Mitä jokaisen kasvattajan olisi hyvä tietää pedagogisesta turvallisuudesta?

LAB-ammattikorkeakoulussa toteutui keväällä 2023 Opetushallituksen rahoittama täydennyskoulutus varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kasvattajille ja opettajille: Turvallista pedagogiikkaa oppimisyhteisöihin – ettei kukaan jää näkymättömäksi. Mitä turvallinen pedagogiikka sitten tarkoittaa? Entä mitä tarkoitetaan sillä, ettei kukaan jäisi näkymättömäksi varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa -ihan kaikilla kouluasteilla?

Kirjoittajat: Outi Kokko-Muhonen ja Pipsa Murto

Opetushallitus (2023) määrittelee pedagogisen turvallisuuden seuraavasti: Pedagoginen turvallisuus muodostuu turvallisesta kasvu- ja oppimisympäristöstä, siinä toimivista lapsista ja aikuisista sekä heidän välisistään verkostoista ja toiminnasta. Määritelmä on varsin väljä ja moniulotteinen. Tämän lisäksi Opetushallitus toteaa, että pedagogiseen turvallisuuteen voidaan katsoa lukeutuvan ratkaisut, joita tehdään opetuksen ja oppimistilanteiden osalta lapsen/oppilaan kasvu- ja oppimisympäristössä. Pedagogisesti turvallinen oppimistilanne rakentuu oikeantasoisella ohjauksella oppilasta kannustaen ja tukien.

Pedagogisesti turvallinen oppimisympäristö koostuu useimmissa kuvauksissa fyysisestä, sosiaalisesta ja psyykkisestä turvallisuudesta (esim. Opetushallitus 2023; Rikander 2020). LAB-ammattikorkeakoulun tuottamassa täydennyskoulutuksessa keskitytään erityisesti psyykkiseen ja sosiaaliseen turvallisuuteen. Täydennyskoulutukseen osallistujien mukaan psyykkisen turvallisuuden käsitettä, sisältöä ja vaikutusta ei vielä tunneta riittävästi. Lisäämällä psyykkistä turvallisuutta oppimisyhteisöissä voidaan mm. ehkäistä haastavien tai vaikeiden ristiriitatilanteiden ilmenemistä tai voidaan tukea niiden ratkaisemista myönteisellä tavalla. Eräs kasvattaja sanoitti ajatusta kuvaavasti: ”Turvallisuus tuo rauhallisuutta ja rauhallisesti toimiminen tuo turvallisuutta.”

Psyykkinen turvallisuus vahvistaa näkyväksi tulemista

Psyykkinen turvallisuus on oppimisen edellytys ja meidän jokaisen perustarve. Kun olo on turvallinen, avautuu mahdollisuus suuntautua kohti uutta, eikä voima suuntaudu varuillaan oloon ja uhkien torjuntaan. Jokaisella oppijalla on oikeus psyykkisesti turvalliseen oppimisympäristöön. Tällöin turvallisuus rakentuu jatkuvuuden ja ennustettavuuden kokemukselle, jota tukevat mm. rutiinit, rakenteet, pysyvyys ja ennustettavuus. Psyykkisesti turvallisessa ympäristössä ja ryhmässä oppija kokee, että hän voi ilmaista kaikenlaisia tunteitaan, ja hän tulee sellaisenaan hyväksytyksi, nähdyksi ja kuulluksi. Hänellä on myös mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja hän saa tarvittaessa apua turvalliselta opettajalta tai kasvattajalta. Kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemus luo turvaa ja luottamusta. (OAMK 2023; Opetushallitus 2023; Ranta 2021, 57) Täydennyskoulutukseen osallistujat nostivat esiin tärkeinä psyykkistä ja sosiaalista turvaa vahvistavina tekijöinä muun muassa yhteisön ilmapiirin, sekä siellä vallitsevan luottamuksen ja toisilta saatavan tuen.

