosanatavoitteensa tai tasonsa tai oppimiseensa käytettävissä olevan ajan mukaisesti? Vai voisiko oppija valita opintokokonaisuuksissa itselleen sopivimman oppimisympäristön ja toteuttaa opintojaan projekteissa, työelämätoimeksiannoissa, laboratorioissa, TKI-hankkeessa, työtään opinnollistaen tai digitaalisissa oppimisympäristöissä? Ja jos osaamista on jo kertynyt runsaasti, niin mikä olisi sujuvin tapa osoittaa osaaminen opintojen lomassa? Entä voisiko opintokokonaisuus sisältää osaamista edistäviä tai opintokokonaisuutta täydentäviä “online” -opintoja, joita voisi suorittaa “hop on” -tyyppisesti omaan tahtiin silloin, kun oppimiselle olisi parhaiten aikaa?

Yksinäisestä puurtamisesta yhteiskehittämiseen

Opettajan työ on ollut perinteisesti pääasiassa itsenäistä työtä. Me opettajat olemme yleisesti ja laajasti kiinnostuneita ajankohtaisista ilmiöistä. Monet meistä ovat kiinnostuneita oman opettajuuden ja substanssiosaamisen kehittämisestä, joten kouluttaudumme aktiivisesti ja seuraamme työelämän kehitystä. Monilla meistä on laajat työelämäverkostot. Ajankohtaiset työelämän ilmiöt ja tulevaisuudessa tarvittava osaaminen tulisi nivoa opintokokonaisuuksiin sekä aitoihin työelämän tilanteisiin, yritysten toimeksiantoihin ja yhteiskehittämisen paikkoihin. Nämä asiat vaativat meiltä opettajilta monen suuntaista yhteistyötä.

Oman opettajuuden kehittämisen lähituki voi löytyä omasta opettaja- tai hanketiimistä, työelämämentorista tai LAB-ammattikorkeakoulun uudesta LABCoach -ohjelmasta. Mäkelä & Kankaanranta (2021, 12), Sirkko ym. (2020, 1) ja Aaltonen (2021) näkevät yhteistyön lisäämisen opettajien välillä merkittävänä opettajuuden kehittämisessä. Ratkaisuna isojen opiskelijamassojen oppimisen ohjaamiseen tai tuutorointiin voisi kokeilla tiimiopettajuutta, jossa valmentajamainen työtapa on keskeistä. On tutkittu, että samanaikais-, yhteis- ja tiimiopettajuus lisäävät opettajien pedagogista hyvinvointia ja vertaistukea (Chapple 2009, Sirkko ym. 2020, Aaltonen 2021). Yhteisopettajuus edellyttää yksin tekemisestä irtautumista ja siirtymistä yhteistyöhön, jossa rakennetaan yhteistä oppimis-, ohjaus- ja opetusfilosofiaa sekä pedagogisia periaatteita. Yhdessä kollegan kanssa reflektoiden sekä testaillen edistetään ja uudistetaan pedagogiikkaa sekä oppija- ja työelämäkeskeistä toimintatapaa. (Aaltonen 2021.)

Muutoksen pyörteissä kehittyvä opettaja

Kehitystä ei voi pysäyttää eikä välttää, mutta se edellyttää meiltä muutosta. Halu ja kyky olla mukana tulevaisuuden luomisessa on meistä itsestämme kiinni. Haluammeko pitää kiinni vanhasta ja pysyä muuttumattomana vai haluammeko olla muutoksessa mukana ja vaikuttaa siihen millaiseksi tulevaisuus muodostuu. (Rubin 2022, Rekola 2020.) Uudet opetussuunnitelmamme ohjaavat kohti joustavampia ja väljempiä osaamiskokonaisuuksia. Ne tukevat oppijakeskeistä toimintatapaa, joka tarkoittaa oppijoiden kannalta mahdollisuuksia oppimisympäristöjen ja joustavien oppimistapojen valinnassa. Opettajien ammattitaitoa on aistia ja tuntea kunkin oppijan tarpeet, odotukset ja tavoitteet sekä ohjata oppimista erilaisissa oppimisympäristöissä. (Mäkelä 2018.)

