Luovaa teknologiaa varhaiskasvatuksessa

Kirjoittajat: Heidi Piili, Minna Markkanen & Maiju Rintakumpu

Ohjelmointia arjen hallinnasta ongelmanratkaisuun ja luovuuteen

Ohjelmointi pienten lasten kanssa on toimintaa, jossa tutustutaan arjen teknologiaan. Yhdessä ihmetellään teknologiaa ja esitetään kysymyksiä siitä. Tämän lisäksi harjoitellaan loogista ajattelua sekä annetaan ja vastaanotetaan erilaisia ohjeita (Opetushallitus 2023a). Näiden taitojen avulla lapset havainnoivat ja ottavat haltuun teknologista ympäristöään. He kartuttavat matemaattisia, teknologisia, digitaalisia ja oppimisen taitojaan. Lapsista tulee elinikäisiä oppijoita, jotka osaavat toimia tilanteessa kuin tilanteessa (Opetushallitus 2023b.). Emme osaa täysin ennustaa, miten teknologia kehittyy, mutta voimme antaa lapsille parhaat mahdolliset eväät ohjelmoinnin taitojen avulla. Kun he kohtaavat tulevaisuudessa jotain uutta, uskaltavat he tarttua haasteeseen. He osaavat jakaa kohtaamansa ongelman pienempiin osiin, päätellä, kuinka juuri tätä teknologiaa tulisi ohjata. He keksivät luovia ratkaisuja parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. (Opetushallitus 2023b.)

3D-tulostustekniikat tutuksi lapsille

3D-tulostaminen, oivaltava oppiminen ja luovuuden yhteiskäyttö ovat merkittäviä luovan teknologian osia varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. 3D-tulostaminen tarjoaa lapsille mahdollisuuden konkreettiseen ideoiden muuttamiseen esineiksi, innostaen heitä kokeilemaan ja ratkaisemaan ongelmia luovasti. Oivaltava oppiminen syventää ymmärrystä aiheista ja rohkaisee lasten omien ratkaisujen löytämiseen. Luovuuden yhteiskäyttö edistää vuorovaikutusta ja ryhmätyöskentelytaitoja. Yhdistettynä nämä tekijät vahvistavat lasten luovuutta ja innostusta oppimiseen päiväkodeissa ja kouluissa.

Perinteisellä käsityöllä tarkoitetaan ihmisen itsensä omilla käsillään, työkaluja hyödyntäen, tekemää tuotetta. Perinteisen käsityön kirjo on laaja, joten tässä artikkelissa viittaukset perinteiseen käsityöhön tarkoittavat käsityön lopputulokseen saattamaa prosessia, jolloin käsillä tekeminen on prosessi ja käsityö sen lopputulos. Käsityö on ihmiskäsin tehty ja työkaluja hyödyntämällä valmistettu liikuteltava esine, joka on tehty kestämään. Digitaalisen tekemisen hyvänä esimerkkinä toimii 3D-tulostaminen. 3D-tulostamisen mullistavuus piilee siinä, että se yhdistää käsityömäisen yksilöllisen suunnittelun sekä teollisen kaltaisen monistamisen eli ikään kuin uniikin koneellisen sarjatuotannon. Lisäksi tulostamiseen voidaan helposti yhdistää käsillä tekeminen, eli askartelu 3D-tulosteita voi esimerkiksi maalata, ja niitä voi käyttää erilaisissa käsitöissä. (Piili ym. 2019)

