Matkakirja oppaaksi sosioemotionaaliseen hyvinvointiin varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatusyhteisön sosiaalisemotionaalinen hyvinvointi edellyttää koko tiimin yhteistä panosta. Henkilöstön menetelmällinen osaaminen ja tiimin yhteisesti sopimat arvot ja toimintatavat välittyvät ilmapiirissä, vaikuttaen yhteisön jäsenten hyvinvointiin. Tuen käytänteiden tulee läpäistä kaikki toiminta, jolloin tuki ulottuu jokaiseen ryhmän lapseen. Opetushallituksen rahoittamissa, LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston toteuttamissa Tää on se mun paikka -hankkeissa (2019 – 2020) kehitettiin ja tutkittiin sosiaalisemotionaalista hyvinvointia varhaiskasvatuksessa, ja tuotettiin tukimateriaalia sosiaalisemotionaalisen hyvinvoinnin vahvistamiseen varhaiskasvatuksessa.

Kirjoittaja: Pipsa Murto

Varhaiskasvatustiimi lasten kasvualustana

Lapset oppivat sosioemotionaalisia taitoja ympärillään olevien aikuisten toiminnasta. Kasvattajan suhtautumiseen lapseen vaikuttaa tieto ja ymmärrys lapsen käyttäytymisen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Ilman tätä ymmärrystä lapsen haastava käytös ei välity aikuiselle signaalina tuen tarpeesta, ja lapsi on vaarassa tulla leimatuksi, joutuen eriarvoiseen asemaan aikuisen arvion seurauksena. Kasvattajien tapa suhtautua tiettyyn lapseen siirtyy helposti myös toisten lasten käytökseen. (Ahonen 2017, 61, 67.)

Varhaiskasvatuksen suuret ryhmäkoot ja niukat suhdeluvut kuormittavat työntekijöitä. Tämä voi vähentää työntekijän voimavaroja, heikentäen työhyvinvointia ja koko yhteisön toimivuutta (Manka & Manka 2016, 75). Sosiaalisemotionaalista tukea tarvitsevat lapset ovat yksi kuormittavimpia tekijöitä varhaiskasvatustyössä. Sosiaalisemotionaalisen kehityksen tukemiseen on tarjolla paljon ajantasaista tietoa, mutta se ei tunnu välittyvän arkeen käytännön tilanteisiin. (Ahonen 2017, 253.)

LAB-ammattikorkeakoulussa kehitettiin verkossa toteutettava tiimivalmennusmalli vahvistamaan henkilöstön kykyä tukea lapsen sosiaalisemotionaalisia taitoja. Koko tiimin valmennus mahdollistaa yhteisen kokemuksien jakamisen ja työtapojen tarkastelun. On oleellista tunnistaa asiat, joihin on mahdollisuus vaikuttaa, ja kehittää niitä ratkaisukeskeisellä asenteella (Ahonen & Roos 2019, 122). Valmennusjakson aikana oivallettiinkin toistuvasti, että lapsi ei muutu, kasvattajien on muutettava toimintaansa.

Voidakseen tukea lasten hyvinvointia on työntekijän pidettävä huolta omasta hyvinvoinnistaan. Kasvattajan on hyvä tunnistaa ja hyväksyä omat tunteensa, kohdatakseen tasapainoisena aikuisena lapsen voimakkaan tunteen (Ahonen 2017, 68). Ihmiselle on luontaista kiinnittää enemmän huomiota negatiiviseen kuin positiiviseen, ja arjen hyviä asioita ja onnistumisia onkin tietoisesti havainnoitava (Leskisenoja 2019, 18-19). Tietoinen läsnäolo lisää empatiakykyä sekä kykyä tavoittaa omia ja toisten mielentiloja (Manka & Manka 2016, 172). Tietoisuuden kehittäminen lisää myönteistä mielialaa ja vahvistaa kykyä kohdata stressiä aktivoivia tekijöitä (Sajaniemi ym. 2015, 164). Tiimivalmennukset aloitettiin pienillä tietoisuusharjoituksilla kehon ja mielen rauhoittamiseksi. Tehdyt harjoitukset soveltuvat hyvin toteutettavaksi myös yhdessä lasten kanssa.

