Moniammatillista oppimista simulaation keinoin

Miten voisimme rakentaa yhteistä ymmärrystä liikkumisesta ja hyvinvoinnista? Entä kuinka syventää asiakasymmärrystä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan (soteli) kontekstissa? SOTELI-hankkeessa tähän on pyritty vastaamaan järjestämällä ammattilaisille valmennusta, joka pureutuu vahvasti kohtaamisen ja vuorovaikutuksen merkitykseen asiakastyössä. Valmennuksessa moniammatillisuus nähdään erityisen tärkeänä keinona avata ajatuksia entistä vaikuttavampaan asiakastyöhön.

Kirjoittajat: Sannakaisa Marjamäki & Taru Simpura

Valmennuksella parempaa kohtaamista ja vuorovaikutusta

SOTELI-hankkeen valmennuksessa valmentajat tapasivat ammattilaisia yhteensä kuusi kertaa. Valmennukseen saatiin mukaan moniammatillinen osallistujajoukko Päijät-Hämeen hyvinvointialueelta. Osallistujien joukossa oli edustusta useista ammattiryhmistä, kuten psykiatrisista sairaanhoitajista, liikuntaneuvojista, liikunnanohjaajista ja liikuntakoordinaattoreista. Mukana oli myös ammattilaisia kouluterveydenhuollosta, fysioterapiasta, hanketyöstä ja sosiaaliohjauksesta.

Valmennuksen tapaamiskerroilla teemoina olivat muun muassa oma itsetuntemus, omien tunteiden, ajatusten ja asenteiden tutkiminen sekä näiden vaikutus toimintaan. Valmennuksen tavoitteena oli myös saada työkaluja asiakastyöhön ja mahdollistaa ammatillinen kehittyminen. Valmennuksen tapaamiset antoivat mahdollisuuden moniammatilliseen keskusteluun ja ajatusten vaihtoon eri ammattiryhmien välillä.

Liikunnan rooli osana yksilön hyvinvointia näyttäytyi erilaisena riippuen ammattilaisen perustehtävästä. Liikunta-alan ammattilaisen, kuten liikuntaneuvojan, vastaanotolle tullaan pääsääntöisesti hakemaan ohjausta liikkeen lisäämiseksi omaan arkeen, mutta elintapaohjaustilanteissa otetaan huomioon muutkin elämänalueet. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen vastaanotolla liikunta taas harvoin on pelkästään pääroolissa keskusteluissa. Valmennukseen osallistuneilta saadun palautteen perusteella yhteistyöskentely valmennuksessa madalsi esimerkiksi kynnystä konsultoida moniammatillisesti omassa työssä.

Simulaatiopedagogiikka osana SOTELI –hankkeen valmennusta

SOTELI –hankkeen valmennuksessa toteutettiin kaksi identtistä työpajaa, joissa hyödynnettiin simulaatiopedagogiikkaa. Valmennusryhmä jakautui näihin työpajoihin puoliksi, jolloin jokainen valmennettava pääsi osallistumaan yhteen työpajaan. Valmennuksen työpajoihin osallistui 9 ja 12 soteli-alan ammattilaista.

Simulaatioiden aihiot kerättiin valmennukseen osallistuvilta ammattilaisilta, joista muokattiin sopivat käsikirjoitukset simulaatiotyöpajoihin. Valmennukseen osallistuvia pyydettiin etukäteen kuvaamaan yksi tai useampi kohtaamisen näkökulmasta haastava vuorovaikutustilanne. Kuvauksia asiakastilanteista kertyi yhteensä 22. Näissä korostuivat erityisesti asiakastilanteet, joissa asiakas ei ole motivoitunut muutokseen, on vastaanotolla jostain muusta syystä kuin omasta toiveestaan tai asiakkaalla on paljon rajoittavia uskomuksia. Yksittäisten mainintojen mukaan vuorovaikutukseen vaikuttivat myös mm. kielimuuri ja kulttuurierot sekä tilanteet, joissa asiakkaalla on moninaista tuen tarvetta.

Perinteisestä opetuksellisesta näkökulmasta poiketen näissä simulaatiotyöpajoissa simulaation tarkoitus oli toimia laskeutumisalustana moniammatilliselle keskustelulle valmennettavien esiin nostamista teemoista. Ajatuksena ei niin sanotusti ollut opettaa, vaan herättää keskustelua, jakaa kokemuksia ja näin tuoda esiin hiljaista tietoa.

Keskiössä asiakaskohtaaminen ja vuorovaikutus

Kantavina teemoina simulaatioissa oli asiakaskohtaaminen ja vuorovaikutus. Näiden teemojen ympärille rakennettiin kolme simulaatiokäsikirjoitusta: kaksi yksilöohjaustilannetta elintapa- ja liikuntaohjauksesta sekä yksi ryhmäohjaustilanne. Molemmissa valmennusryhmissä keskityttiin yksilöohjaustilanteisiin osallistujien toiveesta. Simulaatioiden avulla käytiin keskustelua seuraavanlaisista kysymyksistä lähtien:

Miten luon turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin asiakastapaamisella?
Miten sanoitan ja otan puheeksi asiakkaalle vaikeita asioita?
Miten motivoin?
Miten havaitsen asiakkaan voimavarat ja miten tuo ne esiin?

