Mitä inkluusio tarkoittaa ja miksi sosionomin (AMK) olisi hyvä tietää siitä?

Inkluusio on hyvinvoivan yhteiskunnan edellytys, jossa kaikkien tulee kokea olevansa ihmisinä tasa-arvoisessa ja yhdenvertaisessa asemassa keskenään. Inkluusio on myös erityisesti koulumaailmasta tuttu käsite. Jokaisen lasten, nuorten ja perheiden kanssa työskentelevän tulisi olla jollain tavalla tietoinen, mitä käsitteellä perusopetuksessa tarkoitetaan ja millaisia asioita se pitää sisällään.

Kirjoittaja: Mari Rask

Inklusiivinen kasvatus perusopetuksessa

Inklusiivinen kasvatus koulutukseen yhdistettynä nousi ensimmäisen kerran esiin YK:n ja UNESCO:n Salamancan julistuksessa 1994. Julistuksessa tuotiin esille kaikkien lasten yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet koulutukseen riippumatta fyysisistä, psyykkisistä, sosiaalisista, emotionaalisista, kielellisistä tai muista kyvyistä. (UNESCO 1994, 6.) Julistuksessa linjattiin erityisopetuksen inklusiivisista toimintatavoista, käytännöistä ja periaatteista. Samassa yhteydessä integraation käsite korvattiin inkluusiolla, jonka määrittely pohjautuu oppimisympäristöön, jossa kaikki oppilaat ovat osallisina. Kaikille yhteisessä oppimisympäristössä jokaisella oppilaalla on oikeus opetukseen omassa luokassa, jonne hän saa tarvitsemansa tukitoimet. (Vitikka ym. 2021, 28.)

Inklusiivinen kasvatus on osa koulujärjestelmää, jossa monet asiat ovat erilaisia suhteessa toisiinsa esimerkiksi opetusmenetelmät, opettajat ja työtavat. Tarkoitus kuitenkin on, että kaikki nämä palvelevat inklusiivista kasvatusta ja työskentelevät sen hyväksi. Näin tapahtuessaan inklusiivinen kasvatus on osa isompaa kokonaisuutta yksittäisen opettajan toimintatavan sijaan, jolloin myös sen onnistumisen mahdollisuus on suurempi. (Lakkala & Óskarsdóttir 2021.)

Inklusiivisessa kasvatuksessa merkityksellistä on oppilaan yksilöllisyyden tiedostaminen niin yksilö kuin ryhmätasollakin. Tämä vaikuttaa suorasti yhteisöllisyyden rakentumiseen sekä luokka- että koulutasolla. Inklusiivisen kasvatuksen onnistumisen elinehto on oppimisen jatkuva havainnointi ja arviointi sekä sujuvat opetus- ja oppimisprosessit sekä yhteistyö kodin, koulun muiden opettajien sekä mahdollisten muiden ammattilaisten kanssa. (Lakkala & Kyrö-Ämmälä 2017, 302–304.)

Lähikouluperiaate on inklusiivisen kasvatuksen lähtöajatus. Oppilaan tuen tarve ei määrittele paikkaa, jossa oppilas opiskelee, vaan inklusiivisen kasvatuksen ja lähikouluperiaatteen mukaisesti opetus järjestetään kolmiportaisen tuen avulla siten, että jokainen oppilas on osa kouluyhteisöä omista oppimisen lähtökohdistaan käsin. (Takala ym. 2020.) Kolmiportaisen tuen mallissa oppimista seurataan tiiviisti ja tukea annetaan mahdollisimman varhain tarpeen havaitsemisesta. Kolmiportaisen tuen tavoitteena on ehkäistä pulmien syveneminen ja pitkittyminen, mutta myös ennaltaehkäistä haasteiden syntymistä. Kolmiportaisen tuen mallissa yleisen tuen tukitoimia tarjotaan kaikille oppilaille. (Asunta 2018, 45–56.)

Kolmiportaisen tuen malli

Kolmiportaisen tuen malli on kirjattu perusopetuslakiin sekä perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Laki velvoittaa kaikkia kouluja käyttämään mallia, jolloin tuki on kaikkien oppilaiden saatavilla luokka-asteesta riippumatta kaikissa tuen vaiheissa ollen osa suomalaista koulutusjärjestelmää. (Björn ym.2016, 58–63.) Laadultaan ja määrältään tuen on oltava lapsen kehitystason sekä yksilöllisten tarpeiden mukaista. Kolmiportaisen tuen malli sisältää yleisen, tehostetun ja erityisen tuen tasot. (Perusopetuslaki 628/1998)

Kolmiportaisen tuen mallissa tuen tasoa ja määrää voidaan lisätä tai vähentää. Tuen tasoilla pyritään huomioimaan oppilaan vahvuudet sekä oppimis- ja kehitystarpeet, joka mahdollistaa yksilöllisten tukitoimien ja -muotojen suunnittelun. Tuen tarpeen mahdollisimman varhainen havaitseminen mahdollistaa tuen tuomisen riittävän ajoissa yleisen tuen tasolle. (Opetushallitus 2014, 61.)