Tienviittoja hyvinvointiin matkakirjasta

Tiimivalmennukseen osallistujat hyödynsivät kehittämistyönsä tukena lapsiryhmänsä tarpeisiin soveltuvia menetelmiä ja käytänteitä, sosiaalisemotionaalisen hyvinvoinnin vahvistumiseksi. Valmennustiimien kokemukset työnsä kehittämisestä sekä tähän liittyvistä käytänteistä koottiin LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston yhteiseen, digitaaliseen matkakirjaan (Martikainen ym. 2020). Matkakirja on suunnattu varhaiskasvatuksen henkilöstölle tai työn kehittäjille, mutta sitä voi osin lukea myös yhdessä lasten kanssa.

Matkakirjan sadut rakentuivat tiimivalmennustapaamisissa. Tapaamisten päätteeksi tiimit kuvasivat kehittämistyötään ja siihen liittyviä tunnelmia sadutuksen menetelmällä. Sadutettavalla on vapaus kertoa satu oman kokemuksensa mukaan, ja se kirjataan sanatarkasti, arvioimatta tai tulkitsematta (Karlsson 2014). Tiimejä kehotettiin tuomaan esiin lasten ääntä, käyttämään mielikuvitustaan ja korostamaan onnistumisia. Matkakirjassa satuihin on liitetty tietoiskuja tiimien käyttämistä menetelmistä. Saduissa esiintyvien kokemusten ja ideoiden avulla tarjotaan muillekin ponnahduslautoja oman työnsä kehittämiseen.

Matkakirjassa kuvataan LUT-yliopiston toteuttamaa tutkimusta yhteistutkijuuden matkana, kuvaten yhteistutkijuuden menetelmän vaiheita ja tässä käytettäviä tekniikoita. Näiden ohella esitetään tositarinoita varhaiskasvattajien kokemuksista työnsä kehittämisessä. Yhteistutkijuuden matkan kuvauksesta voi poimia vinkkejä käytettäväksi oman tiimin kehittämistyön ohjaamisessa. (Martikainen ym. 2020.)

LUT-yliopiston tutkimuksen pohjalta syntyi myös varhaiskasvatustoiminnan arviointiin soveltuva kissakuoropeli (Martikainen & Oikarinen 2020), jonka tavoitteena on tunteiden tunnistaminen ja hyvän mielen löytäminen. Kasvattajat voivat pelata peliä yhdessä lasten kanssa, ja löytää keinoja hyvinvoinnin vahvistamiseen. Peli ohjaa lapsia havainnoimaan omia tunteitaan ja aikuisia kuulemaan herkällä korvalla lasten ajatuksia.

Menetelmistä yhtenäisiksi käytänteiksi

Yksittäiset menetelmät eivät vielä takaa sosiaalisemotionaalista tukea lapselle, toimintakäytänteet on saatava osaksi arkea. Yhtenäiset arjen käytänteet sekä lasta tukeva ja ymmärtävä työote mahdollistavat yleisen tuen lasten kehitykselle. (Määttä ym. 2017, 48.) Valitessaan lapsiryhmäänsä soveltuvaa menetelmää, tiimit suosivat käytänteitä kuten kasvattajan lämmin vuorovaikutustapa (Ahonen 2017), positiivisen pedagogiikan (Leskisenoja 2019) periaatteet ja pedagogisen dokumentoinnin vahvistaminen lapsen näkökulmaa esiin tuovaksi. Käytänteitä vietiin arkeen askel kerrallaan konkreettisina toimenpiteinä.

