Monipaikkaisessa työssä menestyminen

Menestyvässä ja sujuvassa monipaikkaisessa työssä korostuvat työyhteisötaidot, kuunteleminen ja aktiivinen työkaveruus, joiden ammattimaisesta hoitamisesta jokainen on itse vastuussa.

Kirjoittaja: Nina Haukemaa

Yhteistyötaidot

Ulla Vilkman (2023) toteaa kirjassaan ”Näin menestyt monipaikkaisessa työssä”, että monipaikkaisessa työssä yhteistyötaidot nousevat entistä tärkeämmäksi. Toimivan yhteistyön edellytyksenä on kyvykkyys rakentaa yhteyksiä työkavereihin myös etänä. Lisäksi tarvitaan taitoja ylläpitää työpaikan suhteita digitaalisten välineiden kautta ja halua tavata ihmisiä ja luoda merkityksellisiä kohtaamisia myös kasvokkain. Monipaikkaisessa työssä keskustelu- ja vuorovaikutustaidot sekä pystyvyys avoimesti kuunnella muita korostuvat. Niin virtuaalisissa kuin kasvokkain tapahtuvissa kohtaamisissa on tärkeää kohdata toiset arvostavasti ja toisen osaamista kunnioittavasti. Olennaista on myös, että toisiin ihmisiin tutustutaan myös ammatillisesti, jolloin toisten osaamisista tulee tietoiseksi. (Vilkman 2023, 327.)

Kuuntelemisen taito

Toimivan yhteistyön mahdollistamiseksi yksi tärkeimmistä taidoista on kuuntelemisen taito. Vaikka usein kuuntelijan ei tarvitse muuta kuin antaa toiselle tilaa puhua ja olla läsnä ilmennetään kuuntelemista myös sanattomasti ilmein ja elein. (Talvio 2017, osa 2.) Etätapaamisissa kuuntelemista haastaa moni muukin asia kuin vain kuuntelijan halu keskittyä, kuten hälyäänet jommankumman osapuolten taustalla tai sanattomien viestien puute, jos kameroita ei pidetä auki. Kuulluksi tulemisen tunnetta voidaan vahvistaa myös sillä, että kuunneltuasi kysyt kerrotusta asiasta tarkentavia kysymyksiä. Kysymysten tekeminen ja niihin esitettyjen vastausten kuuntelemisella myös varmistetaan, että kerrottu asia on ymmärretty oikein. (Vilkman 2023, 329-331.) Kameroiden aukipitämisellä etätapaamisessa voidaan helposti mahdollistaa osallistujien sanatonta viestintään. Kokemuksen mukaan tämä on erittäin toimiva tapa lisätä läsnäolevuutta ja vuorovaikutusta tapaamisissa, joissa osallistujia ei ole liian isoa joukkoa. Isot luento tai tiedotustilaisuustyyppiset verkkotapaamiset osallistujien ruuduille jaettuine materiaaleineen eivät niinkään hyödy kuuntelijoiden kameroiden auki olemisista kuin pienemmät keskustelevat tapaamiset.

Aktiivinen työkaveruus

Ulla Vilkman (2023) toteaa, ”Aktiivinen työkaveruus työn arjen voimavarana” -hankkeen tulosten perusteella, että työssä onnistumisen näkökulmasta tärkeintä on arkinen työ, asenteet ja yhdessä tekeminen. Yhdessä tekemiseen kuuluu osallistuminen työyhteisön toimintaan, jossa jokaisen panoksella on merkitystä ilmapiiriin, hyvinvointiin ja tuloksiin. Työkaveruus on arjen voimavara ja jokaisen työyhteisön jäsenen tulisi miettiä minkälainen on työkaverina ja miten toiminnallaan vaikuttaa muiden onnistumiseen ja hyvinvointiin. Aktiivinen toimija työyhteisössä haluaa omalla toiminnallaan varmistaa yhteisen arjen sujuvuuden, ollaanhan työpaikalla kuitenkin ensisijaisesti tekemässä töitä. Kun työkavereista löytyy luotettavuutta, vastuunottoa ja joustavuutta työyhteisön jäsenet haluavat omalla toiminnallaan edistää myös yhteisiä asioita tarvittaessa antamalla ja pyytämällä apua etsittäessä ratkaisuja ongelmiin. Jokaisella meistä on vastuu siitä, että olemme ammattilaisia työssämme, että toimimme ammattimaisesti yhteiseen suuntaan ja omalla toiminnallamme varmistamme arjen sujuvuuden. Emme voi olettaa kenkään muun olevan vastuussa näistä asioista puolestamme. (Vilkman 2023, 331-333.)

