Varhaiskasvatuksen arviointiosaamisen vahvistaminen ja pedagogisen tason arviointivälineiden muovaaminen ovat ajankohtaisia kehittämisen alueita arvioinnin tultua lakivelvoittavaksi. Artikkelissa kuvataan lasten tuottaman arviointitiedon juurrutusmallin kehittämistä.

Kirjoittajat: Hanna Heikkinen & Pipsa Murto

Vaikuttaakseen laatuun lapsen tuottaman arviointitiedon on päädyttävä arkeen oikeiksi toimenpiteiksi tai käytännöiksi. Pelkkä arviointitiedon kuuleminen tai huomioiminen ei riitä. Mitä tarvitaan, jotta lapsen näkemys tuottaa osallisuuskokemuksia? (Vlasov ym. 2018, 14-17; Parrila 2020.) Imatran varhaiskasvatuksessa toteutettiin opinnäytetyönä kehittämishanke, jonka tarkoitus oli lisätä lasten tietoisuutta toiminnan arvioinnin periaatteesta sekä vahvistaa heidän osallisuuttaan sen toteutuksessa. Tavoitteena oli luoda pedagogisen dokumentoinnin avulla malli lasten tuottaman arviointitiedon käsittelyyn. Arviointitiedon kerääminen toteutettiin organisaation omilla arviointivälineillä. (Heikkinen 2020, 2-7.)

Juurrutusmalli ponnistaa reflektoinnista

Arviointitiedon käsittelymallin rakentamiseen tartuttiin kehittävän arvioinnin otteella: ”Meillähän on jo ainekset koossa, tehdään keskeisestä näkyvää” (Heikkinen 2020, 7,16). Hankkeelle ajankohtaisesti ammatilliseen keskusteluun tuli lisäpontta tutkimuksesta (Weckström 2020), jossa nousi esiin 3-5-vuotiaiden taidokkuuden havaita pedagogisessa toiminnassa ja sen arvioinnissa täysin samoja tekijöitä, joihin kasvattajien katsetta suunnataan varhaiskasvatuksen ohjausasiakirjoilla (Vlasov ym. 2018, 14-15).

Lasten tuottaman arviointitiedon juurrutusmalli rakentuu varhaiskasvatussuunnitelman (OPH 2018) tavoitteisiin sekä laadun indikaattoreista (Vlasov 2018) juonnettuihin arviointikriteereihin. Arviointitiedolla selvitetään, onko toiminnassa onnistuttu ja tavoitteet saavutettu. Johtopäätösten perusteella sovitaan ja toteutetaan konkreettisia toimenpiteitä kohti tavoitteita. Arviointitiedolla on koko prosessin ajan kosketus arvoperustaan. (Heikkinen 2020,41-43, 50.) Arvotietoinen pedagoginen arki pyrkii tuottamaan mahdollisimman laadukasta, vaatimusten mukaista varhaiskasvatusta (Vlasov ym. 2018, 15).

Kuva arviointitiedon juurrutusmalista

Kuvio 1. Lasten tuottaman arviointitiedon juurrutusmalli. (Kuvio: Hanna Heikkinen)

Huomaa myönteisen merkityksen voima

Kehittämistoimenpiteen toteuttaminen on sopivilla välineillä jouhevaa. Sen sijaan sitoutuneeksi arjen käytännöksi juurtuminen saattaa vaatia ponnisteluja. Juurrutusmalliin etsittiin tepsivää ja kiehtovaa tekijää, joka estäisi arviointitiedon vesittymistä pedagogisessa toiminnassa. Arviointitietoa ja yhteisestä käsittelystä saatuja kokemuksia tutkittiin suurennuslasilla. Lapsille merkitykselliset leikit, vertaissuhteet, lastenkulttuurin ajankohtaiset ilmiöt tai oppimisympäristössä merkitykselliseksi koetut asiat nousivat selkeästi esiin. Kasvattajat tarttuivat fenomenologiseen oljenkorteen, valjastaen merkityksellisyyden arviointitiedon ja sovittujen toimenpiteiden siirtymiseksi ja juurtumiseksi pedagogiseen toimintaan. (Heikkinen 2020, 40-42.)