Simulaatiossa hyödynnettiin hankkeen ulkopuolista henkilöä tuomaan autenttisuutta simulaatioihin. Asiakkaana simulaatioissa toimi ammattinäyttelijä, joka eläytymisellään asiakkaan rooliin pyrki luomaan todenmukaisemman asiakastilanteen.

Työkaluja simulaatioiden purkukeskusteluihin

Simulaatioiden purkukeskusteluissa käytettiin kahta erilaista fasilitointityökalua: timanttimallia ja akvaariokeskustelumenetelmää. Timanttimallissa keskustelu etenee simulaation sanoittamisesta sen soveltamiseen ja on hyvin perinteinen purkukeskustelumalli simulaatioissa (Jaye ym. 2015). Akvaariokeskustelussa osa ryhmästä keskustelee annetusta aiheesta, kun taas toiset kuuntelevat vuorollaan (Kupias 2023). Näissä simulaatioissa keskustelun aiheet nousivat koetuista asiakastilanteista.

Molemmissa työpajoissa havaittiin, että akvaariomenetelmä tuo esiin vahvemmin osallistujien ajatuksia simulaatiosta ja simulaatio suorituksena jää tällöin taka-alalle. Valmennuksen moniammatilliselle kohderyhmälle akvaariomenetelmä tuntui toimivan hyvin. Menetelmä vapautti keskustelun simulaatiosuorituksen arvioinnista, työpajan teemoihin ja aitoon ammatilliseen reflektioon.

Osallistujan palautteet ja kokemukset valmennuksesta

Simulaation päätteeksi loppuyhteenvedossa sovellettiin Five finger reflection-menetelmää, jonka tarkoitus oli aktivoida osallistujia itsereflektioon työpajan teemoista. Five Finger Reflection -menetelmä on strukturoitu työkalu, jota käytetään erityisesti opetuksessa ja ryhmäkeskusteluissa reflektion ja palautteen antamisen helpottamiseksi. Menetelmässä pyydetään jatkamaan seuraavaa viittä lausetta:

Oivalsin…
Jäin pohtimaan…
Haluan kehittää jatkossa…
Mielenkiintoisinta oli…
Vien tästä harjoituksesta käytäntöön…

Jokainen osa-alue symboloi tiettyä palautteen tai pohdinnan näkökulmaa, mikä auttaa osallistujia jäsentämään ajatuksiaan. (Goethe-Institut 2019.)

Molemmissa simulaatiotyöpajoissa esiin nousivat teemat, jotka tarjoavat arvokasta pohdittavaa omaan työhön. Työpajoissa tarkasteltiin muun muassa valta-asetelmia ja sitä, kuinka helposti ohjaamme asiakasta huomaamattamme omista lähtökohdistamme käsin. Tämä haastaa meitä keskittymään asiakkaan todellisiin tarpeisiin ja olemaan tilanteessa aidosti läsnä. Muistiinpanojen tekeminen voi tukea läsnäoloa, ja on tärkeää muistaa, että jokainen ammattilainen tuo tilanteeseen oman maailmansa.

Moniammatillisessa yhteistyössä asiakkaan näkökulman huomioiminen ja voimavaralähtöinen toiminta ovat keskeisiä. Hyvän vahvistaminen on taito, jota voisi hyödyntää vielä laajemmin. Asiakastilanteet vaativat myös herkkyyttä sanoittaa ja kohdata asiakkaan tunteet. Tilan ilmapiirillä ja jopa sen sisustuksella on merkitystä, kun tavoitteena on luoda rento ja keskusteluun kutsuva ympäristö. Kohtaamisen taidot yhdistävät sote-alan ammattilaisia, ja niin tekee myös tarve inhimillisyyteen ja aitoon vuorovaikutukseen – näitä työpajojen oivalluksia voi jokainen viedä omaan arkeensa.

Euroopan unionin osarahoittama SOTELI – YHTEISTÄ ymmärrystä rakentamassa liikunnasta ja hyvinvoinnista -hankkeessa kehitetään sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan ammattilaisten ja tulevien ammattilaisten liikuntaosaamista monialaisena yhteistyönä. Hankkeen tuloksena syntyy SOTELI-alan yhteinen koulutus liikkumisen edistämiseen. Hanke toteutetaan yhteistyössä LAB ammattikorkeakoulun, Haaga-Helia ammattikorkeakoulun, Suomen Urheiluopiston ja Outward Bound Finland ry:n kanssa.

Lähteet

Goethe-Institut. (2019). Evaluation Methods Toolkit. Viitattu 29.11.2024. Saatavissa https://www.goethe.de/resources/files/pdf215/en_evaluationmethods_toolkit_booklet_nov101.pdf

Jaye, P., Thomas, L., & Reedy, G. 2015. ‘The Diamond’: a structure for simulation debrief. The Clinical Teacher. Vol. 12(3), 171‒175. Viitattu 11.11.2024. Saatavissa https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26009951/

Kupias, P. 2023. Kouluttajana kehittyminen (3. painos). Helsinki: Gaudeamus.