Näkymättömyyden kokemus, tunne ettei ole tullut nähdyksi, on kipeä. Tiedetään myös, että tunne ryhmän ulkopuolelle jäämisestä tai jättämisestä aiheuttaa turvattomuutta. Lisäksi tämä kokemus aiheuttaa aivoissa samanlaisia reaktioita kuin fyysisen satuttamisen aiheuttama kipu (esim. Junttila 2022). Turvattomuuden tunne voi aiheuttaa pelkoa, häpeää, syyllisyyttä tai arvottomuuden tunnetta. Koemme olomme turvalliseksi silloin, kun tiedämme tulleemme hyväksytyiksi ja nähdyiksi. (Lajunen ym. 2019, 12.) Tästäkin näkökulmasta turvan tunnetta oppimisyhteisöissä tulee vahvistaa. Kun tiedostamme, että rajattomasti käyttäytyvän, levottoman, keskittymättömän tai vetäytyvän lapsen tai nuoren käyttäytymisen takana voi olla turvattomuuden tunne, avautuu meille mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Voimme pyrkiä lisäämään tilanteeseen ja vuorovaikutukseen turvaa tuottavia elementtejä, ja vahvistaa tunnetta siitä, että lapsi/nuori on tullut nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi.

Kasvattajan sensitiivinen vuorovaikutus luo yhteyttä

Turvan tunne rakentuu sensitiivisessä vuorovaikutuksessa ja siinä, miten aikuinen kohtaa lapsen tai nuoren. Tunnetuki on mahdollista, kun aikuinen pyrkii aidosti ymmärtämään lasta ja hänen tunteitaan, näkemään sen mitä on ulkoisen ilmauksen takana. On hyvä muistaa, että toisinaan lapsen tai nuoren ulkoinen käytös viestii jotakin muuta kuin mikä on hänen sisäinen tunnekokemuksensa. Lisäksi tärkeää on, että aikuinen selviytyy omien tunteidensa kanssa ja näin mallintaa esimerkillään, miten tunteiden kanssa pärjää. Tärkeää on myös osoittaa, miten toimitaan silloin, kun tunnetaidot eivät jostakin syystä riitä. Miten esimerkiksi pyydetään anteeksi, tai miten toimitaan, kun tilanne meni pieleen, miten asiasta tilanteen jälkeen yhdessä rakentavasti keskustellaan. (Lahtinen & Rantanen 2019, 14, 24.)

Tutkimuksin on osoitettu, että turvallisen oppimisyhteisön luomisessa tehokkainta on panostaa korjaavien, reaktiivisten toimien sijaan häiriöitä ehkäisevään, proaktiiviseen, toimintaan. Mikäli lapsi tai nuori osoittaa turvattomuuttaan esimerkiksi käyttäytymällä ei-toivotulla tavalla, toimiviksi ennaltaehkäiseviksi keinoiksi on todettu mm. myönteisen palautteen antaminen aina silloin, kun lapsi tai nuori toimii ja käyttäytyy sopivammalla tavalla. Tähän liittyy myös tunnetaitojen opettaminen, toiminnanohjaus ja kanssasäätely. Lisäksi aikuisen ja lapsen/nuoren myönteisen suhteen vahvistamisella on todettu olevan selkeä myönteinen vaikutus toivotumman käyttäytymisen ilmenemiseen ja turvallisemman oppimistilanteen toteutumiseen. Lopultakin kaiken käyttäytymiseen liittyvän pulman vähentämisen perustana on yhteisön aikuisten oman toiminnan muuttaminen sekä ympäristön häiriötekijöiden poistaminen. (Karjalainen ym. 2022, 7; Sajaniemi ym. 2020, 28-30).