Tietoisuus oman työn taustalla vaikuttavista arvoista sekä opituista ajattelun ja toiminnan tavoista vievät kohti pedagogista ymmärrystä (Ahonen & Roos 2019, 19). Valmennuksissa keskeisessä roolissa olivat oman ja tiimin toiminnan reflektointi. Reflektoidessa asettaudutaan tarkkailijan rooliin, tarkastellen omia tunteita ja kokemuksia. Tietoinen pysähtyminen omiin ajatuksiin mahdollistaa oivalluksia omasta toiminnasta. (Manka & Manka 2016, 172.)

Usein täydennyskoulutuksiin osallistuvat vain yksittäiset tiimin jäsenet, jakaen tietoa tiimeissään. Toimintakulttuurin muutokseen tarvitaan kuitenkin koko yhteisöä (Määttä ym. 2017, 49). Muutostoimijoiden on saatava olla prosessissa aktiivisesti mukana. Jos työntekijä ei ymmärrä kehittämisen tarkoitusta, aiheuttaa se helposti vastustusta ja jarruttaa kehittämistä. (Manka & Manka 2016, 136.)

Koko tiimin kehittyminen yhdessä nähtiin merkityksellisenä yhteiselle kasvatustietoisuudelle. Palautteenanto ja vastaanotto tiimissä lisääntyivät, ja yhteinen keskustelu synnytti yhteisiä toimintatapoja. Lisääntynyt vuorovaikutusosaaminen vahvisti lapsen yksilöllisyyden hyväksymistä ja kiireetöntä kohtaamista. Ennakoidun toiminnan koettiin mahdollistavan enemmän aikaa lapsille, sekä lisäävän myönteistä puhetta lapsiryhmässä. (Tää on se mun paikka 2020.)

Lähteet

Ahonen, L. & Roos, P. 2019. Iloa ja oivalluksia!: Pedagogiikan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa. Hämeenkyrö: Nokia: Kasvusto.

Ahonen, L. 2017. Haastavat kasvatustilanteet: lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Karlsson, L. 2014. Sadutus – avain osallisuuden toimintakulttuuriin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Leskisenoja, E. 2019. Positiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa – Toteuta käytännössä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Manka, M.-L. & Manka, M. 2016. Työhyvinvointi. Talentum Pro. [Viitattu 1.6.2020.] Saatavissa: https://verkkokirjahylly-almatalent-fi.ezproxy.saimia.fi/teos/BAXBBXAUGGBJXAB#/kohta:TY((d6)HYVINVOINTI((20)/piste:b4

Martikainen, S.-J. & Oikarinen, T. 2020. Kissakuoro -peli. Pelisetti sosioemotionaalisen hyvinvoinnin tunnistamiseen. Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto, LUT-yliopisto, Lahti. [Viitattu 2.6.2020.] Saatavissa: https://aoe.fi/#/materiaali/452

Martikainen, S.-J., Murto, P., Oikarinen, T. ja Vaara, T. 2020. Matkakirja sosioemotionaaliseen hyvinvointiin varhaiskasvatuksessa. LUT Scientific and Expertise Publications. Ammatilliset ja yleistajuiset julkaisut, no. 17. LAB-ammattikorkeakoulu ja Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto, LUT-yliopisto, Lahti. [Viitattu 2.6.2020.] Saatavissa: https://aoe.fi/#/materiaali/474

Määttä, S., Koivula, M., Huttunen, K., Paananen, M., Närhi, V., Savolainen, H., & Laakso, M.-L. 2017. Lasten sosioemotionaalisten taitojen tukeminen varhaiskasvatuksessa. Helsinki, Finland: Opetushallitus. Raportit ja selvitykset, 17/2017. [Viitattu 1.6.2020]. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/lasten_sosioemotionaalisten_taitojen_tukeminen_varhaiskasvatuksessa.pdf

Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. ja Mäkelä, J, 2015. Stressin säätely: Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Tää on se mun paikka 2020. Lasten ja aikuisten sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen opettelua varhaiskasvatuksessa. [Viitattu 1.6.2020.] Saatavissa: http://www.semunpaikka.fi/