Tulevaisuus on vielä hämärän peitossa, koska näemme vain pienen matkan päähän kerrallaan. Elämme välivaihetta, jossa laaditut suunnitelmat kantavat vain yhden toteutuksen verran tai korkeintaan muutaman vuoden kerrallaan tiedon nopeasti muuttuessa. Ehkä korkeakoulussa ei olekaan tärkeintä oppia niitä alan substanssitaitoja, jotka voivat jo huomisen työelämässä olla vanhoja. Ehkä tärkeintä olisikin oppia oppimaan ja kehittämään oppijoiden, kollegojen ja työelämän kanssa yhdessä. (Rubin 2022.)

FL (Future learning) keskittyy tulevaisuuden osaamisen kehittämiseen, johon vastataan kehittämällä korkeakoulupedagogiikkaa. Vastaamme oppimisen toimintakulttuurin muutokseen, jossa siirrymme tutkintokeskeisyydestä osaamiskeskeisyyteen, ja jossa valtakunnallinen sekä kansainvälinen tarjonta lisääntyy ja monipuolistuu. FL varmistaa kilpailukykyistä koulutustarjontaa ja koulutuksen toteutusta sekä tukee LABin oppimisen toimintamallin toteutumista käytännössä. Laajennamme oppimisympäristöjä ja niiden käyttöä – viedään oppiminen uudelle tasolle. Tuemme opettajuutta muutoksessa, jossa kehitetään ja laajennetaan opettajan pedagogista ja ohjausosaamista.

Lähteet

Aaltonen, K. 2021. Yhteisopettajuus – tunteiden värittämällä yhteistyössä laadukkaita koulutuksia. eSignals PRO. Viitattu 29.11.2023. Saatavissa http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021101451025

Bremner, N. 2021. Learner-centredness. ELT Journal. Vol. 75 (2), 213-215. Viitattu 28.11.2023. Saatavissa https://doi.org/10.1093/elt/ccab002

Chapple, J. W. 2009. Co-teaching: From Obstacles to Opportunities. Doctoral dissertation. Ashland, OH: Ashland University. Viitattu 29.11.2023. Saatavissa http://rave.ohiolink.edu/etdc/view?acc_num=ashland1238966807

Digivisio 2030. Oppimisen tulevaisuus. Viitattu 29.11.2023. Saatavissa https://digivisio2030.fi/oppimisen-tulevaisuus/

Mäkelä, T. 2018. A design framework and principles for co-designing learning environments fostering learning and wellbeing. Väitöskirja. Jyväskylä, Finland: University of Jyväskylä. Jyväskylä studies in education, psychology and social research, 603. Viitattu 28.11.2023. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7332-2

Mäkelä, T. & Kankaanranta, M. 2021. Covid-19-pandemian vaikutukset tulevaisuuden oppimisympäristöihin. KAKS. Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisu 42. Viitattu 28.11.2023. Saatavissa https://kaks.fi/wp-content/uploads/2021/05/42_covid-19-pandemian-vaikutukset-tulevaisuuden-oppimisymparistoihin.pdf

Rekola, S. 2020. Opettaja, olet muutoksentekijä! Sitran blogi. Viitattu 27.11.2023. Saatavissa https://www.sitra.fi/blogit/opettaja-olet-muutoksentekija/

Rubin, A. 2022. Tulevaisuuskasvatus ja opettajan haasteet. TOPI – tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto. Viitattu 7.11.2023. Saatavissa https://tulevaisuus.fi/artikkeleita/tulevaisuuskasvatus-ja-opettajan-haasteet/

Sirkko, R., Takala, M. & Muukkonen, H. 2020. Yksin opettamisesta yhdessä opettamiseen: Onnistuneen yhteisopetuksen edellytykset. Kasvatus & Aika. Vol. 14(1), 26-43. Viitattu 29.11.2023. Saatavissa https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/79918

Kirjoittaja

Minna Markkanen työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa lehtorina. Hän on mukana laatimassa lukuvuoden 2023-2024 aikana LAB oppimisen toimintamallia tukevaa FL (Future learning) -ohjelmaa, jota tehdään yhteistyössä henkilöstön sekä oppijoiden kanssa.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/illustrations/koulutus-k%C3%A4si-kirjoittaa-taidot-1580143/ (Pixabay Licence)

Julkaistu 14.12.2023

Viittausohje

Markkanen, M. 2023. Opettajuus muutoksessa. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/opettajuus-muutoksessa/