Suomea on totuttu pitämään maana, jossa tasa-arvo toteutuu ja jossa miehillä ja naisilla on samanlaiset mahdollisuudet toteuttaa itseään sekä työelämässä, kotona että vapaa-ajalla. Tästä huolimatta suomalainen työelämä on eurooppalaisessakin mittakaavassa hyvin eriytynyttä, eli segregoitunutta.

Kirjoittajat: Johanna Rauta ja Kari Malin

LAB-ammattikorkeakoulu on  mukana Miesvirtaa sosiaali- ja terveysalalla -hankkeessa, joka pyrkii vaikuttamaan miehiin, jotta he ohjautuisivat sosiaali- ja terveysalalle opiskelemaan ja sitä kautta myös työelämään. Tässä artikkelissa tarkastellaan hankkeeseen liittyvän opinnäytetyön tuloksia, painottaen miestyöntekijöiden kokemuksia lastensuojelun työympäristössä.

Työelämän segregaatio Suomessa

Käytännössä segregaatio tarkoittaa sitä, että naiset ohjautuvat ns. perinteisille naisten aloille, ja miehet miesten aloille. Esim. hoitoalalla miesten tarve olisi suuri, mutta hoitoalan urapolut eivät houkuttele miehiä ja ala on pysynyt varsin naisvaltaisena.

Segregaation katsotaan aiheuttavan epätasa-arvoa. Se jäykistää työmarkkinoita, pitää yllä stereotypioita ja kaventaa ihmisten valinnanmahdollisuuksia. Suomessa onkin 70- luvulta asti toteutettu lukuisia hankkeita segregaation lieventämiseksi. Varsinkin tyttöjen uravalintoihin on pyritty aktiivisesti vaikuttamaan tavoitteena lisätä työvoimaa teknologia-aloilla. Vuonna 2019 THL:n Tasa-arvotiedon keskuksen verkkosivuilla mainittiin 32 käynnissä olevaa tasa-arvon kehittämiseen liittyvää hanketta, mutta yhdenkään hankkeen ensisijainen tavoite ei ollut poikien ohjaaminen naisvaltaisille koulutus- tai urapoluille. (Lahtinen & Vieno 2019, 33-35.) Tätä taustaa vasten Miesvirtaa-hanke on hyvin ajankohtainen ja tarpeellinen, sillä hoitoalojen työvoimapula voi nostaa tarpeen etsiä työvoimaa uusista suunnista ja varmasti hanketta tarvitaan myös murtamaan perinteisiä ajattelu- ja toimintamalleja.

Miestyöntekijänä lastensuojelussa

Miesvirtaa -hankkeeseen liittyvässä opinnäytetyössä pyrittiin selvittämään työntekijän sukupuolen merkitystä lastensuojelutyössä (Rauta 2021). Työtä varten haastateltiin kuutta lastensuojelun ammattilaista, joista kolme oli miehiä.

Haastatteluissa nousi esiin se, että lastensuojeluun liittyvät työtehtävät kuten kirjaaminen, neuvottelut, suora asiakastyö, asiakaskäynnit ja lasten ja nuorten perustarpeista huolehtiminen jakautuivat varsin tasaisesti naisten ja miesten kesken, mutta tilanteet, joissa työntekijän sukupuolella koettiin olevan erityistä merkitystä, olivat vuorovaikutustilanteet asiakkaan ja hänen sidosryhmiensä kanssa.

Joihinkin mieshaastateltaviin oli kohdistunut ennakkoluuloja ja epäilyä heidän tunnetaidoistaan, ja siitä kykenevätkö he arvioimaan lapsen tunnekehitystä tai ylipäänsä keskustelemaan tunneperäisistä asioista asiakaslasten kanssa. Tunneperäinen työskentely kun stereotyyppisesti liitetään naisiin. Eräs miestyöntekijä koki jopa keskustelut isien kanssa joskus hankalina ja joidenkin isien helpommin puhuvan lapseen liittyvistä asioista naistyöntekijöiden kanssa. Toisaalta työyhteisössä painotettiin sitä, että mies ymmärtää miestä, ja olisi tärkeää, että työpaikalla olisi tasaisesti kummankin sukupuolen edustajia.

Miehet kertoivat myös, että heiltä odotetaan työssä jämäkkyyttä ja kykyä rauhoittaa tilanteita lastensuojelun arjessa. Odotukset kohdistuivat myös varsin stereotyyppisesti ns. miehiseen toimintaan, kuten retkien järjestämiseen, tekniseen osaamiseen, huoltotoimenpiteisiin ja fyysiseen tekemiseen. Tuli myös ilmi, että miestyöntekijällä on erilainen auktoriteettiasema kuin naisella. Miehen sana painaa enemmän ja miestä uskotaan paremmin.

Lastensuojelulapset tulevat vaihtelevista perhetaustoista. Monilla lapsilla on kotona ollut vain yksi vanhempi läsnä ja useimmiten se on äiti. Miehet korostivatkin rooliansa isän tai miehen mallina. Lapsi voi samaistua työntekijään ja nähdä kuinka myös mies voi toteuttaa hoitopuolta. Haastatellut miehet korostivat myös rooliaan rauhallisen aikuisen mallina ja painottivat työn vaativan sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja, oli sitten työntekijänä kyseessä mies tai nainen. (Rauta 2021, 20-25.)