Piili ym. (2019) toteavat, että digiajan menestyneimmät yritykset ovat saaneet alkunsa uutta luovasta ajattelusta. Niiden menestystarinan taustalla perustavanlaatuinen oivallus siitä, että jonkin asian voisi tehdä toisella tavalla kuin perinteisesti. Nämä oivallukset ovat vaikuttaneet olennaisesti organisaation menestykseen ja tulevaisuuden toimintaan, joskus peräti kokonaan uudenlaisen liiketoiminnan tai organisaation syntyyn. Perinteinen käsityö ja digitaalinen tekeminen eivät ole toisiaan poissulkevia tekemisen muotoja, vaan ne kulkevat limittäin, ollen vuorovaikutuksessa toisiinsa. Digitaalinen tekeminen nähdään ihmisen abstraktina toiminnallisuutena. Tällä tarkoitetaan sitä, että digitaalinen tekeminen perustuu ihmisen älykkyyden ja luovuuden sekä digitaalisen teknologian yhdistämiseen tekemisessä ja siinä on samoja elementtejä kuin perinteisellä käsin tehdyllä työllä. (Piili ym. 2019)

Teknologia ja erilaiset oppijat

Teknologia voi auttaa erilaisia oppijoita ja antaa lisäarvoja sekä uusia keinoja oppimiseen. Digitaalisen tekemisen, kuten 3D-tulostuksen, kautta voidaan tarjota yksilöille mahdollisuuksia ilmaista itseään, kehittää luovuuttaan ja löytää mielekästä tekemistä vahvuuksiensa kautta. Se rohkaisee yksilöitä oppimaan omassa tahdissaan ja edistää heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Mielekäs tekeminen on toimintaa, joka perustuu yksilön vahvuuksiin ja intohimoihin. Vahvuuskeskeinen ajattelu tarkoittaa näiden vahvuuksien tunnistamista ja niiden hyödyntämistä oppimisessa sekä työskentelyssä. (Autismiliitto 2023.)

Neurokirjoa koskevasta tutkimuksesta tiedetään, että neurologiset ja sensoriset erot yksilöiden välillä voivat vaikuttaa heidän tekniseen lahjakkuuteensa sekä kykyyn keskittyä pitkäkestoisesti. Tutkimukset osoittavat, että tietyillä neurokirjon piirteillä, kuten erinomaisella visuaalisella hahmottamiskyvyllä ja yksityiskohtien tarkalla havainnoinnilla, voi olla yhteys tekniseen ja matemaattiseen lahjakkuuteen (Mulligan 2016). Lisäksi neurokirjon henkilöt voivat olla erityisen hyviä havaitsemaan ja ymmärtämään toistuvuuksia sekä luomaan säännönmukaisuuksia monimutkaisista järjestelmistä (Mottron ym. 2009). Heidän kykynsä tunnistaa toistuvia kuvioita ja rakenteita voi auttaa heitä menestymään matematiikan ja teknologian aloilla, joissa toistuvuudet ja säännönmukaisuudet ovat tärkeitä. (Mottron ym. 2009.) On kuitenkin tärkeää huomata, että neurokirjo on monimuotoinen ja yksilöllinen ilmiö, eikä kaikki neurokirjon henkilöt välttämättä omaa samoja vahvuuksia. Jokainen yksilö on ainutlaatuinen omassa neurologisessa profiilissaan, ja lahjakkuus ilmenee eri tavoin eri ihmisillä.

Digitalisaatiokasvatuksesta kansalliseen ohjaukseen

Digitalisaatio osana ihmisten arkea on juuri se muutos, jota yhteiskunnallisesti katsottuna voidaan pitää merkittävänä muutoksena ihmisten toimintatavoissa, jossa hyödynnetään uudenlaista digitaalista teknologiaa. Digitalisaation voidaan katsoa muuttaneen kansalaisen näkökulmasta ratkaisevasti tapoja, joilla ihmiset ovat tekemisissä keskenään ja asioivat ympäröivän yhteiskunnan kanssa. (Piili ym. 2019.) Tekoälyn myötä keskusteluihin on noussut tulevaisuuden työelämä. Viekö tekoäly työt vai muuttaako työ luonnettaan? On varmaa, että teknologia-alaa vaivaava osaajapula kasvaa nyt ja tulevaisuudessa.

