Korkeakouluopettajan työn automatisointi - tuloksia Pedaforum 2024 -työpajasta

Korkeakouluopettajien työtaakka on jatkuvassa kasvussa. Vähemmällä ajalla pitäisi saada aikaan enemmän suorituksia. Tämä haastava yhtälö vaatii uusia ratkaisuja, joista yksi potentiaalinen on opettajan työn osittainen automatisointi.

Kirjoittaja: Sami Heikkinen

Pedaforum 2024 -tapahtumassa Hämeenlinnassa järjestettiin aiheesta työpaja, jossa kartoitettiin korkeakouluopettajien työtehtäviä, niihin kuluvaa aikaa sekä mahdollisuuksia tehtävien automatisointiin. Työpaja tarjosi ainutlaatuisen tilaisuuden korkeakouluopettajille pohtia yhdessä työnsä luonnetta ja tulevaisuutta.

Korkeakouluopettajan moninaiset työtehtävät

Työpajan aluksi osallistujat pohtivat korkeakouluopettajan työtehtäviä. Tässä hyödynnettiin Susan Wardellin (2021) kehittämää mallia, joka jakaa akateemisen työn kolmeen pääkategoriaan: opetus, tutkimus ja palvelu.

Opetukseen liittyviä tehtäviä ovat Wardellin mallin mukaan muun muassa kurssien suunnittelu ja päivittäminen, opetusmateriaalien valmistelu, luentojen ja seminaarien pitäminen, opiskelijoiden ohjaus ja ”sielunhoito” sekä tehtävien ja tenttien arviointi. Työpajan osallistujat tunnistivat nämä kaikki omassa työssään, mutta nostivat esiin myös uusia näkökulmia. Esimerkiksi digitaalisten oppimisympäristöjen hallinta ja kehittäminen koettiin yhä tärkeämmäksi osaksi opetustyötä.

Opiskelijoiden ohjaus ja ”sielunhoito” ovat nousseet yhä tärkeämpään rooliin. Opettajat kokevat, että opiskelijoiden tuen tarve on lisääntynyt, ja henkilökohtaisen ohjauksen merkitys on korostunut. Tämä näkyy esimerkiksi lisääntyneenä sähköpostiviestintänä ja ohjaustapaamisina.

Tehtävien ja tenttien arviointi on edelleen yksi työläimmistä opetuksen osa-alueista. Vaikka digitaaliset työkalut ovat helpottaneet arviointiprosessia joiltain osin, vaatii laadukas arviointi edelleen paljon aikaa ja paneutumista.

Tutkimukseen kuuluvia tehtäviä ovat Wardellin mallin mukaan esimerkiksi apurahahakemusten kirjoittaminen, datan kerääminen ja analysointi, tieteellisten tekstien kirjoittaminen ja julkaisu sekä konferensseihin osallistuminen. Työpajan osallistujat tunnistivat nämä tehtävät, mutta korostivat myös tutkimusyhteistyön ja verkostoitumisen merkitystä.

Apurahahakemusten kirjoittaminen nähtiin yhä tärkeämpänä, mutta myös aikaa vievänä osana työtä. Kilpailu tutkimusrahoituksesta on kiristynyt, mikä on lisännyt paineita entistä laadukkaampien ja yksityiskohtaisempien hakemusten laatimiseen. Datan kerääminen ja analysointi ovat monilla aloilla muuttuneet digitalisaation myötä. Tieteellisten tekstien kirjoittaminen ja julkaisu ovat edelleen keskeinen osa tutkijan työtä. Avoin tiede ja uudet julkaisukanavat ovat kuitenkin muuttaneet julkaisukäytäntöjä. Työpajan osallistujat kokivat, että paineet julkaista yhä enemmän ja yhä korkeatasoisemmissa julkaisuissa ovat kasvaneet.

Palvelutehtäviin lukeutuvat Wardellin mallin mukaan muun muassa hallinnolliset tehtävät ja kokoukset, opinnäytetöiden ohjaus ja tarkastus, vertaisarvioinnit sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Työpajan osallistujat tunnistivat nämä tehtävät, mutta nostivat esiin myös uusia palvelutehtäviä.

Hallinnolliset tehtävät ja kokoukset koettiin usein aikaa vieviksi ja kuormittaviksi. Erityisesti erilaisten raporttien ja selvitysten laatiminen nähtiin työlääksi. Opinnäytetöiden ohjaus ja tarkastus ovat keskeinen osa monen korkeakouluopettajan työtä. Tämä vaatii sekä substanssiosaamista että ohjaus- ja arviointitaitoja. Työpajan osallistujat kokivat, että opinnäytetöiden ohjaus on muuttunut yhä yksilöllisemmäksi ja aikaa vievämmäksi.

Työpajassa tunnistettiin myös uusia tehtäviä, joita ei ollut alkuperäisellä listalla. Näitä olivat esimerkiksi perehtyminen erilaisiin järjestelmiin, tietoturvaan ja tekijänoikeuksiin, hankintoihin osallistuminen sekä yhteydenpito yrityksiin ja harjoittelupaikkojen etsiminen.

