Viranomaispelko sosiaalipalveluissa saatetaan yksiviivaisesti ymmärtää luottamuksen puutteeksi, mutta ilmiö on huomattavasti monimutkaisempi ja dynaamisempi. Pelko voi kohdistua tiettyyn instituutioon, viranomaiskohtaamiseen tai seuraamuksiin ilman, että henkilö kokisi epäluottamusta koko palvelujärjestelmää kohtaan. Samaan aikaan luottamus voi vähentää pelkoa. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten viranomaispelko ja institutionaalinen luottamus ilmiöinä näyttäytyvät sosiaalipalveluissa, sekä sitä, miten epäluottamus ja viranomaispelko voivat toimia myös asiakkaan suojana.

Kirjoittajat: Liisi Rwambiwa & Mari Mynttinen

Viranomaispelon ja institutionaalisen luottamuksen välinen yhteys

Institutionaalisella luottamuksella tarkoitetaan luottamusta yhteiskunnan instituutioihin, kuten viranomaisiin, julkisiin palveluihin ja oikeusjärjestelmään (Rothstein 2005). Luottamus mahdollistaa asioinnin tilanteissa, joissa asiakkaan on tehtävä itseään koskevia päätöksiä ja jaettava henkilökohtaisia tietojaan viranomaisten kanssa. Luottamus on tärkeä osa toimivaa yhteiskuntaa, sillä se helpottaa yhteistyötä kansalaisten ja instituutioiden välillä, sekä lisää kokemusta yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta. (Tyler 2006.)

Luottamus tarkoittaa halukkuutta asettua haavoittuvaan asemaan tilanteessa, jossa toisen osapuolen toimintaa ei voida täysin hallita. Viranomaiskohtaamisissa asiakas luottaa siihen, että hänen jakamiaan tietoja käsitellään asianmukaisesti, ja että päätökset tehdään oikeudenmukaisesti. Luottamuksen keskeisiä elementtejä ovat hyväntahtoisuus ja integriteetti, sekä viranomaisten koettu kyvykkyys hoitaa niiden tehtävää (Mayer ym. 1995).

Viranomaispelon voi sosiaalipalveluissa nähdä liittyvän tiettyyn palveluun, viranomaiseen tai päätöksentekotilanteeseen ilman, että henkilö menettää luottamuksensa koko palvelujärjestelmää kohtaan. Tylerin (2026) mukaan luottamus ja epäluottamus voivat esiintyä samanaikaisesti. Luottamus rakentuu vähitellen kokemuksista oikeudenmukaisesta kohtelusta, ja kielteiset kokemukset voivat heikentää sitä.

Epäluottamus tai viranomaispelko voidaan käsittää osana luottamuksen vähittäistä, kokemusten myötä rakentuvaa ja muutoksille altista prosessia. Sosiaalipalveluissa epäluottamuksella ja viranomaispelolla voidaan nähdä olevan, ainakin osittain, asiakasta suojaava ulottuvuus. Erityisesti uudessa yhteiskunnallisessa ympäristössä asiakkaan täytyy arvioida sitä, keihin ja mihin instituutioihin hän voi luottaa. Epäluottamus ja viranomaispelko eivät ole siksi pelkästään kielteisiä ilmiöitä, kunhan ne eivät muodostu esteeksi palveluihin pääsemiselle. Parhaimmillaan ne heijastavat asiakkaan pyrkimystä arvioida instituutioiden luotettavuutta ennen kuin hän on valmis ottamaan luottamukseen liittyvän riskin. (Luhmann 1979, Kouvo 2011.)

Epäluottamus ja kokemusten kriittinen arviointi suojaavat ennenaikaiselta luottamukselta uudessa yhteiskunnassa. Tarpeenmukaiset palvelut ja myönteiset viranomaiskohtaamiset vahvistavat turvallisuuden tunnetta ja institutionaalista luottamusta.

Kuvio 1. havainnollistaa sitä, kuinka epäluottamus ja viranomaispelko voivat toimia suojaavina mekanismeina osana institutionaalisen luottamuksen rakentumista (Rwmbiwa 2026).