Digitaidot ovat kansalaistaitoja ja digitaalisessa yhteiskunnassa toimimisen edellytys. Digitalisaatiokasvatus (Piili ym. 2019) on osa lasten oppimista ja oppimisympäristöjä. Digitaalinen osaaminen muodostaa opetussuunnitelmatasolla jatkumon varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle saakka. Se on keskeinen työelämä- ja elämäntaito, jota ohjataan varhaiskasvatuksesta lähtien. Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen digitalisaatio on saanut raamit kansallisesta ohjauksesta OKM:n Kasvatuksen ja koulutuksen digitalisaation linjaukset 2027 -julkaisun myötä. (OKM 2023, 12.)

Lähteet

Autismiliitto. 2023. Neurokehitykselliset häiriöt. Viitattu 6.6.2023. Saatavissa https://autismiliitto.fi/autismi/erilaista-autismia/neuropsykiatriset-hairiot/

Mottron, L. 2009. Philosophical Transactions of the Royal Society B. Vol. 361(1470), 1961-1967. Viitattu 30.5.2023. Saatavissa https://doi.org/10.1098/rstb.2008.0333

Mulligan, S. 2016. Neurodiversity in the classroom: Strength-based strategies to help students with special needs succeed in school and life. Da Capo Press. Saatavissa http://www.daneshnamehicsa.ir/userfiles/files/1/14-%20Neurodiversity%20in%20the%20classroom%20_%20strength-based%20strategies%20to%20help%20students%20with%20special%20needs%20succeed%20in%20school%20and%20life%20(2012,%20ASCD).pdf

Opetushallitus. 2023a. Digitaalisen osaamisen kuvaukset. Ohjelmointiosaaminen. Viitattu 6.6.2023. Saatavissa https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/digiosaaminen/8706410/osaamiskokonaisuus/8709075

Opetushallitus. 2023b. Elinikäisen oppimisen avaintaidot. Viitattu 30.5.2023. Saatavissa https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/elinikaisen-oppimisen-avaintaidot

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2023. Kasvatuksen ja koulutuksen digitalisaation linjaukset 2027. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:17. Viitattu: 30.5.2023. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164853/OKM_2023_17.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Piili, H., Heiskanen, E., Koponen, M., Karppinen, H. & Salminen, A. 2019. Digipedagogiikka: Lasten ja nuorten digitalisaatiokasvatus. Lappeenranta: LUT-yliopisto. Viitattu 30.5.2023. Saatavissa https://lutpub.lut.fi/handle/10024/159632

Kirjoittajat

Minna Markkanen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa Varhaiskasvatuksen digiosaajaksi! -hankkeen projektipäällikkönä ja sosionomikoulutuksen lehtorina. Hän on erikoistunut oppimiseen ja opettamiseen digitaalisissa ympäristöissä.

Heidi Piili TkT toimii erikoistutkijana sekä dosenttina Turun yliopistossa teknillisessä tiedekunnassa konetekniikan osastolla modernien valmistustekniikoiden parissa. Hän on toiminut myös useissa lasten ja nuorten digitalisaatioon liittyvissä hankkeissa sekä kirjoittanut artikkeleita näiden opetuksesta sekä pedagogiasta. Heidi toimii Varhaiskasvatuksen digiosaajaksi! -hankkeen osatoteuttajana Turun yliopistosta.

Maiju Rintakumpu toimii LUT-yliopiston LUMA -suunnittelijana ja Varhaiskasvatuksen digiosaajaksi! -hankkeen osatoteuttajana.

Artikkelikuva: Ohjelmointia oppimassa (Kuva: Maiju Rintakumpu)

Julkaistu 16.8.2023

Viittausohje

Markkanen, M., Piili, H. & Rintakumpu, M. 2023. Luovaa teknologiaa varhaiskasvatuksessa. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/luovaa-teknologiaa-varhaiskasvatuksessa/