Työajan jakautuminen eri tehtävien kesken

Työpajan toisessa vaiheessa osallistujat arvioivat, miten heidän työaikansa jakautuu eri tehtävien kesken. Tämä osuus herätti vilkasta keskustelua, sillä monille osallistujille oli yllättävää huomata, kuinka paljon aikaa kuluu muuhun kuin varsinaiseen opetus- ja tutkimustyöhön.

Tulokset osoittivat, että opetus vie suurimman osan työajasta, keskimäärin noin 55 %. Tämä pitää sisällään sekä varsinaisen opetuksen että siihen liittyvän valmistelutyön, arvioinnin ja ohjauksen. Tutkimukseen käytetään noin 25 % työajasta ja palvelutehtäviin noin 20 %. On kuitenkin huomattava, että nämä luvut ovat keskiarvoja, ja yksilölliset erot voivat olla suuria riippuen opettajan tehtävänkuvasta ja asemasta.

Opetuksen sisällä eniten aikaa vievät tehtävät olivat kurssimateriaalien suunnittelu (22 %), luentojen, seminaarien ja tutorointien pitäminen (20 %) sekä tehtävien arviointi ja muokkaus (18 %). Tutkimuksen osalta eniten aikaa kuluu tieteellisten tekstien kirjoittamiseen ja julkaisuun (25 %), datan keräämiseen ja analysointiin (22 %) sekä apurahahakemusten kirjoittamiseen (15 %). Palvelutehtävistä työläimpiä ovat osaston henkilökunnan kokoukset (22 %), opinnäytetöiden tarkastaminen (18 %) sekä kurssineuvonta ja urakehitysneuvonta (15 %).

Mahdollisuudet työn automatisoinnille

Työpajan viimeisessä vaiheessa pohdittiin, mitkä työtehtävät voitaisiin mahdollisesti automatisoida. Tämä herätti vilkasta keskustelua automaation mahdollisuuksista ja rajoituksista korkeakouluopetuksessa. Osallistujat jakoivat ideoitaan Padlet-alustalla, joka on edelleen avoin uusille ehdotuksille (Heikkinen 2024).

Osallistujat tunnistivat useita tehtäviä, joissa automaatiota voitaisiin hyödyntää. Tekoälyä voitaisiin hyödyntää erityisesti massakurssien pienempien tehtävien arvioinnissa. Osallistujat pohtivat, että esimerkiksi monivalintatehtävien tai lyhyiden esseiden alustavassa arvioinnissa tekoäly voisi olla avuksi. On kuitenkin huomioitava, että lopullinen arviointi ja palautteenanto jäisivät edelleen opettajan vastuulle. Toinen mahdollisuus löytyy kurssimateriaalien valmistelusta. Tekoäly voisi auttaa PowerPoint-esitysten tekemisessä ja materiaalien kääntämisessä eri kielille. Tämä nähtiin erityisen hyödyllisenä kansainvälisessä opetuksessa. Automaation voi toteuttaa myös ilman tekoälyn apua. Automaattiset sähköpostivastaukset toistuviin kysymyksiin ja FAQ-osiot Moodlessa voisivat vähentää opettajien työtaakkaa. Ohjelmistorobotti voisi siirtää opintosuoritukset automaattisesti Moodlesta opintohallintojärjestelmään. Tämä vähentäisi manuaalista työtä ja virheitä tietojen siirrossa.

Työpajassa nousi esiin myös kriittisiä näkökulmia automaation suhteen. On tärkeää huomioida, että kaikkea ei voi eikä kannata automatisoida. Esimerkiksi laadukas vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on edelleen tärkeä osa korkeakouluopetusta. Eräs osallistuja muistutti: ”Laatukorkeakoulussa opettajien ja opiskelijoiden kesken on laadukasta ja säännöllistä vuorovaikutusta.” Lisäksi on varmistettava, että automaatio ei johda automaattiseen päätöksentekoon, joka on korkeakouluissa kielletty.

Yhteenveto ja tulevaisuuden näkymät

Pedaforum 2024 -työpaja osoitti, että korkeakouluopettajien työ on moninaista ja aikaa vievää. Wardellin (2021) malli akateemisesta työstä auttoi jäsentämään työn eri osa-alueita, mutta työpajassa nousi esiin myös uusia tehtäviä ja haasteita, joita nykyajan korkeakouluopettajat kohtaavat.

Automaatio ja tekoäly tarjoavat monia mahdollisuuksia työn tehostamiseen, mutta niiden käyttöönotossa on oltava harkitsevainen. Parhaimmillaan automaatio voi vapauttaa opettajien aikaa rutiinitehtävistä tärkeämpään työhön: opiskelijoiden kohtaamiseen ja ohjaamiseen sekä opetuksen ja tutkimuksen laadun kehittämiseen.

Tämä Pedaforum 2024 -työpaja oli tärkeä askel kohti tulevaisuuden korkeakouluopetuksen hahmottamista. Se tarjosi foorumin, jossa opettajat pääsivät jakamaan kokemuksiaan ja ideoimaan ratkaisuja yhteisiin haasteisiin.