Pelosta luottamukseen: monikielisten lapsiperheiden viranomaispelko ja sen suojaava ulottuvuus

’Pelosta luottamukseen’ -opinnäytetyössä sosiaalialan ammattilaiset kuvasivat monikielisten lapsiperheiden kokemuksia viranomaispelosta ja institutionaalisen luottamuksen rakentumisesta sosiaalipalveluissa (Rwambiwa 2026). Monikielisillä lapsiperheillä tarkoitettiin maahan muuttaneita perheitä sekä perheitä, joissa puhuttiin äidinkielenä suomen, ruotsin tai saamen lisäksi tai niiden sijasta muita kieliä. Työelämän kumppanina toimi Vantaan ja Keravan hyvinvointialue.

Tulosten mukaan epäluottamusta tai viranomaispelkoa ei tule tarkastella yksinomaan luottamuksen puutteena. Viranomaispelko kytkeytyi aiempiin kielteisiin viranomaiskokemuksiin sekä epävarmuuteen viranomaisasioinnin mahdollisista seurauksista. Pelon taustalla vaikuttivat lähtömaiden viranomaisiin liittyvät kokemukset, puutteellinen tieto saatavilla olevista palveluista sekä palvelujärjestelmän tuntemattomuus. Asiakkaan kokemaa luottamusta vahvistivat kunnioittava kohtaaminen, selkeä viestintä, mahdollisuus esittää kysymyksiä sekä kokemus viranomaisen aidosta auttamishalusta. Ennakoitavat toimintatavat, yhdenvertainen kohtelu, onnistuneet ensikohtaamiset, laadukas tulkkaus sekä helposti saavutettavat ja asiakaslähtöiset palvelut lisäsivät turvallisuutta. Turvallisuuden tunteen vahvistuminen puolestaan vähensi viranomaispelkoa ja vahvisti luottamusta. Sosiaalialan ammattilaisten mukaan se, että asiakas saa tietoa ja ymmärrettävää neuvontaa, voi johtaa siihen, että pelot lievittyvät ja luottamus vahvistuu. Luottamus näyttäytyy vähitellen rakentuvana ja muutokselle alttiina prosessina, jossa ensikohtaamisilla tunnistetaan olevan erityinen merkitys. (Rwambiwa 2026.)

Viranomaispelolla ja epäluottamuksella todettiin olevan asiakasta suojaava merkitys, se oli ikään kuin luonnollinen tapa arvioida sosiaaliviranomaisten toimintaa ennen luottamuksen syntymistä. Näin ollen epäluottamus näyttäytyy osana turvallisuuden hakemista ja uuden toimintaympäristön ymmärtämistä. Sosiaalialan ammattilaisten kuvauksista tunnistettiin pelon välittyvän ja kumuloituvan yhteisöissä, ylisukupolvisesti sekä osana julkista keskustelua ja viranomaisia koskevia narratiiveja. (Rwambiwa 2026.)

Viranomaispelosta ja epäluottamuksesta tarvitaan lisää tutkimusta suojaavan tehtävän näkökulmasta. Vaikka institutionaalista luottamusta pidetään yleensä yhteiskunnallisesti tavoiteltavana ilmiönä, voidaan perustellusti kysyä, missä määrin luottamus on yksilön kannalta tarkoituksenmukaista. Kysymys on relevantti tilanteissa, joissa palveluista tai viranomaisista muodostunut mielikuva ei tosiasiallisesti vastaa asiakaskokemusta. Tällöin epäluottamus voi toimia kriittisen arvioinnin välineenä ja suojata sosiaalihuollon asiakasta liian varhaiselta tai perusteettomalta luottamukselta.

Oikeudenmukaisuus ja kunnioittava kohtaaminen luottamuksen rakentumisen edellytyksinä

Pohjoismaiden korkea luottamuksen taso liittyy laajoihin universaaleihin palveluihin ja kattavaan perusturvaan (Rothstein & Uslaner 2005, Kouvo 2011). Hyvinvointivaltion on katsottu vahvistavan luottamusta vähentämällä epävarmuutta ja ehkäisemällä syrjäytymistä. Samalla kokemukset yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta luovat perustaa institutionaaliselle luottamukselle. Syrjinnän kielteiset vaikutukset näyttävät olevan keskeisiä Suomen kaltaisissa yhteiskunnissa, joissa luottamuksen taso on kansainvälisessä vertailussa lähtökohtaisesti korkea (Kouvo 2011, 38).