Lapsen näkökulman tavoittaminen edellyttää lapsille merkityksellisten asioiden arvostamista, ymmärtämistä ja halua sitoutua osallisuuden pedagogiikkaan (Roos 2016, 13). Kaikki arvioinnissa saatu tieto on tärkeää, sillä lapsi saattaa kertoa jostakin hänelle keskeisesti merkityksellisestä, joka ei ole vielä tullut kasvattajan tietoon (Parrila 2020). Kasvattajatiimiltä tarvitaan herkkyyttä ja valppautta tunnistaa ilmiöt, jotka vaativat lapsen kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi välitöntä suunnan tarkistamista. Vain avoimella ja lapsen taajuudelle virittäytyvällä kohtaamisella kasvattaja voi tavoittaa lapsen tarjolle tuomat merkityshippuset, jotka voivat olla avain pedagogiseen nappiratkaisuun. (Roos 2016, 27-39.)

Lasten arviointitiedon juurrutusmalli houkuttelee tarkastelemaan merkityksellisiä ilmiöitä. Mitkä asiat ovat lapsille merkityksellisiä ja mahdollistuvatko ne jatkossakin? Miten merkityksellinen ilmiö näkyy ja mahdollistuu oppimisympäristössä? Miten kasvattajien toiminta tukee tätä? Kysymyksiin pysähtyminen voi kirkastaa jotakin lapsille keskeistä, kasvattajilta piilossa ollutta, joka on arjessa totta ja läsnä. (Heikkinen 2020, 46-47, 52.)

Potkua pedagogisesta dokumentoinnista

Osallisuuden pedagogiikka rakentuu yhteisessä toiminnassa, johon lapset ja kasvattajat tuovat sisältöä (Venninen & Kangas 2018, 201). Lapsen yksilölliset mielenkiinnon kohteet, vahvuudet ja mahdollinen tuen tarve tulee huomioida arjen käytännöissä, sekä valinnan- ja vaikuttamismahdollisuuksissa (Roos ym. 2018, 88). Lasten aloitteisiin, oivalluksiin, näkemyksiin ja tunteisiin vastaaminen, sekä niihin liittyvä myönteinen palaute ja konkreettiset teot vahvistavat toimijuutta ja osallisuutta (Ahonen & Roos 2019, 77). Lapsen tuottaman arviointitiedon hyödyntäminen pedagogiikassa nostaa lapsen huoltajien ja kasvattajien rinnalle (Heiskanen 2020; Roos ym. 2018, 88).

Pedagoginen dokumentointi teki lapsille näkyväksi heidän omaa toimintaansa ja osallisuuttaan. Leikin läsnäolo, lapsen kokemusmaailmassa liikkuminen ja arviointitiedon vuorovaikutuksellinen tulkinta muodostivat merkityksellisen kokemuksen. Lasten ja kasvattajien yhteisiä merkityksiä muodostettiin lasten omassa toimintaympäristössä, jossa arvioinnin siivittämät toimenpiteetkin toteutuvat. (Heikkinen 2020, 36-38; Heikka ym. 2017, 58, 64.) Kun arkiympäristössä tulee näkyväksi jotain itselle merkityksellistä, kokemus omasta merkityksellisyydestä vahvistuu (Parrila 2020).

Leikki, kokemus yhteisöön kuulumisesta ja myönteinen ilmapiiri ovat lapselle merkityksellisiä tekijöitä. Mitä vahvempi on kokemus itselle merkityksellisen mahdollistumisesta ja omista vaikuttamismahdollisuuksista, sitä motivoituneempaa on myös sitoutuminen yhdessä sovittuihin kehittämistoimenpiteisiin. Osallisuuden pedagogiikka ja pedagoginen dokumentointi muodostavat parivaljakon, joka osoittaa lapselle merkityksellisen ja liimaa sen arkeen. (OPH 2018, 21.)

Vältä pedagoginen retuperä!