Lapsen turva rakentuu kasvattajan turvasta

On hyvä huomioida, että myös aikuisen toiminnan ja reaktioiden taustalla vaikuttaa hänen oma turvan tunteensa. Ammattilaisten turvan tunnetta kasvatus- ja opetusalalla haastavat päivittäisten tilanteiden ohella moninaiset muutokset työympäristössä, kiireen tuntu, sekä esimerkiksi työvoimapulan aiheuttama epävakaus. Koulutukseen osallistuneiden kokemusten mukaan työntekijän kokemasta psyykkisestä turvallisuudesta puhutaan harvoin työyhteisössä. Heikentynyt turvan tunne jää helposti työntekijän itsensä vastuulle ja käsiteltäväksi. Tämä kuluttaa voimavaroja, jotka turvallisessa tilanteessa voisi suunnata muun muassa pedagogiseen toimintaan lasten kanssa. Kokemus turvattomuudesta aiheuttaa ihmisessä stressiä, ja jos kuormitusta on liikaa, tilanne voi purkautua säätelemättömästi (Sajaniemi ym. 2015, 191) ja vaikuttaa kaikkien läsnäolijoiden turvan tunteisiin. Koulutukseen osallistujat tunnistivat tämän hyvin: ”mitä turvallisempi olo aikuisella, sitä helpompi olla myös lapsille turvallinen ja läsnä”.

Pedagogisen turvallisuuden tarkastelussa tulee huomioida koko oppimisyhteisö. Lasten turvallisuus rakentuu aikuisten turvallisuudesta. Oppimisen ja hyvinvoinnin näkökulmista katseita tulisikin suunnata vahvemmin pedagogiseen ja psyykkiseen turvallisuuteen, kaikki, sekä lapset / nuoret että aikuiset huomioiden.

Lähteet

Junttila, N. 2022. Yksinäisyyden monet kasvot. Helsinki: Tammi.

Karjalainen, P., Pihlaja, P., Koskenalho, N., Palosaari, O. Kouvonen, P. 2022. Tukea arkeen. Keinoja lasten ja nuorten emotionaalisten, sosiaalisten ja käyttäytymisen taitojen tukemiseksi. Opetushallitus. Oppaat ja käsikirjat 2022:4. Viitattu 10.5.2023. Saatavissa https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/tukea-arkeen

Lahtinen, A. & Rantanen, J. 2019. Tunnetaidot opetustyössä: opas haastaviin tilanteisiin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Lajunen, K., Andell, M. & Ylenius-Lehtonen, M. 2022. Tunne- ja turvataitoja lapsille. Tunne- ja turvataitokasvatuksen oppimateriaali. 6. painos. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Opas / Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 39.

OAMK 2023. e-materiaalit. Osaamisen kehittäminen. Viitattu 10.5.2023. Saatavissa https://pr.oamk.fi/emateriaalit/fi/osaamisen-kehittaminen/oppilaitoksen-turvallisuus/tehtava-1/

Opetushallitus 2023. Koulutus ja tutkinnot. Pedagoginen turvallisuus. Viitattu 10.5.2023. Saatavissa https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/pedagoginen-turvallisuus

Ranta, S. 2021. Kasvun juuret. Miten tuen lapsen oppimista ja hyvinvointia? Jyväskylä: PS-kustannus.

Rikander, H. 2020. Näkökulmia oppilaitosturvallisuuteen –osa 1: Turvallinen oppimisympäristö. TAMKjournal. Viitattu 10.5.2023. Saatavissa

Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J. 2015. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kirjoittajat

Outi Kokko-Muhonen toimii sosiaalialan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun varhaiskasvatuksen opetuksessa, sekä asiantuntijana Turvallista pedagogiikkaa oppimisyhteisöihin -hankkeessa.

Pipsa Murto toimii sosiaalialan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun varhaiskasvatuksen opetuksessa, sekä projektipäällikkönä Turvallista pedagogiikkaa oppimisyhteisöihin -hankkeessa.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/ihmiset-ystavat-istuminen-puu-4734811/ (CC0)

Julkaistu 16.5.2023