Viranomaispelko ja institutionaalinen luottamus ovat läheisessä ja dynaamisessa yhteydessä toisiinsa. Viranomaispelko voi vaikeuttaa palveluiden käyttöä ja lisätä epävarmuutta, mutta myönteiset kohtaamiset voivat vähitellen vahvistaa luottamusta. Jos asiakkaat kokevat eriarvoisuutta, syrjintää tai epäoikeudenmukaisuutta, voi institutionaalisen luottamuksen rakentuminen vaikeutua. Keskeistä on ilmapiiri, joka tukee turvallisuuden, osallisuuden ja yhdenvertaisuuden kokemusten syntymistä. (Rwambiwa 2026.)

Ajankohtaisen haasteen luottamuksen rakentumiselle muodostavat maahan muuttaneiden palvelujärjestelmässä kokemat syrjinnän ja eriarvoisuuden kokemukset. Suomessa syntyperään ja etnisyyteen liittyvien erojen on havaittu näkyvän monilla osa-alueilla, kuten koulutuksessa, työelämässä, hyvinvoinnissa, osallisuudessa, perhe-elämässä ja turvallisuudessa. (Valtioneuvoston kanslia 2025.) Luottamuksen rakentumista ja viranomaispelon ehkäisyä onkin syytä tulevaisuudessa tarkastella yhteiskuntaan kuulumisen kokemuksena. Sosiaalihuollon palvelujärjestelmän tulee toimia oikeudenmukaisesti, yhdenvertaisesti ja asiakastarpeet huomioiden. Luottamuksen vahvistaminen on paitsi asiakkaan vastuulla, myös viranomaisten ja palvelujärjestelmän on osoitettava olevansa luottamuksen arvoisia. Tämä tarkoittaa läpinäkyvyyttä sekä luottamusta heikentävien rakenteellisten tekijöiden tunnistamista ja niihin reagoimista.

Lähteet

Kouvo, A. 2011. The sources of generalized trust and institutional confidence in Europe. Research on Finnish Society 4, 29–40.

Luhmann, N. 1979. Trust and Power.  New York: Wiley. Viitattu 10.5.2026. Saatavissa https://luhmann.ir/wp-content/uploads/2021/07/Trust-and-Power-1979.pdf

Mayer, R. C., Davis, J. H. & Schoorman, F. D. 1995. An integrative model of organizational trust. Academy of Management Review 20 (3), 709–734.

Rothstein, B. & Uslaner, E. M. 2005. All for all: Equality, corruption, and social trust. World Politics 58 (1), 41–72.

Rwambiwa, L. 2026. Pelosta luottamukseen – Monikielisten lapsiperheiden kokema viran-omaispelko ja suositukset luottamuksen rakentamiseksi sosiaalipalveluissa. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 20.11.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026111831016

Tyler, T. R. 2006. Why People Obey the Law. 2. painos. Princeton: Princeton University Press.

Valtioneuvoston kanslia. 2025. Selvitys: Syntyperään liittyvä eriarvoisuus näkyy monin ta-voin lasten ja nuorten elämässä. Viitattu 21.10.2026. Saatavissa https://valtioneuvosto.fi/-/selvitys-syntyperaan-liittyva-eriarvoisuus-nakyy-monin-tavoin-lasten-ja-nuorten-elamassa

Kirjoittajat

Liisi Rwambiwa on sosionomi ja nuorisotyönohjaaja (AMK) sekä graafinen suunnittelija (BA Hons), joka viimeistelee sosiaali- ja terveysalan johtamisen YAMK-tutkintoa LAB-ammattikorkeakoulussa. Hän työskentelee Suomen Pakolaisavun Väestösuhdeyksikön päällikkönä, jossa työn keskiössä on yhteiskunnallisen koheesion vahvistaminen sekä luottamuksen rakentaminen yhteisöjen, viranomaisten ja muun yhteiskunnan välillä.

Mari Mynttinen, TtT, sh/th, työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä ja toiminut opinnäytetyön ohjaajana.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/606992 (CC0)

Viittausohje

Rwambiwa, L. & Mynttinen, M. 2026. Luottamuksen kynnyksellä: viranomaispelko ja epäluottamuksen suojaava ulottuvuus. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/luottamuksen-kynnyksella-viranomaispelko-ja-epaluottamuksen-suojaava-ulottuvuus/