Tuen tasolta toiselle siirryttäessä määritellään tuen seuranta ja arviointi pedagogisten asiakirjojen avulla. Yleiseen tukeen kuuluu kaikki luokkatasolla annettu tuki, joita ovat mm. eriyttäminen, tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus, apuvälineet, koulunkäynninohjaajan palvelut, oppilaan ohjaus sekä oppilashuollon tuki. Yleine tuki on kaikille oppilaille tarjottavaa tukea. Yleisestä tuesta siirrytään tehostettuun tukeen, jossa yleisen tuen tukimuodot otetaan käyttöön tehotetusti tuen ollessa vahvempaa, pitkäjänteisempää, yksilöidympää ja kohdennetumpaa. Tehostetun tuen tarkoituksena on estää ongelmien lisääntyminen, kasautuminen ja monimuotoistuminen. (Niilo Mäki Instituutti.)

Tehostetun tuen ollessa riittämätöntä siirrytään erityiseen tukeen, jossa on käytössä yleisen ja tehostetun tuen muotojen lisäksi kokoaikainen erityisopetus. Erityistä tukea annetaan oppilaille, joiden kasvun, kehityksen tai oppimisen tavoitteiden saavuttaminen eivät täyty tehostetun tuen avulla. Erityinen tuki on kokonaisvaltaisempaa, jolla tuetaan ja mahdollistetaan oppivelvollisuuden suorittaminen ja siirtyminen jatko-opintoihin. Koska kolmiportaisen tuen mallin keskiössä on inklusiivinen opetus, ei erityinen tuki aina tarkoita oppilaan siirtämistä erityisopetuksen ryhmään. (Jahnukainen ym. 2012; Niilo Mäki Instituutti; Opetushallitus 2020.)

Sosionomi (AMK) perusopetuksessa

Miksi tulevan sosionomin (AMK) on hyvä tietää ja tuntea oppimisen ja koulunkäynnin tukeen liittyviä asioita? Yksi syy tähän on, että sosionomin (AMK) työkenttä ulottuu perusopetukseen joko koulun nuorisotyön, koulusosionomin tai koulukuraattorin tehtävien kautta. Tällöin perusopetuksen tuntemus on merkittävässä roolissa tehdessä töitä oppilaiden, opettajien ja muun koulun henkilökunnan sekä vanhempien kanssa. Perusopetuksessa sosionomin työn keskiössä ovat oppilaat, joiden arkeen liittyvät seikat on hyvä tiedostaa.

Toisena syynä osa sosionomeista työskentelee muissa nuorisotyön tehtävissä, lastensuojelussa tai muussa sosiaalityössä. Perusopetus koskettaa joko suoraan tai välillisesti asiakkaiden arkea ja elämää, jonka vuoksi on merkittävää työntekijänä tietää, tunnistaa ja ymmärtää inklusiivisen kasvatuksen periaatteet ja niiden sijoittuminen koulujärjestelmään.

Lähteet

Asunta, P. 2018. Motorisen oppimisen vaikeuden tunnistaminen ja tukeminen kouluympäristössä. Väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta. Viitattu 29.5.2023. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:78-951-39-7571-5

Björn, P., Aro, M., Koponen, T., Fuchs, L. S. & Fuchs, D. H. 2016. The many faces of special education within RTI frameworks in the United States and Finland. Learning Disability Quarterly 39 (1). Austin: Hammil Institute of Disabilities. 58–66.

Jahnukainen, M., Pösö, T., Kivirauma, J. & Heinonen, H. 2012. Erityisopetuksen ja lastensuojelun kehitys ja nykytila. Teoksessa M. Jahnukainen (toim.) Lasten erityishuolto ja -opetus Suomessa. Tampere: Vastapaino.

Lakkala, S. & Kyrö-Ämmälä, O. 2017. Exploring Inclusive Education of the Finnish School Case: Summing Up and Conclusions. Teoksessa A. Galkiené (toim.) Inclusion in socio-educational frames. Inclusive school cases in four European countries. Vilna: The publishing house of the Lithuanian University of Educational Sciences, 302–309. Viitattu 22.5.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-609-471-099-5

Lakkala, S. & Óskarsdóttir, E. 2021. Enhancing Sustainable Inclusive Education. Sustainability 13 (14), 7798. Viitattu 24.5.2023. Saatavissa https://doi.org/10.3390/su13147798

Niilo Mäki Instituutti. Kolmiportainen tuen malli. Viitattu 28.5.2023. Saatavissa http://www.lukimat.fi/lukimat-oppimisen-arviointi/tietopalvelu/taustaa/kolmiportainen-tuen-malli#section-0

Opetushallitus 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014: 96. Helsinki: Opetushallitus. Viitattu 27.5.2023. Saatavissa https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Opetushallitus 2020. Opiskelun erityiset painoalueet eriyttämisen menetelmänä. Viitattu 28.5.2023. Saatavissa https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/opiskelun-erityiset-painoalueet-eriyttamisen-menetelmana

Perusopetuslaki 1998. 628/21.8.1998.

UNESCO 1994. The Salamanca Statement on Principles, Policy and Practice in Special Needs Education. Viitattu 29.5.2023. Saatavissa https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000098427

Takala, M., Lakkala, S. & Äikäs, A. 2020. Inklusiivisen kasvatuksen monet mahdollisuudet. Teoksessa M. Takala, A. Äikäs & S. Lakkala (toim.) Mahdoton inkluusio? Tunnista haasteet ja mahdollisuudet. Jyväskylä: PS-kustannus.

Vitikka, E., Eskelinen, M. & Kuukka, K. 2021. Oikeus oppia. Oppimisen tuen, lapsen tuen ja inkluusion edistämistoimia varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa valmisteleva työryhmän väliraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:30. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 29.5.2023. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-897-7