Lastensuojelutyössä viihdytään

Haastatellut miehet olivat pääpiirteissään hyvin tyytyväisiä työoloihinsa ja eräs heistä mainitsi ylpeänä kertovansa muille, missä työskentelee ja mitä tekee työkseen. He kaikki myös korostivat työpaikkansa avointa keskusteluilmapiiriä eivätkä kokeneet naisvaltaisuuden haittaavan heidän työtään tai työssä viihtyvyyttään. Päinvastoin.

Miehet myös kokivat, että heidän sukupuolestaan oli ollut hyötyä työelämässä. Miehiä halutaan hoitoalalle ja eräs haastateltavista korostikin sitä, että hänen on ollut mahdollista valita, minne mennä töihin. Naiset kertoivat miesten olevan suoria ja mutkattomia työkavereita ja miltei kaikki työntekijät korostivat saumattoman yhteistyön ja yhteishengen merkitystä työssäjaksamiseen. (Rauta 2021, 20-25.)

Tasa-arvo on työpaikalle imagoetu

Miehet, jotka rohkenevat tehdä sukupuolelleen epätyypillisen uravalinnan törmäävät työelämässä useimmiten sukupuolittuneisiin asenteisiin ja rakenteisiin. Sukupuoleen liitetään paljon odotuksia ja ne voivat olla lokeroivia ja stereotyyppisiä. Esim. lastensuojelussa miehiä kaivataan työpaikoilla järjestyksenpitäjiksi ja roolimalleiksi ja heidän työpanostaan saatetaan arvioida näiden ominaisuuksien mukaan heidän todellisen potentiaalinsa sijaan. (Alanko & Orjasniemi 2018, 143-147.)

Kulttuuriimme syvälle syöpyneitä asenteita sukupuolesta ja tasa-arvosta on vaikea muuttaa, mutta muutosta kaivattaisiin, jotta sukupuoleen liittyvät odotukset ja asenteet eivät lokeroisi ketään, ja että ihminen pystyisi toimimaan täysin omista lähtökohdistaan. Muutos on tuskin mahdollista ilman sukupuolentutkimusta ja sen tuottamaa tietoa tasa-arvosta ja sukupuolen merkityksistä työelämässä. (Ylöstalo 2012.)

Työntekijän olisi hyvä myös kasvattajana tiedostaa sukupuoleen liittyviä rakenteita ja merkityksiä, jotta ei vietäisi eteenpäin stereotyyppisiä kasvumalleja.

Miesvirtaa- hankkeessa pyritään vaikuttamaan miehiin, jotka miettivät alanvaihtoa tai ovat vielä urapolkunsa alussa. Voisi olla hyvä, että oppilasmarkkinoinnin pariin saataisiin työhönsä tyytyväisiä hoiva-alalla toimivia miehiä. Heillä olisi eväitä mainostaa alaa ja mahdollisuudet kertoa siitä positiivisessa valossa alaa harkitseville. Tässä yhteydessä tasa-arvoinen ja hyvinvoiva työyhteisö voitaisiin nähdä imagoetuna, kun alalle pyritään saamaan uutta ja osaavaa työvoimaa.

Lähteet

Alanko, J. & Orjasniemi, T. 2018. Kun kukkahattutäti onkin setä- Miesainokainen sosiaalityössä. Janus, sosiaalipolitikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti. Vol.26 (2). [Viitattu 22.4.2021]. Saatavissa: https://doi.org/10.30668/janus.60759

Lahtinen, J. & Vieno, A. 2019. Mitä segregaation ja sukupuolittuneista ammattikäsityksistä tiedetään- katsaus kirjallisuuteen. Teoksessa: Lahtinen, J. (toim.) ”Mikä ois mun juttu?”- nuorten koulutusvalinnat sosialisaatiomaisemien kehyksissä. Purkutalkoot-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:68. 19-38. [Viitattu 19.4.2021]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-805-2

Rauta, J. 2021. Työntekijän sukupuolen merkitys lastensuojelutyössä. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. [Viitattu 22.4.2021]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104144783

Ylöstalo, H. 2012. Vieraan vuoro: Mitä on tasa-arvo? Feministien vuoro. [Viitattu 22.4.2021]. Saatavissa: https://feministienvuoro.wordpress.com/2012/03/14/vieraan-vuoro-mita-tasa-arvo-on-2/

Kirjoittajat

Johanna Rauta on keväällä 2021 LAB-ammattikorkeakoulusta valmistuva sosionomi amk.

Kari Malin on sosiaalialan koulutuksen lehtori LAB-ammattikorkeakoulussa ja asiantuntijana Miesvirtaa-hankkeessa.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/mies-kadet-rakkaus-ihmiset-1250452/ (Pexels Licence)

Julkaistu 6.5.2021

Viittausohje

Rauta, J. & Malin, K. 2021. Miesvirtaa -hanke pyrkii ohjaamaan miehiä hoitoalalle. LAB Pro. [Viitattu pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/miesvirtaa-hanke-pyrkii-ohjaamaan-miehia-hoitoalalle/