Kasvattajilta tarvitaan oikea-aikaista ja herkkää pedagogista pelisilmää juurruttaakseen yhdessä sovittuja toimenpiteitä käytäntöön. Arviointitietoon perustuvan toimenpiteen käyttöönotto antaa aina tarvittaessa tilaa jollekin lapsen tai ryhmän kannalta akuutimmalle tai merkityksellisemmälle.
Merkityksellisyys ei yksin jaksa ruokkia uutta. Hyvätkin toimintatavat edellyttävät jatkuvaa sitoutumista toivotun suunnan säilymiseksi. (Heikkinen 2020, 44-47.) Kasvattajien pedagogista vastuuntuntoa ja tietoisuutta, sekä myönteisen aktiivista otetta tarvitaan elinvoimaisen juurtumisen avuksi. Sovittujen toimintatapojen säännöllinen mieleen palautus merkityksineen lisää lasten ja kasvattajien sitoutumista. (Ahonen & Roos 2019, 37). Lasten tuottaman arviointitiedon prosessointi oppimisympäristöön konkreettiseksi ilmiöksi on ennen kaikkea lasten ja kasvattajien yhteistä kasvamista ja oppimista, tuottaen iloa kaikille. Se, jos mikä on merkityksellistä!

Lähteet

Ahonen, L. & Roos P. 2019. Iloa ja oivalluksia! Pedagogiikan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa. Vaasa: Tekijät & Kasvusto.

Heikka, J., Hujala, E., Turja, L. & Fonsén, E. 2017. Havainnointi ja arviointi varhaispedagogiikassa. Teoksessa Hujala, E. & Turja, L. (toim.) Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Heikkinen, H. 2020. Arviointitiedon hyödyntäminen pedagogisessa toiminnassa – Lasten tuottaman arviointitiedon juurrutusmalli. AMK-opinnäytetyö. LAB -ammattikorkeakoulu, Varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus sosionomeille. [Viitattu 10.5.2020] Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020051711874

Heiskanen, N. 2020. Lapsen näkökulman hyödyntäminen tuen suunnittelussa varhaiskasvatuksessa. Lapsinäkökulma -blogi. [Viitattu 10.5.2020]. Saatavissa: https://lapsinakokulma.wordpress.com/2020/01/23/lapsen-nakokulman-hyodyntaminen-tuen-suunnittelussa-varhaiskasvatuksessa/

Parrila, S. 2020. Varhaiskasvatuksen arviointikoulutus. Koulutusluento Etelä-Karjalan kesäyliopistossa, Lappeenrannassa 6.3.2020.

Roos, P., Nurhonen, L. & Viitanen, E. 2018. Lasten ja aikuisten yhteisellä osallisuuden polulla. Teoksessa Kangas, J., Vlasov, J., Fonsén, E. & Heikka, J. (toim.) Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa 2 -Suunnittelu, toteuttaminen ja kehittäminen. Helsinki: Suomen varhaiskasvatus ry.
Roos, P. 2016. Mitä kuuluu? Lapsen kertomukset ja osallisuus päiväkotiarjessa. Vaasa.

OPH 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetushallitus [Viitattu 10.5.2020]. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Venninen, T. & Kangas, J. 2018. Osalliseksi osallisuuteen. Teoksessa Kangas, J., Vlasov, J., Fonsén, E. & Heikka, J. (toim.) Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa 2 -Suunnittelu, toteuttaminen ja kehittäminen. Helsinki: Suomen varhaiskasvatus ry.

Vlasov, J., Salminen, J., Repo, L., Karila, K., Kinnunen, S., Mattila, V., Nukarinen, T., Parrila, S. & Sulonen, H. 2018. Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset. Julkaisu: käytännöt ja suositukset. Helsinki. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus [Viitattu 10.5.2020]. Saatavissa: https://karvi.fi/publication/varhaiskasvatuksen-laadun-arvioinnin-perusteet-ja-suositukset/

Weckström, E. 2020. Varhaiskasvatuksen laaduntarkastelua lapsen silmin. Lapsinäkökulma -blogi. [Viitattu 10.5.2020]. Saatavissa: https://lapsinakokulma.wordpress.com/2020/03/05/varhaiskasvatuksen-laaduntarkastelua-lapsen-silmin/

Kirjoittajat

Hanna Heikkinen on varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus sosionomeille -koulutukseen LAB-ammattikorkeakoulussa osallistunut imatralainen varhaiskasvatuksen opettaja.

Pipsa Murto, lehtori LAB-ammattikorkeakoulun sosionomikoulutuksessa ja projektipäällikkö varhaiskasvatuksen täydennyskoulutukseen kohdistuvassa Tää on se mun paikka -kehittämishankkeessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/608275 (CC0)

Julkaistu 28.5.2020

Viittausohje

Heikkinen, H. & Murto, P. 2020. Lasten tuottama arviointitieto versoo merkityksistä. LAB Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/lasten-tuottama-arviointitieto-versoo-merkityksista/