Digitaalinen kehonkieli ja sen hyödyntäminen

Kehonkieli on sanatonta viestintää, joka joko tukee tai heikentää sanottua viestiä. Oheisviestinnän merkitys on ymmärretty jo vuosia, mutta digitaalisissa välineissä kehonkieli on rajatumpaa, ja muille välittyvät viestit saattavatkin päätyä intensiivisempään tarkasteluun ja ne saatetaan tulkita helpommin väärin. Digitaalisissa välineissä tapahtuvassa viestinnässä, toimivan vuorovaikutuksen näkökulmasta, on tärkeää tiedostaa rajallisemmat oheisviestinnän vaikutukset. Muille välittyvä kehonkielemme rajoittuu diginä siihen pieneen ruutuun, joka meistä näkyy muille. Ilmeet eleet, katseen suunta ja silmien liikkeet voivat saada etätapaamisessa kohtuuttomankin suureen vaikutuksen, joten näiden käyttöön kannattaa kiinnittää huomiota. Voimme vahvistaa läsnäolon ja kuuntelemisen vaikutelmaa kasvojen ilmeillä, käsien liikkeillä ja kehon asennolla, erityisesti myönteisiä viestejä kuten hymyilyä ja nyökkäilyä kannattaa korostaa. (Vilkman 2023, 337-338.)

Digitaalisen viestinnän parantamiseksi on Vilkman (2023) koonnut kuuden kohdan tarkistuslistan:

ILMAISE ITSEÄSI SELKEÄMMIN

Osoita kiinnostuksesi ja kuuntelusi kasvojen eleillä kuten hymyllä, pään ja vartalon liikkeillä kuten nyökkäilyllä ja katsomalla suoraan kameraan

ESIINNY RYHDIKKÄÄSTI JA SÄÄDÄ KAMERA SOPIVALLE KORKEUDELLE

Kiinnitä huomiota kokonaisvaikutelmaan. Ryhdikäs asento antaa energisen vaikutelman ja äänikin kulkee paremmin. Säädä kameran, ettei muiden tarvitse katsoa sieraimia, päälakea tai sivuprofiilia.

HYÖDYNNÄ KÄSIÄ

Voit hyödyntää sanomasi vahvistamiseen myös elekieltä.

ILMAISE SELKEÄSTI, ETTÄ HALUAT PUHEENVUORON

Jos ei ole sopivaa vain avata suutaan, voit viitata, nostaa virtuaalisen käden tai käyttää chattiä

TUNNISTA MAHDOLLISET HÄIRITSEVÄT TAVAT

Vältä heilumista tai pyörimistä tuolissa. Laita mikrofoni äänettömälle syödessäsi tai juodessasi. Maneerit kuten pään raapiminen yms. saattavat ylikorostua etäkokouksessa.

OLE ROHKEASTI OMA ITSESI

Vaikka tiedostaa tapansa, on silti hyvä olla oma itsensä. Kommunikoi luontevalla tavalla, mutta kiinnitä huomiota asioihin, jotka saatetaan tulkita väärin.

(Vilkman 2023, 341-342.)

Mahdollistaaksemme kehonkielen hyödyntämisen myös digitaalisessa viestinnässä on olennaista avata kamera ja keskittyä viestimään ja vastaanottamaan viestejä myös näköaistia hyödyntäen. LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikön esihenkilöt pitävät kaikki verkkotapaamiset kamerat auki ja viestintää tehostetaan sujuvasti kehonkieltä hyödyntäen. Erittäin hyvin myös verkossa toimivan yhteistyömme pohjalta, kannustankin rohkeasti avaamaan kameran ja myös pyytämään sitä muilta tapaamiseen osallistujilta, mikäli he eivät sitä vielä omatoimisesti tee. Kameran auki pitämiseen tottuu ja siitä tulee uusi normaali niillekin, joille se ei vielä ole luontevaa, kun aktiivisesti yhdessä työyhteisönä toimimme niin.